Family planning among university students in Finland
Virtala, Aira (2007)
Virtala, Aira
Tampere University Press
2007
Yleislääketiede - General Practice
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2007-04-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-6888-9
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-6888-9
Tiivistelmä
Perhesuunnittelukysymykset ovat ajankohtaisia yliopisto-opiskelijoille, koska he ovat optimaalisessa lastensaanti-iässä. Aikaisempien tutkimusten perusteella on ilmeistä, että koulutuksella on yhteyttä seksuaaliseen käyttäytymiseen, lastensaamiseen ja ehkäisyvalintoihin. Erityisesti koulutetut naiset näyttävät siirtävän raskaaksi tuloa.
Luotettava raskaudenehkäisy ja hyvät perhesuunnittelupalvelut mahdollistavat raskauden ajoittamisen halutulla tavalla. Perhesuunnittelu on kuitenkin laajempi asia kuin pelkkä raskaudenehkäisy. Tavoitteena on, että ihmiset voivat saada lapsia haluamansa määrän. Sekä äidin että syntyvän lapsen mahdollisimman hyvä terveys ja lapsettomuuden ennaltaehkäisy ovat myös tärkeitä tavoitteita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yliopisto-opiskelijoiden perhesuunnittelutilannetta kartoittamalla nykyistä seksuaalista aktiivisuutta, ehkäisyn käyttöä ja jälkiehkäisyn käytön syitä. Toiseksi tarkoituksena oli tutkia Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) perhesuunnittelupalvelujen käyttöä ja niissä tapahtuneita muutoksia 19862005. Kolmanneksi tutkittiin yliopisto-opiskelijoiden lastensaantitilannetta, lapsitoiveita ja syitä lastensaannin siirtämiseen.
Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus 2004 - postikyselyn mukaan 80 % yliopisto-opiskelijoista oli seksuaalisesti aktiivisia. Miehistä 65 % ja naisista 79 % käytti jotain ehkäisymenetelmää. Yleisin menetelmä naisilla oli hormonaalinen ehkäisy ja miehillä kondomi. Vaikka huomattava enemmistö opiskelijoista käytti luotettavaa ehkäisyä, 40 % opiskelijoista oli jossain vaiheessa tarvinnut jälkiehkäisyä. Jälkiehkäisyn käytön syitä tutkittiin YTHS:n Tampereen terveydenhoitoasemalla. Syy jälkiehkäisyn tarpeeseen oli useimmiten kondomin rikkoutuminen, kuitenkin kolmasosa ilmoitti syyksi sen, että ei ollut käyttänyt mitään ehkäisyä.
YTHS:n käyntisyytilastoja seuraamalla oli mahdollista selvittää yliopisto-opiskelijoiden perhesuunnittelupalvelujen käyttöä vuosina 1986-2005. Kaikki lääkärikäynnit YTHS:ssä vähenivät suhteessa opiskelijaväestöön, samoin vähenivät perhesuunnittelukäynnit 358:sta 189:ään tuhatta naisopiskelijaa kohti. Aborttilausuntojen määrä väheni 4.2:sta 2.9:n tuhatta naisopiskelijaa kohti. Raskaudenehkäisy oli koko seuranta-ajan yleisin yksittäinen lääkärin vastaanotolla käynnin syy ja sen osuus oli noin 16 % kaikista naisopiskelijoiden vastaanotolla käynneistä. 7.9 prosentilla naisopiskelijoista ja 6.8 prosentilla miesopiskelijoista oli lapsia. Koko suomalaisella vastaavanikäisellä väestöllä oli väestötilastojen mukaan lapsia huomattavasti useammin. Lähes yhdeksän kymmenestä opiskelijasta toivoi tulevaisuudessa saavansa lapsia, useimmiten toivottiin kahta lasta. Vain 4.5 % naisopiskelijoista ilmoitti kokeneensa raskauden keskeytyksen.
Selvä enemmistö jälkiehkäisyn hakijoista halusi lapsia tulevaisuudessa, suurin osa valmistumisen jälkeen noin 30 vuoden iässä. Kesken olevat opinnot olivat tärkein syy siirtää raskautta. Muita edellytyksiä lastensaamiselle oli pysyvä, turvallinen parisuhde ja kypsyys äidiksi. Kaiken kaikkiaan opiskelijat asettivat korkeita vaatimuksia itselleen ja kumppanilleen ennen kuin uskaltautuisivat vanhemmuuteen.
Tutkimus antaa aihetta seuraaviin johtopäätelmiin ja pohdintoihin. Yliopisto-opiskelijat käyttävät luotettavia ehkäisymenetelmiä ja ehkäisyn pettäessä osaavat turvautua jälkiehkäisyyn. Raskauden keskeytysten määrä on vähäinen. Heillä on käytettävissään hyvin saatavilla olevat ja korkealaatuiset perhesuunnittelupalvelut. Heillä on vähän lapsia ja opintojen keskeneräisyys on suurin syy lastenhankinnan siirtämiseen. Suomessa yliopisto-opiskelijat ovat vanhempia kuin monissa muissa Euroopan maissa. Lastenhankinnan siirtyminen hedelmällisen iän loppupäähän voi ennakoida vaikeuksia halutun lapsimäärän saannissa, terveydellisten riskien lisääntymistä ja jopa tahattoman lapsettomuuden riskin lisääntymistä. Kun perhesuunnittelupalveluja annetaan, henkilökunnan tehtävänä on keskustella iän ja hedelmällisyyden välisestä yhteydestä ja pitää mielessä opiskelijan koko elämänkaari. Yleisen ilmapiirin ja olosuhteiden tulisi olla sellaisia, että myös yliopisto-opiskelijoilla olisi aidosti mahdollisuus valita lastensaaminen optimaalisessa iässä.
