Avoin koordinaatiomenetelmä Euroopan unionin koulutuspolitiikassa

Abstract

Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2000 otettiin myös koulutuspolitiikassa käyttöön uusi hallinnan ja yhteistyön väline, avoin koordinaatiomenetelmä. Avoimeen koordinaatiomenetelmään kuuluu, että jäsenvaltiot ja Euroopan unioni sopivat koulutuksen alalla tärkeistä kysymyksistä, näille asetettavista indikaattoreista ja vertailuarvoista. Euroopan unioni arvioi sitä, onko tavoitteisiin jäsenvaltioissa tai Euroopan unionin tasolla päästy. Avoimeen koordinaatiomenetelmään kuuluu myös jäsenvaltioiden välisen keskinäisen oppimisen edistäminen ja jäsenvaltioiden hyvistä käytännöistä tiedottaminen yhteistyöverkostojen puitteissa.

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten avoimen koordinaatiomenetelmän käyttö on muuttanut Euroopan unionin hallintotapaa korkeakoulutukseen liittyvissä kysymyksissä. Tässä tutkimuksessa hallintotavalla tarkoitetaan sääntöjen, prosessien, menettelyjen ja käytäntöjen muodostamaa toiminnallista ja rakenteellista kokonaisuutta, jolla Euroopan unionin toiminta on organisoitu ja johdettu.

Avoimen koordinaation ympärille koulutuksen alalla muotoutuvaa hallintotapaa tarkastellaan Euroopan unionin hallinnan ja toimintapolitiikan näkökulmista. Tutkimusaineistona ovat Euroopan unionin asiakirjat, joita tulkitaan hermeneutiikan välineiden avulla. Tutkimuksen katsauksesta Euroopan unionin koulutuspoliittiseen toimintaan käy ilmi yhteistyön syveneminen ja Euroopan unionin piirissä käsiteltävien kysymysten määrän kasvu. Avointa koordinaatiomenetelmää arvioidaan myös Euroopan unionin vuonna 2001 asettamien hyvän hallinnon periaatteiden: avoimuuden, osallistumisen, vastuun selkeyden, tehokkuuden sekä johdonmukaisuuden näkökulmista.

Tutkimuksesta ilmenee avoimen koordinaatiomenetelmän mukanaan tuomien hallintotavan muutosten näkyvän erityisesti seuraavissa asioissa: yhteistyö, prosessimaisuus, systemaattisuus, johdonmukaisuus ja koordinaatio. Yhteistyö koulutukseen liittyvissä kysymyksissä Euroopan unionin puitteissa eri tasoilla ja eri tahojen kesken on lisääntynyt ja se on aiempaa paremmin organisoitu. Avoin koordinaatiomenetelmä on tuonut entistä vahvemman Euroopan unionin koordinaation. Avoin koordinaatiomenetelmä toi koulutuspoliittiseen toimintaan ja yhteistyöhön prosessin, jonka vaiheet on ennalta määritelty, mutta joka on tarvittaessa myös joustava. Prosessi etenee systemaattisesti ja johdonmukaisesti avoimen koordinaation edellyttämien vaiheiden mukaan. Systemaattisuutta on aiempaa enemmän myös koulutuspolitiikan sisältöön liittyvissä kysymyksissä.

Open Method of Coordination in European Union Education Policy

The European Union (henceforth EU) is active in the field of higher education, albeit the Treaty gives it only limited powers in the field of education and training. The EU s steering instruments in education policy include steering by norms and rules, economic steering and steering by information. The main forms of steering by information are the production and publication of documents and the coordination of different action programs. This dissertation s review on the EU s steering and action in the field of education and training shows a deepening of co-operation as well as a rise in the number of issues discussed in the framework of the EU. These changes are in accordance with the neo-functionalist understanding of the deepening and expansion of integration.

The Lisbon European Council (2000) introduced a new mode of governance to education policy, the Open Method of Coordination (henceforth OMC). The main elements of the OMC involve agenda setting, establishing European indicators and benchmarks as well as monitoring and evaluating progress by the European Union. The OMC also involves mutual learning processes organized by the EU.

The aim of this study is to examine how the introduction of the Open Method of Coordination has changed European Union governance in education policy and questions related to higher education. In this study, governance refers to the functional and structural whole formed by the rules, processes, action and practice through which the activities of the EU have been organized and managed.

To answer the questions set in this study and to understand the system of governance in the context of the Open Method of Coordination, documents published by the European Union are interpreted through a hermeneutical approach, by applying the hermeneutical themes. The OMC is also assessed in light of the principles of good governance proposed in the White Paper on European Governance (2001): openness, participation, accountability, effectiveness and coherence.

It may be concluded that since the introduction of the Open Method of Coordination, the changes in higher education governance have concerned in particular the process, co-operation, systematization and consistency of approach and co-ordination. The co-operation between the different levels (institutional, national, European) and stakeholders has increased, intensified and is better organized. Furthermore, the OMC has introduced a predetermined process, which can also be flexible. The process progresses systematically and consistently according to the stages of the OMC. Also the content of education policy has gained systematicity. One of the results of this study shows that the OMC as a mode of governance does not fulfill the criteria set for good governance in the White Paper. Furthermore, the results show that the OMC has strengthened the coordinating role of the European Union. As a result of the changes in the governance system, the potential of the EU to steer higher education policies in the Member States seems to have increased.