Itsesuojelusta EY-direktiiveihin : työsuojelukoulutuksen muotoutuminen Suomessa vuosina 1889-1994

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli koota ja jäsentää tietoa työsuojelukoulutuksen historiallisista kehitysvaiheista työsuojelutoiminnan alusta 1800 luvun loppupuolelta 1990 luvun puolivälin EU-ratkaisuun. Historialliseen analyysiin tukeutuen pyrittiin myös löytämään vastausta kysymykseen miksi ja miten työsuojelukoulutus on muotoutunut. Kehitysvaiheita pyrittiin hahmottamaan työsuojelukoulutuksen tehtäviä, kohderyhmiä, kouluttajia, koulutustavoitteita, koulutusmuotoja ja -sisältöjä analysoimalla. Tutkimus on historiallis-sosiologinen analyysi työsuojelukoulutustoiminnan kehityksestä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin historiallisten dokumenttien sisällönanalyysiä. Se perustui työsuojelukoulutusta sisältävän aineiston kattavaan kokoamiseen, analyysiin ja tulkintaan. Sosiologisessa tarkastelussa käytettiin intressiteoreettista lähestymistapaa ja tulkintaa. Tutkimuksessa voitiin löytää kuusi eri historiallista ja kulttuurista vaihetta; tapaa toteuttaa työsuojelua ja siihen liittynyttä työsuojelukoulutusta. Ne liittyivät tiettyyn historialliseen aikaan ja ovat 1) ammattientarkastus-, 2) tapaturmantorjunta-, 3) asiantuntija-, 4) yhteistoiminta-, 5) konflikti- ja 6) EY-kulttuuri.