Luotettava raskaudenehkäisy ja hyvät perhesuunnittelupalvelut mahdollistavat raskauden ajoittamisen halutulla tavalla. Perhesuunnittelu on kuitenkin laajempi asia kuin pelkkä raskaudenehkäisy. Tavoitteena on, että ihmiset voivat saada lapsia haluamansa määrän. Sekä äidin että syntyvän lapsen mahdollisimman hyvä terveys ja lapsettomuuden ennaltaehkäisy ovat myös tärkeitä tavoitteita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yliopisto-opiskelijoiden perhesuunnittelutilannetta kartoittamalla nykyistä seksuaalista aktiivisuutta, ehkäisyn käyttöä ja jälkiehkäisyn käytön syitä. Toiseksi tarkoituksena oli tutkia Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) perhesuunnittelupalvelujen käyttöä ja niissä tapahtuneita muutoksia 19862005. Kolmanneksi tutkittiin yliopisto-opiskelijoiden lastensaantitilannetta, lapsitoiveita ja syitä lastensaannin siirtämiseen.
Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus 2004 - postikyselyn mukaan 80 % yliopisto-opiskelijoista oli seksuaalisesti aktiivisia. Miehistä 65 % ja naisista 79 % käytti jotain ehkäisymenetelmää. Yleisin menetelmä naisilla oli hormonaalinen ehkäisy ja miehillä kondomi. Vaikka huomattava enemmistö opiskelijoista käytti luotettavaa ehkäisyä, 40 % opiskelijoista oli jossain vaiheessa tarvinnut jälkiehkäisyä. Jälkiehkäisyn käytön syitä tutkittiin YTHS:n Tampereen terveydenhoitoasemalla. Syy jälkiehkäisyn tarpeeseen oli useimmiten kondomin rikkoutuminen, kuitenkin kolmasosa ilmoitti syyksi sen, että ei ollut käyttänyt mitään ehkäisyä.
YTHS:n käyntisyytilastoja seuraamalla oli mahdollista selvittää yliopisto-opiskelijoiden perhesuunnittelupalvelujen käyttöä vuosina 1986-2005. Kaikki lääkärikäynnit YTHS:ssä vähenivät suhteessa opiskelijaväestöön, samoin vähenivät perhesuunnittelukäynnit 358:sta 189:ään tuhatta naisopiskelijaa kohti. Aborttilausuntojen määrä väheni 4.2:sta 2.9:n tuhatta naisopiskelijaa kohti. Raskaudenehkäisy oli koko seuranta-ajan yleisin yksittäinen lääkärin vastaanotolla käynnin syy ja sen osuus oli noin 16 % kaikista naisopiskelijoiden vastaanotolla käynneistä. 7.9 prosentilla naisopiskelijoista ja 6.8 prosentilla miesopiskelijoista oli lapsia. Koko suomalaisella vastaavanikäisellä väestöllä oli väestötilastojen mukaan lapsia huomattavasti useammin. Lähes yhdeksän kymmenestä opiskelijasta toivoi tulevaisuudessa saavansa lapsia, useimmiten toivottiin kahta lasta. Vain 4.5 % naisopiskelijoista ilmoitti kokeneensa raskauden keskeytyksen.
Selvä enemmistö jälkiehkäisyn hakijoista halusi lapsia tulevaisuudessa, suurin osa valmistumisen jälkeen noin 30 vuoden iässä. Kesken olevat opinnot olivat tärkein syy siirtää raskautta. Muita edellytyksiä lastensaamiselle oli pysyvä, turvallinen parisuhde ja kypsyys äidiksi. Kaiken kaikkiaan opiskelijat asettivat korkeita vaatimuksia itselleen ja kumppanilleen ennen kuin uskaltautuisivat vanhemmuuteen.
Tutkimus antaa aihetta seuraaviin johtopäätelmiin ja pohdintoihin. Yliopisto-opiskelijat käyttävät luotettavia ehkäisymenetelmiä ja ehkäisyn pettäessä osaavat turvautua jälkiehkäisyyn. Raskauden keskeytysten määrä on vähäinen. Heillä on käytettävissään hyvin saatavilla olevat ja korkealaatuiset perhesuunnittelupalvelut. Heillä on vähän lapsia ja opintojen keskeneräisyys on suurin syy lastenhankinnan siirtämiseen. Suomessa yliopisto-opiskelijat ovat vanhempia kuin monissa muissa Euroopan maissa. Lastenhankinnan siirtyminen hedelmällisen iän loppupäähän voi ennakoida vaikeuksia halutun lapsimäärän saannissa, terveydellisten riskien lisääntymistä ja jopa tahattoman lapsettomuuden riskin lisääntymistä. Kun perhesuunnittelupalveluja annetaan, henkilökunnan tehtävänä on keskustella iän ja hedelmällisyyden välisestä yhteydestä ja pitää mielessä opiskelijan koko elämänkaari. Yleisen ilmapiirin ja olosuhteiden tulisi olla sellaisia, että myös yliopisto-opiskelijoilla olisi aidosti mahdollisuus valita lastensaaminen optimaalisessa iässä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4932]