Gender and Spheres of Interaction. Devotional Practices in Fourteenth-Century Canonisation Processes
Katajala-Peltomaa, Sari (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Katajala-Peltomaa, Sari
2006
Yleinen historia - General History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Väitöspäivä
2006-11-25Tiivistelmä
Väitöksessä tarkastellaan sukupuolen tuottamista ja uusintamista yhteisön sisäisessä ja pyhimyksen kanssa käydyssä vuorovaikutuksessa. Keskiajan kontekstissa avun pyytäminen pyhimykseltä sairaudessa tai onnettomuuden uhatessa oli rationaalinen ja looginen toimintastrategia. Jumalallisilla välittäjillä oli voima luonnon yli - kyky pelastaa ja parantaa.
Kirkolliselle hierarkialle oli tärkeää todentaa ihmeet ja niiden suorittajat, joten ennen kanonisointia, virallista pyhimykseksijulistamista, tuli suorittaa kysely kandidaatin elämästä ja ihmeistä. Näissä haastatteluissa maallikotkin saivat yleensä muotoilla lausuntonsa suhteellisen vapaasti, etenkin todistaessaan kokemistaan ihmeistä. Koska pyhimyksen apua tarvittiin useimmiten juuri arjen ongelmissa, korostuvat lausunnoissa maallikoiden, niin miesten kuin naistenkin, sosiaalisten roolien vastuu, vaatimukset ja mahdollisuudet.
Pyhimyksiä kutsuttiin apuun erityisen usein lasten sairauksissa ja onnettomuuksissa, joten hoivarooli tulee todistajanlausunnoissa erityisen selkeästi esille. Tämä rooli näytetään sukupuolitetun hyvin eri lailla eri yhteisöissä. Esimerkiksi englantilaisissa talonpoikaisperheissä hoivarooli näyttää kuuluneen yhtälailla isille kuin äideillekin. Lausunnot korostavat perheen yhtenäisyyttä ja vanhempien yhteistyötä niin pyhimyksen apuun kutsumisessa, ihmeestä kiittämisessä kuin tapahtuman muistelemisessakin.
Sen sijaan Italian kaupungistuneilla alueilla hoivarooli näyttäytyy feminiinisten etuoikeuksien ja velvollisuuksien kenttänä: äidit olivat vastuussa lasten hyvinvoinnista. Isät eivät olleet paranemisihmeissä vahvasti läsnä. Samaten äidit sitoutuivat yksin vastalahjaan pyhimykselle ja näyttävät olleen erityisen aktiivisia tapahtuman myöhemmissä muisteluissa.
Hoivarooli oli tiukasti kytköksissä myös arvovaltaan yksityisessä tilassa. Hoivaaja valitsi eri hoitomuotojen välillä, kutsui itsenäisesti pyhimystä ja otti myös vastuun vastalahjasta. Toisaalta hoivarooli saatettiin tehdä näkyväksi myös julkisessa tilassa esimerkiksi askeettisin pyhiinvaelluksin. Pyhimykselle luvatut vastalahjat saattoivat myös horjuttaa perinteisiä sukupuolihierarkioita. Äidit saattoivat esimerkiksi luvata nimetä lapsen auttavan pyhimyksen mukaan tai luovuttaa lapsen vastalahjaksi luostariin. Tällaisten päätösten on tutkimustraditiossa nähty kuuluneen isän valtaan.
Sukupuolen tuottaminen ja uusintaminen pyhimyksen kanssa käydyssä vuorovaikutuksessa näyttää olleen varsin joustavaa. Vastuu ja velvollisuudet eivät olleet jäykkiä ja ennalta-asetettuja. Sukupuoleen liitettyjä rooleja ja hierarkiaa saattoi muokata tarpeen niin vaatiessa.
Kirkolliselle hierarkialle oli tärkeää todentaa ihmeet ja niiden suorittajat, joten ennen kanonisointia, virallista pyhimykseksijulistamista, tuli suorittaa kysely kandidaatin elämästä ja ihmeistä. Näissä haastatteluissa maallikotkin saivat yleensä muotoilla lausuntonsa suhteellisen vapaasti, etenkin todistaessaan kokemistaan ihmeistä. Koska pyhimyksen apua tarvittiin useimmiten juuri arjen ongelmissa, korostuvat lausunnoissa maallikoiden, niin miesten kuin naistenkin, sosiaalisten roolien vastuu, vaatimukset ja mahdollisuudet.
Pyhimyksiä kutsuttiin apuun erityisen usein lasten sairauksissa ja onnettomuuksissa, joten hoivarooli tulee todistajanlausunnoissa erityisen selkeästi esille. Tämä rooli näytetään sukupuolitetun hyvin eri lailla eri yhteisöissä. Esimerkiksi englantilaisissa talonpoikaisperheissä hoivarooli näyttää kuuluneen yhtälailla isille kuin äideillekin. Lausunnot korostavat perheen yhtenäisyyttä ja vanhempien yhteistyötä niin pyhimyksen apuun kutsumisessa, ihmeestä kiittämisessä kuin tapahtuman muistelemisessakin.
Sen sijaan Italian kaupungistuneilla alueilla hoivarooli näyttäytyy feminiinisten etuoikeuksien ja velvollisuuksien kenttänä: äidit olivat vastuussa lasten hyvinvoinnista. Isät eivät olleet paranemisihmeissä vahvasti läsnä. Samaten äidit sitoutuivat yksin vastalahjaan pyhimykselle ja näyttävät olleen erityisen aktiivisia tapahtuman myöhemmissä muisteluissa.
Hoivarooli oli tiukasti kytköksissä myös arvovaltaan yksityisessä tilassa. Hoivaaja valitsi eri hoitomuotojen välillä, kutsui itsenäisesti pyhimystä ja otti myös vastuun vastalahjasta. Toisaalta hoivarooli saatettiin tehdä näkyväksi myös julkisessa tilassa esimerkiksi askeettisin pyhiinvaelluksin. Pyhimykselle luvatut vastalahjat saattoivat myös horjuttaa perinteisiä sukupuolihierarkioita. Äidit saattoivat esimerkiksi luvata nimetä lapsen auttavan pyhimyksen mukaan tai luovuttaa lapsen vastalahjaksi luostariin. Tällaisten päätösten on tutkimustraditiossa nähty kuuluneen isän valtaan.
Sukupuolen tuottaminen ja uusintaminen pyhimyksen kanssa käydyssä vuorovaikutuksessa näyttää olleen varsin joustavaa. Vastuu ja velvollisuudet eivät olleet jäykkiä ja ennalta-asetettuja. Sukupuoleen liitettyjä rooleja ja hierarkiaa saattoi muokata tarpeen niin vaatiessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]