Sosiaalityön kriittinen arviointi. Sosiaalityön kriittisen arvioinnin perustelut, teoriat ja menetelmät
Kivipelto, Minna (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kivipelto, Minna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Väitöspäivä
2006-12-20Tiivistelmä
Arviointi tai arviointitutkimus on yleistynyt eri aloilla, myös sosiaalityössä. Arviointeja tehdään kuitenkin hyvin monesta lähtökohdasta ja tarpeesta. Usein tarve tulee hallinnosta. Sosiaalityön asiakkaat ja palvelujen käyttäjät eivät juuri pääse osallistumaan arviointeihin kuin korkeintaan välillisesti. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin arviointia, jossa huomion kohteena olivat sosiaalityössä korostettavat tekijät, kuten heikommassa asemassa olevien asiakkaiden ja palvelujen käyttäjien tilanteiden parantaminen.
Tutkimus on niin sanottu artikkeliväitöskirja, joka rakentuu viidestä aiemmin julkaistusta artikkelista ja niiden yhteenveto-osasta. Sosiaalityön kriittistä arviointia tutkittiin tarkastelemalla lähemmin niitä perusteluja, teorioita ja menetelmiä, joihin kyseinen arviointitoiminta voi tukeutua.
Tutkimuksessa havaittiin, että sosiaalityön kriittisen arvioinnin perustelut tulevat sosiaalityön sisältä, eli sosiaalityön käytännöistä, oppialalta tai siten, että sosiaalityö on ollut tutkimuskohteena. Sosiaalityön sisältä tulevia perusteluja olivat tarve laajentaa sosiaalityön vaikuttavuuden arviointia, sitoutuminen sosiaalityön eettisiin periaatteisiin, sosiaalityön tiedontuotannon tarpeet sekä tarve kehittää sosiaalityötä kriittiseen suuntaan. Sosiaalityön ulkoa tulevia perusteluja on puolestaan löydettävissä esimerkiksi erilaisista arviointisuosituksista sekä ohjelmaperustaisesta kehittämisestä. Ulkoa tulevat perustelut eivät tukeneet kriittisen arvioinnin tarvetta. Ne kuvasivat kuitenkin tämänhetkistä arviointia koskevaa keskustelua, joka korostaa tehokkuuden ja tilivelvollisuuden vaatimuksia.
Sosiaalityön kriittisen arvioinnin teorioina tarkasteltiin moderneja ja postmoderneja kriittisiä teorioita. Modernit teoriat ohjaavat arvioimaan, miten sosiaalityö edistää heikommassa asemassa olevien asiakkaiden oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja valtaistumista sekä heitä koskevien rakenteiden ja olosuhteiden muuttamista. Modernit teoriat auttavat myös kehittämään sosiaalityötä kriittiseen suuntaan ja antavat välineitä tuottaa kriittistä sosiaalityötä edistävää arviointitietoa. Postmodernit kriittiset teoriat ohjaavat arvioimaan, miten tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisia sosiaalityön puhe- ja vuorovaikutustilanteet ovat.
Sosiaalityön kriittinen arviointi on mahdollista kytkeä osaksi päivittäistä sosiaalityötä tai toteuttaa arviointi ulkopuolisen arvioitsijan toimesta. Arvioinnissa voidaan käyttää monenlaisia menetelmiä, jotka ovat yhteneväisiä sosiaalityön kriittisen arvioinnin perustelujen ja arviointia ohjaavien teorioiden kanssa, kuten toiminnallisia, osallistavia tai dialogisia menetelmiä.
Johtopäätöksinä todettiin, että sosiaalityön kriittinen arviointi tulee toteuttaa tutkimuksellisena prosessina. Prosessiin on syytä liittää paneutuva ja analyyttinen arvioinnin suunnitteluvaihe, jossa arvioinnin perustelut, teoriat ja menetelmät tarkennetaan. Jo arvioinnin suunnittelussa on oltava niiden sosiaalityön asiakkaiden edustus, joita koskevia asioita arvioidaan. Arvioinnin suunnittelussa on tärkeää saada eri osapuolten osallistumista ehkäisevät ja osallistumista parantavat tekijät kartoitetuksi. Jatkotutkimuksina tarvitaan sosiaalityön kriittisen arvioinnin tarveanalyysimenetelmien kehittämistä sekä arviointia ohjaavien teorioiden ja menetelmien kehittämistä ja testaamista käytännön arviointitilanteissa. Sosiaalityön kriittisen arvioinnin vakiintuminen osaksi alan arviointitoimintaa edellyttää ammatillista, tieteellistä ja poliittista tahtoa nostaa sosiaalityön sisältä tulevat perustelut keskeiseen arvoon. Tämä on tärkeää, että sosiaalityön arviointitoiminta ei kapeudu liiaksi, esimerkiksi palvelemaan ainoastaan tehokkuuden ja tilivelvollisuuden vaatimuksia.
