Ohjauskeskustelu pelitilana - erialaisuus ammatillisen opettajaopiskelijan ohjaamisessa

Abstract

Ohjauskeskustelu pelitilana käsittelee ammatillisen opettajaopiskelijan ohjaamista ohjaavan opettajan näkökulmasta. Tutkimuksessa etsitään uusia lähestymistapoja ja näkökulmia ammatillisen opettajaopiskelijan ohjaamiseen opetusharjoittelussa käytävissä ohjauskeskusteluissa. Siinä nostetaan esille ammatillisen opettajuuden, opettajankoulutuksen ja ohjaamisen peruskysymyksiä ja myös haastetaan kysymään ammatillisen koulutuksen ja opettajuuden suuntaa. Keskeisiä tuloksia ovat tutkimuksella perusteltu kuvaus didaktiselle ajattelulle epätavanomaisen ohjausasetelman toimivuudesta ja koko tutkimusprosessin perusteella kehitetty teoreettinen uudelleenjäsennys ohjauskeskustelulle.

Ammatillisen opettajankoulutuksen perinteeseen kuuluu, että opetusharjoittelujaksoa ohjaavalla opettajalla on asiantuntemusta ja opettajakokemusta juuri siltä koulutus-, ammatti- tai opetusalalta, jonka opettajaksi opettajaopiskelija on kouluttautumassa. Tässä tutkimuksessa etsitään perusteluja ohjauskeskustelun toisenlaiselle ymmärtämiselle uudesta ohjausasetelmasta, jossa ohjaavan opettajan toiminta ei perustu oppiaineen tai -sisällön asiantuntemukseen. Ammatillisessa opettajuudessa ei ensisijaisesti ole kyse opetustehtävistä suoriutumisesta vaan ammatillisena opettajana olemisesta. Ohjaava opettaja toimii eräänlaisella rajapinnalla, jossa opettajaopiskelijan omat odotukset ja oletukset ammatillisena opettajana toimimisesta ja kulttuuriset mallit ammatillisesta opettajuudesta kohtaavat. Juuri tämä kulttuuristen vaatimusten ja henkilökohtaisen opettajuuden rakentamisen välinen monisyinen ja hedelmällinen jännite toimii perustana myös sellaiselle ohjaukselle, jossa ohjaavalla opettajalla ja opettajaopiskelijalla ei ole yhteistä oppiainetaustaa.

Ohjauskeskustelu voidaan ymmärtää moniulotteiseksi ja monikerroksiseksi pelitilaksi, jossa on samanaikaisesti läsnä yksilöllinen, yhteistoiminnallinen ja kulttuurinen näkökulma. Tällöin myös ohjaaminen nähdään oppimis- ja tutkimisprosessiksi. Ohjaamisen keskiössä ei tarvitse olla kokoaikaisesti oppiaine tai oppisisältö. Ohjauskeskustelu osana ammatillista opettajankoulutusta antaa tietyn mahdollisuuksien kentän. Varsinainen toiminnan tila muotoutuu kuitenkin siitä, millaisia asemointeja keskustelun osapuolet ottavat suhteessa itseensä ja toisiinsa. Ohjauskeskustelussa tuotetaan erilaisia ohjaamisen ja ammatillisen opettajuuden rakentamisen tiloja. Tällainen uusi näkökulma onkin vaihtoehto ohjauskeskustelun kehittämisessä. Ohjaavan opettajan tehtävänä on tunnistaa ja edesauttaa ammatillisen opettajuuden rakentamista tukevien tilojen syntymistä, sillä joustavalla ja tietoisella tilojen vaihtelulla hän voi tuoda keskusteluun dialogin syntymistä edesauttavia aineksia. Perustaa ja perusteluja dialogille kannattaa siis etsiä pikemminkin ohjauskeskustelussa yhteisesti tuotetuista tiloista, kuin osapuolten ominaisuuksista, asenteista tai motiiveista.

Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa ammatillisen opettajankoulutuksen lisäksi monilla opetuksen, kasvatuksen, koulutuksen ja ohjaamisen kentillä ja myös kaikessa sellaisessa toiminnassa, jossa yhdessä tutkitaan todellisuutta tai jotakin sen osaa, omaa elämäntilannetta tai erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja.

Mentoring discussion as Spielraum: disparate expertise in mentoring the prospective teacher in vocational teacher education

The purpose of my study is to inquire into a mentoring setting in which the premises of the didactic triangle are not valid, and which has not been theoretically justified in the literature concerning vocational teacher education. Mentoring discussion based on disparate expertise (MDDE) is a mentoring setting in which the prospective teacher and the mentoring teacher have different professional and educational backgrounds and fields of teaching. I will describe and analyze how MDDE emerges in the narratives of mentoring teachers. I will also look for new perspectives on mentoring and attempt to justify a new theoretical model of mentoring discussion.

This study is a qualitative case-study based on the basic assumptions of phenomenology, hermeneutics and constructionism. The narrative perspective is used especially when producing and interpreting the empirical data. The empirical data comprise the narratives of five experienced mentoring teachers relating their experiences and thoughts concerning MDDE. The research data are analyzed by identifying topics, positionings and meanings given to mentoring in MDDE. The positioning method was especially developed for this study.

The results of my study indicate that by positioning oneself and the other in relation to each other and to the world different kinds of spaces (Spielraum) will ensue construing different kinds of mentoring and vocational teachership. The mentoring discussion can thus be understood as a situational and collaborative Spielraum where a narrative on being a teacher is produced. The basic contributions of my study are, first, a scientifically argued description of a mentoring setting in which the premises of the traditional didactic triangle are not valid and, second, a theoretical analysis of the mentoring discussion which is based on a holistic conception of man and on positioning. This new theoretical analysis can be applied besides vocational teacher education in many fields of education, teaching and training.