Effectiveness of Follow-Up for Breast Cancer Patients
Kokko, Riitta (2006)
Kokko, Riitta
Tampere University Press
2006
Palliatiivinen lääketiede - Palliative medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2006-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6767-1
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6767-1
Tiivistelmä
Rintasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain lähes 4000 naista ja rintasyöpä muodostaakin noin kolmasosan naisten syövistä. Rintasyöpäpotilaan ennuste on hyvä ja seurannassa olevien potilaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Näiden potilaiden seurantaan kaivataan kustannustehokasta seurantamallia.
Tässä väitöskirjatyössä arvioitiin rintasyöpäpotilaan seurannan tehokkuutta ja verrattiin neljää eri seurantamallia. Tutkimukseen osallistui 472 paikallista rintasyöpää sairastavaa potilasta alkuvaiheen hoidon jälkeen. Nämä potilaat satunnaistettiin neljään eri seurantaryhmään 5/1991 -12/1995. Potilaita seurattiin ensimmäiseen uusimaan saakka tai viiden vuoden ajan Tampereen yliopistollisen sairaalan syöpätautien klinikassa. Seurantaryhmät erosivat toisistaan seurantatiheyden (lääkärin vastaanotot 3 tai 6 kk välein) ja seurantatutkimusten osalta. Kahdessa ryhmässä seurantatutkimuksia (keuhkojen röntgenkuva, ylävatsan ultraäänitutkimus, luustokartta, verikokeet) tehtiin säännöllisesti ja kahdessa muussa ryhmässä vain tarvittaessa eli potilaan oireiden tai lääkärin toteamien löydösten perusteella. Lisäksi kaikilta potilailta kysyttiin oireet ja vointi puolen vuoden välein.
Fyysisten ja psyykkisten oireiden esiintyvyyttä tutkittiin sekä niillä potilailla, joilla tauti ei ollut uusinut että niillä potilailla, joilla se oli uusinut. 3.2 vuoden seuranta-aikana neljä potilasta viidestä nk. terveestä koki näitä oireita, mutta oireet, erityisesti psyykkiset oireet, vähenivät selvästi ensimmäisen vuoden jälkeen. Puolen vuoden aikana ennen taudin uusiman diagnoosia fyysiset oireet lisääntyivät merkittävästi eli taudin uusiutuminen toi lisää erityisesti fyysisiä oireita.
Kasvainmerkkiaine CA 15-3:n merkitystä arvioitiin ensimmäisen uusiman toteamisessa. Tämä verikoe oli epäherkkä ja vain yksi uusima kolmesta löytyi sen avulla. Se oli herkin löytämään laaja-alaisen uusiman luustossa tai maksassa. Keuhkojen röntgenkuvan herkkyys löytää ensimmäinen uusima rintaontelosta oli oireettomalla potilaalla vähäinen, todellinen uusima löytyi 0.7 %:ssa keuhkokuvista. Lähes 90 %:lla potilaista oli keuhkoperäisiä oireita, kun uusiman diagnoosi tehtiin.
Potilaiden keskimääräinen seuranta-aika oli 4.2 vuotta ja tauti uusiutui 123 potilaalla. Eri seurantaryhmien välillä ei todettu merkittävää eroa tautivapaassa (67-74%) eikä kokonaiselinajassa (74-85%). Sen sijaan kustannukset erosivat merkittävästi eri seurantaryhmissä: tiheään seuratussa ja säännöllisiä tutkimuksia sisältävässä ryhmässä seurantakustannukset olivat potilasta kohden 2.2-kertaiset verrattuna harvoin seuratun ja tutkimuksia tarpeen mukaan ryhmän potilaaseen. Oireettoman potilaan kuvantamistutkimukset (erityisesti luustokartat sekä keuhkojen röntgenkuvat) ja verikokeet lisäsivät huomattavasti kustannuksia ko. ryhmissä. Uusiman toteamiskustannukset olivat samoin 2.2-kertaiset kalleimman ja halvimman seurantaryhmän välillä. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä että kustannustehokkain seurantamalli rintasyöpäpotilaalle on vastaanottokäynti 6 kuukauden välein ja lisätutkimusten tekeminen todellisen tarpeen mukaan.
