Conceptual Change Process of Polytechnic Teachers in Transition From Classrooms to Web-Based Courses
Mällinen, Sisko (2007)
Mällinen, Sisko
Tampere University Press
2007
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2007-10-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7072-1
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7072-1
Kuvaus
Research Centre for Vocational Education - Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus
Tiivistelmä
Niin kuin meidän muutkin verkkokurssit tämä oli tavallaan pakko opettaa. Opettamisella puhuja tarkoittaa verkkokurssin pitämistä tietokoneluokassa, koska opettajalle maksettiin vain lähiopetuksesta. Tämä lausahdus kuvaa niin koulun kuin opettajankin sopeutumisvaikeuksia verkkopohjaisiin oppimisympäristöihin siirryttäessä. Opettajien käsityksissä opettaminen saa kielteisen merkityksen. Verkkokurssilla opettaja jää lähes näkymättömäksi, ja opiskelijat tekevät yksin opettajan etukäteen valmistelemia tehtäviä.
Tutkimuksessa seurataan ammattikorkeakouluopettajien ajattelun ja toiminnan muutoksia, kun he suunnittelevat ja toteuttavat ensimmäisiä verkkokurssejaan. Tutkimus pyrkii ymmärtämään kuilua, joka syntyy suunnitelman ja toteutuksen välille. Suunnitelmissaan opettajat korostavat opiskelijakeskeisiä työtapoja, vuorovaikutuksen merkitystä ja opettajan ohjaavaa roolia. Toteutuneilla verkkokursseilla opiskelijoilla ei kuitenkaan ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa sisältöihin, tavoitteisiin tai oppimismenetelmiin. Opettaja auttaa, jos joku pyytää apua, mutta muuten pysyttelee taustalla ja antaa palautetta opiskelijoiden kirjallisiin tuotoksiin. Opiskelijat eivät ole tekemisissä keskenään.
Teoreettisen tiedon puuttuessa opettajat tulkitsevat uusia käsitteitä vanhojen ajatusmalliensa kautta. Tästä syntyy virhekäsityksiä ja niiden myötä epäonnistuneita pedagogisia ratkaisuja. Perinteisen opettajan on vaikea luopua kontrollista, jonka hän ymmärtää vastuuksi oppimisesta. Nykykäsitysten mukainen opettajan ohjaava rooli istuu huonosti vanhaan malliin. Ohjaus ymmärretään melkeinpä opettamisen vastakohdaksi; jos ohjaa, ei opeta. Kun kontrollista ei uskalleta luopua, ei opiskelija saa tilaa ottaa itse vastuuta oppimisestaan. Opiskelijakeskeisyys merkitsee käytännössä opiskelijan itsenäistä työtä, jonka opettaja on suunnitellut opiskelijan puolesta. Siihen ei kuulu yleistä keskustelua, jollaiseksi opiskelijoiden välinen vuorovaikutus mielletään.
Näiden virhekäsitysten taustalla on syvään juurtuneet uskomukset opettajan ja opiskelijan rooleista. Uudet näkemykset eivät saa sijaa ajattelussa, ennen kuin opettajat tiedostavat mahdolliset vanhat käsityksensä ja niiden ajattelua rajoittavat vaikutukset. Tietoinen ajattelun muutos edellyttää riittävän teoreettisen ymmärryksen siitä, miten ihminen oppii. Tutkimuksen tulokset haastavat opettajien täydennyskoulutusta järjestävät tahot kiinnittämään huomiota riittävän teoreettisen perustan tarjoamiseen koulutettaville. Yhtenä käytännön ratkaisuna ehdotetaan opettajien yhteisen ajan lisäämistä kouluissa, mikä mahdollistaisi opettajien väliset pedagogiset pohdinnat uudenlaisen opettajan roolin omaksumisessa ja uusien käsitteiden haltuunotossa.
Tutkimuksessa seurataan ammattikorkeakouluopettajien ajattelun ja toiminnan muutoksia, kun he suunnittelevat ja toteuttavat ensimmäisiä verkkokurssejaan. Tutkimus pyrkii ymmärtämään kuilua, joka syntyy suunnitelman ja toteutuksen välille. Suunnitelmissaan opettajat korostavat opiskelijakeskeisiä työtapoja, vuorovaikutuksen merkitystä ja opettajan ohjaavaa roolia. Toteutuneilla verkkokursseilla opiskelijoilla ei kuitenkaan ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa sisältöihin, tavoitteisiin tai oppimismenetelmiin. Opettaja auttaa, jos joku pyytää apua, mutta muuten pysyttelee taustalla ja antaa palautetta opiskelijoiden kirjallisiin tuotoksiin. Opiskelijat eivät ole tekemisissä keskenään.
Teoreettisen tiedon puuttuessa opettajat tulkitsevat uusia käsitteitä vanhojen ajatusmalliensa kautta. Tästä syntyy virhekäsityksiä ja niiden myötä epäonnistuneita pedagogisia ratkaisuja. Perinteisen opettajan on vaikea luopua kontrollista, jonka hän ymmärtää vastuuksi oppimisesta. Nykykäsitysten mukainen opettajan ohjaava rooli istuu huonosti vanhaan malliin. Ohjaus ymmärretään melkeinpä opettamisen vastakohdaksi; jos ohjaa, ei opeta. Kun kontrollista ei uskalleta luopua, ei opiskelija saa tilaa ottaa itse vastuuta oppimisestaan. Opiskelijakeskeisyys merkitsee käytännössä opiskelijan itsenäistä työtä, jonka opettaja on suunnitellut opiskelijan puolesta. Siihen ei kuulu yleistä keskustelua, jollaiseksi opiskelijoiden välinen vuorovaikutus mielletään.
Näiden virhekäsitysten taustalla on syvään juurtuneet uskomukset opettajan ja opiskelijan rooleista. Uudet näkemykset eivät saa sijaa ajattelussa, ennen kuin opettajat tiedostavat mahdolliset vanhat käsityksensä ja niiden ajattelua rajoittavat vaikutukset. Tietoinen ajattelun muutos edellyttää riittävän teoreettisen ymmärryksen siitä, miten ihminen oppii. Tutkimuksen tulokset haastavat opettajien täydennyskoulutusta järjestävät tahot kiinnittämään huomiota riittävän teoreettisen perustan tarjoamiseen koulutettaville. Yhtenä käytännön ratkaisuna ehdotetaan opettajien yhteisen ajan lisäämistä kouluissa, mikä mahdollistaisi opettajien väliset pedagogiset pohdinnat uudenlaisen opettajan roolin omaksumisessa ja uusien käsitteiden haltuunotossa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]