Das Erstglied des deutschen und finnischen Aussagesatzes. Eine kontrastive Untersuchung anhand journalistischer und literarischer Texte

Abstract

Väitöskirja on vertailevan kielitieteen alaan kuuluva tutkimus, jonka aiheena on saksan ja suomen kielen väitelauseen ensimmäinen lauseenjäsen. Tutkimuksen aineistona on journalistisia ja kaunokirjallisia tekstejä. Tavoitteena on selvittää, mitkä kieliopilliset, semanttiset ja pragmaattiset tekijät vaikuttavat väitelauseen aloitukseen vertailtavissa kielissä sekä mitä eroja tai yhtäläisyyksiä lauseen aloituksessa on toisaalta suomen ja saksan, toisaalta eri tekstilajien välillä. Lähtökohtana on oletus, että väitelauseen alkuun valitaan molemmissa kielissä ensisijaisesti se jäsen, joka ilmaisee lauseen topiikin eli puheenaiheen. Samassa lauseessa voidaan käsitellä useitakin joko aiemmassa tekstissä käsiteltyjä tai uusia aiheita eli teemoja, mutta tutkimus perustuu oletukseen, että ensijäsen ilmaisee tavallisesti sen teeman, joka tekstissä sillä hetkellä on relevantein. Väitöskirjan tulokset tukevat tätä olettamusta. Tutkimuksesta käy kuitenkin selvästi ilmi, ettei topiikin valintaan vaikuta pelkästään tekstin tematiikka, vaan myös se, minkälainen informaatio tai minkälaiset teemat kussakin tekstilajissa ovat keskeisiä tekstin funktion tähden. Esimerkiksi uutisraporteissa, joiden pääfunktioksi määritellään tiedonvälitys, olennaista on mm. se, kenen mielipiteestä on puhe tai mistä lähteestä annetut tiedot ovat peräisin. Tutkimuksen korpusteksteissä tämä näkyy selvästi: sekä saksan- että suomenkielisissä uutisraporteissa noin kolmannes väitelauseista alkaa viittauksella tietolähteeseen. Toisaalta tekstin kirjoittaja ¬ reportteri ¬ jää tässä tekstilajissa suoraan ilmaisematta. Esimerkiksi reportaasiteksteissä kertojaan viittaaminen on sen sijaan erittäin tyypillistä ¬ joko lauseen alussa tai muussa lauseasemassa ¬ koska reportaasin yhtenä tekstifunktiona on välittää kirjoittajan näkökulma kerrottuun tapahtumaan.

Saksan- ja suomenkielisten korpustekstien huomattavimpia eroja lauseenaloituksessa on se, että saksankielisissä teksteissä on selvästi yleisempää aloittaa lause aikaa, paikkaa ym. seikkaa ilmaisevalla adverbiaalilla. Tämä näyttää johtuvan ainakin osittain lauserytmistä: saksan väitelauseessa ei verbin jäljessä mielellään ole peräkkäisiä painollisia elementtejä, mikäli lauseen ensijäsen on painoton (kuten esimerkiksi pronominisubjekti useimmiten on). Tämä puolestaan liittyy saksan kielen ns. kehysrakenteeseen, jossa predikaatin osat muodostavat kehyksen muiden lauseenjäsenten ympärille, ensijäsentä lukuun ottamatta: predikaatin osien välissä ei voi olla rajattomasti painokkaita elementtejä. Toisaalta saksalaisissa teksteissä pyritään perinteisesti tyyliseikoista johtuen välttämään useita peräkkäisiä subjektialkuisia lauseita, erityisesti, jos subjekti viittaa ensimmäiseen persoonaan. Tämä tendenssi näyttää vaikuttavan mm. reportaasitekstien sanajärjestykseen, sillä saksalaisissa reportaaseissa suora viittaus ensimmäiseen persoonaan tapahtuu useammin lauseen keskellä ja harvemmin lauseen alussa kuin suomalaisissa teksteissä. Suomen kielessä minä-pronomini ei ole ongelmallinen, koska sekä ensimmäisen että toisen persoonan pronominisubjektin voi verbin persoonamuodon ansiosta jättää mainitsematta. Tällöinkin subjekti on kuitenkin ymmärrettävä lauseen topiikiksi, mikäli verbin edessä ei ole muuta jäsentä.

Syntaktiselta kannalta lauseenaloitukseen vaikuttavat erityisesti kunkin kielen vakiintuneet lausekonstruktiot ja niiden perussanajärjestys, toisaalta se, minkälaiset permutaatiot ovat mahdollisia tai yleisiä. Suomen kielen sanajärjestys on kieliopillisesti hyvin vapaa, samoin saksan väitelauseen nominaalisten jäsenten järjestys. Vaikka molemmissa kielissä sanajärjestykseen vaikuttavat voimakkaasti pragmaattiset tekijät - topiikin valinta sekä vanhan ja uuden tiedon sijoittelu - niin myös olemassaolevilla konstruktioilla ja niiden perussanajärjestyksellä on huomattavasti merkitystä ensijäsenen valintaan. Tästä osoituksena on se, että sekä saksalaisessa että suomalaisessa korpuksessa suurin osa lauseista esiintyy (ainakin ensijäsenen osalta) perussanajärjestyksessä. Syynä tähän lienee kuitenkin se, että perussanajärjestykseksi on vakiintunut pragmaattisesti käyttökelpoisin sanajärjestysvariantti.