Tässä väitöskirjatyössä arvioitiin rintasyöpäpotilaan seurannan tehokkuutta ja verrattiin neljää eri seurantamallia. Tutkimukseen osallistui 472 paikallista rintasyöpää sairastavaa potilasta alkuvaiheen hoidon jälkeen. Nämä potilaat satunnaistettiin neljään eri seurantaryhmään 5/1991 -12/1995. Potilaita seurattiin ensimmäiseen uusimaan saakka tai viiden vuoden ajan Tampereen yliopistollisen sairaalan syöpätautien klinikassa. Seurantaryhmät erosivat toisistaan seurantatiheyden (lääkärin vastaanotot 3 tai 6 kk välein) ja seurantatutkimusten osalta. Kahdessa ryhmässä seurantatutkimuksia (keuhkojen röntgenkuva, ylävatsan ultraäänitutkimus, luustokartta, verikokeet) tehtiin säännöllisesti ja kahdessa muussa ryhmässä vain tarvittaessa eli potilaan oireiden tai lääkärin toteamien löydösten perusteella. Lisäksi kaikilta potilailta kysyttiin oireet ja vointi puolen vuoden välein.
Fyysisten ja psyykkisten oireiden esiintyvyyttä tutkittiin sekä niillä potilailla, joilla tauti ei ollut uusinut että niillä potilailla, joilla se oli uusinut. 3.2 vuoden seuranta-aikana neljä potilasta viidestä nk. terveestä koki näitä oireita, mutta oireet, erityisesti psyykkiset oireet, vähenivät selvästi ensimmäisen vuoden jälkeen. Puolen vuoden aikana ennen taudin uusiman diagnoosia fyysiset oireet lisääntyivät merkittävästi eli taudin uusiutuminen toi lisää erityisesti fyysisiä oireita.
Kasvainmerkkiaine CA 15-3:n merkitystä arvioitiin ensimmäisen uusiman toteamisessa. Tämä verikoe oli epäherkkä ja vain yksi uusima kolmesta löytyi sen avulla. Se oli herkin löytämään laaja-alaisen uusiman luustossa tai maksassa. Keuhkojen röntgenkuvan herkkyys löytää ensimmäinen uusima rintaontelosta oli oireettomalla potilaalla vähäinen, todellinen uusima löytyi 0.7 %:ssa keuhkokuvista. Lähes 90 %:lla potilaista oli keuhkoperäisiä oireita, kun uusiman diagnoosi tehtiin.
Potilaiden keskimääräinen seuranta-aika oli 4.2 vuotta ja tauti uusiutui 123 potilaalla. Eri seurantaryhmien välillä ei todettu merkittävää eroa tautivapaassa (67-74%) eikä kokonaiselinajassa (74-85%). Sen sijaan kustannukset erosivat merkittävästi eri seurantaryhmissä: tiheään seuratussa ja säännöllisiä tutkimuksia sisältävässä ryhmässä seurantakustannukset olivat potilasta kohden 2.2-kertaiset verrattuna harvoin seuratun ja tutkimuksia tarpeen mukaan ryhmän potilaaseen. Oireettoman potilaan kuvantamistutkimukset (erityisesti luustokartat sekä keuhkojen röntgenkuvat) ja verikokeet lisäsivät huomattavasti kustannuksia ko. ryhmissä. Uusiman toteamiskustannukset olivat samoin 2.2-kertaiset kalleimman ja halvimman seurantaryhmän välillä. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä että kustannustehokkain seurantamalli rintasyöpäpotilaalle on vastaanottokäynti 6 kuukauden välein ja lisätutkimusten tekeminen todellisen tarpeen mukaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]