Tutkimus on niin sanottu artikkeliväitöskirja, joka rakentuu viidestä aiemmin julkaistusta artikkelista ja niiden yhteenveto-osasta. Sosiaalityön kriittistä arviointia tutkittiin tarkastelemalla lähemmin niitä perusteluja, teorioita ja menetelmiä, joihin kyseinen arviointitoiminta voi tukeutua.
Tutkimuksessa havaittiin, että sosiaalityön kriittisen arvioinnin perustelut tulevat sosiaalityön sisältä, eli sosiaalityön käytännöistä, oppialalta tai siten, että sosiaalityö on ollut tutkimuskohteena. Sosiaalityön sisältä tulevia perusteluja olivat tarve laajentaa sosiaalityön vaikuttavuuden arviointia, sitoutuminen sosiaalityön eettisiin periaatteisiin, sosiaalityön tiedontuotannon tarpeet sekä tarve kehittää sosiaalityötä kriittiseen suuntaan. Sosiaalityön ulkoa tulevia perusteluja on puolestaan löydettävissä esimerkiksi erilaisista arviointisuosituksista sekä ohjelmaperustaisesta kehittämisestä. Ulkoa tulevat perustelut eivät tukeneet kriittisen arvioinnin tarvetta. Ne kuvasivat kuitenkin tämänhetkistä arviointia koskevaa keskustelua, joka korostaa tehokkuuden ja tilivelvollisuuden vaatimuksia.
Sosiaalityön kriittisen arvioinnin teorioina tarkasteltiin moderneja ja postmoderneja kriittisiä teorioita. Modernit teoriat ohjaavat arvioimaan, miten sosiaalityö edistää heikommassa asemassa olevien asiakkaiden oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja valtaistumista sekä heitä koskevien rakenteiden ja olosuhteiden muuttamista. Modernit teoriat auttavat myös kehittämään sosiaalityötä kriittiseen suuntaan ja antavat välineitä tuottaa kriittistä sosiaalityötä edistävää arviointitietoa. Postmodernit kriittiset teoriat ohjaavat arvioimaan, miten tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisia sosiaalityön puhe- ja vuorovaikutustilanteet ovat.
Sosiaalityön kriittinen arviointi on mahdollista kytkeä osaksi päivittäistä sosiaalityötä tai toteuttaa arviointi ulkopuolisen arvioitsijan toimesta. Arvioinnissa voidaan käyttää monenlaisia menetelmiä, jotka ovat yhteneväisiä sosiaalityön kriittisen arvioinnin perustelujen ja arviointia ohjaavien teorioiden kanssa, kuten toiminnallisia, osallistavia tai dialogisia menetelmiä.
Johtopäätöksinä todettiin, että sosiaalityön kriittinen arviointi tulee toteuttaa tutkimuksellisena prosessina. Prosessiin on syytä liittää paneutuva ja analyyttinen arvioinnin suunnitteluvaihe, jossa arvioinnin perustelut, teoriat ja menetelmät tarkennetaan. Jo arvioinnin suunnittelussa on oltava niiden sosiaalityön asiakkaiden edustus, joita koskevia asioita arvioidaan. Arvioinnin suunnittelussa on tärkeää saada eri osapuolten osallistumista ehkäisevät ja osallistumista parantavat tekijät kartoitetuksi. Jatkotutkimuksina tarvitaan sosiaalityön kriittisen arvioinnin tarveanalyysimenetelmien kehittämistä sekä arviointia ohjaavien teorioiden ja menetelmien kehittämistä ja testaamista käytännön arviointitilanteissa. Sosiaalityön kriittisen arvioinnin vakiintuminen osaksi alan arviointitoimintaa edellyttää ammatillista, tieteellistä ja poliittista tahtoa nostaa sosiaalityön sisältä tulevat perustelut keskeiseen arvoon. Tämä on tärkeää, että sosiaalityön arviointitoiminta ei kapeudu liiaksi, esimerkiksi palvelemaan ainoastaan tehokkuuden ja tilivelvollisuuden vaatimuksia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5026]