Sprachliche Situation der in Deutschland lebenden Finnen unter besonderer Berücksichtigung der Rezession der Muttersprache

Abstract

Suomalaisten siirtolaisuus Saksaan on lähinnä toisen maailmansodan jälkeinen ilmiö. Saksassa asuu n. 15 000 syntyperäistä suomalaista, joista 80 prosenttia on saksalaisten kanssa avioituneita suomalaisia naisia. Juuri tämä piirre erottaa suomalaiset muista Saksassa asuvista siirtolaisryhmistä. Suomalaiset ovat organisoituneet Saksassa hyvin; tästä ovat esimerkkinä mm. Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat seurakunnat sekä opetushallituksen alaiset suomalaiset kielikoulut ympäri Saksaa. Saksansuomalaiset mieltävät itsensä vuosikymmenienkin siirtolaisuuden jälkeen ennen kaikkea suomalaisiksi ja ovat ylpeitä juuristaan. Tämä ilmenee voimakkaasti paitsi oman kulttuurin myös ennen kaikkea ensikielen vaalimisessa sekä sen siirtämisessä omille lapsille.

Tutkimus valottaa saksansuomalaisten kielellisiä oloja. Tavoitteena on tarkastella saksansuomalaisten kielellisiä domaineja ja selvittää erityisesti ensikielen köyhtymiseen johtavia tekijöitä vieraskielisessä ympäristössä. Lähtökohta on sosiolingvistinen: työssä pyritään selvittämään kielen ilmaisuvaihtoehtojen valinnan taustalla vaikuttavia sosiolingvistisiä tekijöitä sekä niiden vaikutusta yksilön kielen kehitykseen ja hänen identiteettiinsä. Työn runko muodostuu neljästä temaattisesta kokonaisuudesta: 1) kielen domainit sekä kaksikielisyys 2) aikuiset kielenoppijoina (suomalaiset saksan kielen oppijoina) 3) kieli ja identiteetti 4) kielen köyhtyminen vieraskielisessä ympäristössä (saksan kielen vaikutus suomen kieleen)

Empiirisen tutkimuksen tulokset perustuvat seuraaviin sosiolingvistiikan metodeihin: - kirjallinen kysely saksansuomalaisten keskuudessa - kuusi syvähaastattelua - spontaanin puheen tallentaminen - havainnointi, omat kokemukset

Saksansuomalaisten kielellistä tilannetta lähdetään tarkastelemaan heidän subjektiivisesta arviostaan omasta kaksikielisyydestään sekä kuvauksestaan saksan ja suomen kielen domaineista jokapäiväisessä elämässä. Vieraskielisessä ympäristössä ensikieli voi menettää merkitystään, mikäli se ei esimerkiksi ole perheen yhteinen kieli. Ajan myötä ulkosuomalaisen kieli saattaa köyhtyä ja pahimmassa tapauksessa jopa kokonaan unohtua. Kielen köyhtymiseen vaikuttaa ennen kaikkea se että kieltä ei kuule eikä sitä käytä aktiivisesti. Kielitaito ruostuu, mikä ilmenee voimakkaasti esimerkiksi sanaston unohtamisena. Uudissanasto jää usein kokonaan oppimatta. Toisaalta vieras kieli voi vaikuttaa sanastoon (interferenssit) ja ääntämykseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ennen kaikkea saksansuomalaisten suomen kielen muuttumista (esimerkiksi sanaston köyhtymistä ja muuttumista) emigraation kuluessa sekä saksan kielen vaikutusta heidän äidinkieleensä (esimerkiksi ensikieleen tulleita vieraita elementtejä kuten suomen kielelle outo sanjärjestys tai suorat käännökset saksan kielen idiomeista).

Koska on oletettavaa, että samat tekijät, jotka motivoivat vieraan kielen oppimiseen, toisaalta vaikuttavat myös siihen, että ensikieli vieraassa kieliympäristössä köyhtyy, tarkastellaan työssä myös vieraan kielen oppimista aikuisiässä ja tämän taustalla vaikuttavia sosiaalisia, kulttuurisia ja affektiivisia tekijöitä. Aikuiset kielenoppijoina (ts. suomalaiset saksan kielen oppijoina) muodostavat domainien ja kaksikielisyyden arvioinnin sekä kielen köyhtymisen ohella oman kokonaisuutensa. Toisinaan heikko ensikielen hallinta juontaa juurensa muuhun kuin vuosien saatossa tapahtuneeseen kielitaidon rappeutumiseen. Kielen kieltäminen voi olla tietoinen päätös, jonka taustalla voivat vaikuttaa esimerkiksi negatiiviset kokemukset entisessä kotimaassa. Jos ajatellaan, että äidinkieli on se kieli, jonka avulla jäsennämme ympäröivää todellisuutta ja jonka varaan rakennamme kokemusmaailmamme, niin minkälaiset vaikutukset kielteisellä suhtautumisellamme on identiteetillemme? Kielen avulla tunnistamme itsemme sellaisiksi kuin olemme. Onko siis kysymys halusta luoda täysin uusi identiteetti? Työssä pyritään hahmottamaan saksansuomalaisten tuntemuksia ja subjektiivista näkemystä omasta (saksalais)suomalaisesta identiteetistä.

Työ sisältää runsaasti sitaatteja kirjallisesta kyselystä sekä kuudesta syvähaastattelusta ja antaa näin tutkimuksen kohderyhmän, saksansuomalaisten, kertoa omalla äänellään kielellisistä oloistaan. Kielen köyhtymisen konkreettisia ilmenemismuotoja tarkastellaan ensisijaisesti syvähaastattelujen sekä suomalaisen teemaillan nauhoituksista saadun materiaalin pohjalta. Teoriaosa pohjautuu suurimmaksi osaksi kaksikielisyyteen, vieraan kielen oppimiseen, identiteettiin ja kielen köyhtymiseen liittyvään kirjallisuuteen. Koska mm. kielen köyhtymisestä on olemassa verrattain vähän kirjallisuutta, on empiirisellä tutkimuksella aiheen käsittelyssä keskeinen osa.