Learning practical skills in a virtual environment - a pedagogical model for simulator-based harvester operator training
Salakari, Hannu (2007)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Salakari, Hannu
Tampere University Press
2007
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Väitöspäivä
2007-05-10Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millä tavoin hakkuukonesimulaattorin avulla opitaan, millä tavalla opettajan tulisi toimia ja millä tavoin opetus tulisi suunnitella ja järjestää, jotta oppiminen olisi tehokasta.
Hakkuukonesimulaattoriopetuksen pedagoginen malli muodostetaan perustuen 1) metsäoppilaitosten simulaattoria opetuksessaan käyttävien opettajien antamaan tietoon sekä 2) aiempaan tutkimustietoon, simulaattoriopetusta ja simulaatioympäristöissä tapahtuvaa oppimista koskeviin, ja toisaalta taitojen opetusta ja oppimista koskeviin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen.
Simulaattorin avulla oppiminen on tekemällä oppimista ja kokemuksellista oppimista. Hakkuukonesimulaattorin etuna on se, että sen avulla voidaan oppia haluttuja osia kokonaisuudesta riskittömästi, tehdä mahdolliseksi riittävä määrä toistoja ja sovittaa oppimistehtävät oppijoiden taitotasoa vastaaviksi. Kun simulaattorilla opitaan jokin työtehtävä on tärkeää, että opittua harjoitellaan heti tämän jälkeen aidossa ympäristössä hakkuukoneella, jotta oppimisen siirtovaikutusta voidaan tehostaa. Kun simulaattoria käytetään opetuksen apuvälineenä, tulee tiedostaa simulaattorin mahdollisuudet oppimisen apuvälineenä, mutta myös sen rajoitteet. Osa oppimisen tavoitteena olevista taidoista on sellaisia, jotka voidaan oppia simulaattorin avulla, jos oppimistehtävät ja opetus suunnitellaan ja toteutetaan tarkoituksenmukaisella tavalla, mutta osa taidoista on opittavissa vain aidossa toimintaympäristössä.
Opettajan roolia simulaattorin käyttöön perustuvassa opetuksessa kuvaa kognitiivinen oppipoikamalli, jossa opettaja aluksi opastaa opiskelijaa intensiivisesti näyttäen itse myös mallia, mutta oppimisen edetessä vähentäen ohjausta ja lisäten nopeasti oppijan omaa vastuuta työstä ja oppimisesta. Vastuun lisääminen auttaa opiskelijoita kehittämään paitsi taitojaan, myös oppimisen itsesäätelyvalmiuksiaan. Simulaattorin avulla oppimista ja sen siirtovaikutusta edistää opettajan antama palaute harjoituksen jälkeen.
Simulaattorin oppimistehtävät on laadittava motivoiviksi ja oppijan osaamisen kannalta sopivan vaikeiksi, ja niissä on määriteltävä vaadittava taitotaso. Tavoitteiden saavuttamista voidaan edistää soveltamalla simulaattoriopetuksen menetelmien ja taitojen opetuksen menetelmien periaatteita tehtävien laadinnassa ja opetuksen toteutuksessa.
Simuloinnin käyttömahdollisuudet opetuksen apuvälineenä ovat kasvamassa paitsi simulaattoreiden niin myös muiden simuloinnin käyttöön perustuvien oppimisympäristöjen kehittymisen myötä. Simulointiin perustuvat oppimisympäristöt tekevät mahdolliseksi oppia myös taitoja, jotka aiemmin voitiin oppia vain käytännön työssä. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa yleisesti simulaattoriopetuksessa ja muussa simuloinnin käyttöön perustuvassa opetuksessa.
Hakkuukonesimulaattoriopetuksen pedagoginen malli muodostetaan perustuen 1) metsäoppilaitosten simulaattoria opetuksessaan käyttävien opettajien antamaan tietoon sekä 2) aiempaan tutkimustietoon, simulaattoriopetusta ja simulaatioympäristöissä tapahtuvaa oppimista koskeviin, ja toisaalta taitojen opetusta ja oppimista koskeviin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen.
Simulaattorin avulla oppiminen on tekemällä oppimista ja kokemuksellista oppimista. Hakkuukonesimulaattorin etuna on se, että sen avulla voidaan oppia haluttuja osia kokonaisuudesta riskittömästi, tehdä mahdolliseksi riittävä määrä toistoja ja sovittaa oppimistehtävät oppijoiden taitotasoa vastaaviksi. Kun simulaattorilla opitaan jokin työtehtävä on tärkeää, että opittua harjoitellaan heti tämän jälkeen aidossa ympäristössä hakkuukoneella, jotta oppimisen siirtovaikutusta voidaan tehostaa. Kun simulaattoria käytetään opetuksen apuvälineenä, tulee tiedostaa simulaattorin mahdollisuudet oppimisen apuvälineenä, mutta myös sen rajoitteet. Osa oppimisen tavoitteena olevista taidoista on sellaisia, jotka voidaan oppia simulaattorin avulla, jos oppimistehtävät ja opetus suunnitellaan ja toteutetaan tarkoituksenmukaisella tavalla, mutta osa taidoista on opittavissa vain aidossa toimintaympäristössä.
Opettajan roolia simulaattorin käyttöön perustuvassa opetuksessa kuvaa kognitiivinen oppipoikamalli, jossa opettaja aluksi opastaa opiskelijaa intensiivisesti näyttäen itse myös mallia, mutta oppimisen edetessä vähentäen ohjausta ja lisäten nopeasti oppijan omaa vastuuta työstä ja oppimisesta. Vastuun lisääminen auttaa opiskelijoita kehittämään paitsi taitojaan, myös oppimisen itsesäätelyvalmiuksiaan. Simulaattorin avulla oppimista ja sen siirtovaikutusta edistää opettajan antama palaute harjoituksen jälkeen.
Simulaattorin oppimistehtävät on laadittava motivoiviksi ja oppijan osaamisen kannalta sopivan vaikeiksi, ja niissä on määriteltävä vaadittava taitotaso. Tavoitteiden saavuttamista voidaan edistää soveltamalla simulaattoriopetuksen menetelmien ja taitojen opetuksen menetelmien periaatteita tehtävien laadinnassa ja opetuksen toteutuksessa.
Simuloinnin käyttömahdollisuudet opetuksen apuvälineenä ovat kasvamassa paitsi simulaattoreiden niin myös muiden simuloinnin käyttöön perustuvien oppimisympäristöjen kehittymisen myötä. Simulointiin perustuvat oppimisympäristöt tekevät mahdolliseksi oppia myös taitoja, jotka aiemmin voitiin oppia vain käytännön työssä. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa yleisesti simulaattoriopetuksessa ja muussa simuloinnin käyttöön perustuvassa opetuksessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4989]