Käännös oikeudenkäyntiaineistona - lakitekstien tulkinta oikeuskäsitteiden kääntämisen näkökulmasta

Abstract

Kansainvälinen liikkuvuus on lisääntynyt, minkä vuoksi kansallisissa oikeusistuimissa joudutaan soveltamaan vierasta oikeutta yhä useammin. Tällaisia tilanteita liittyy perhe- ja perimysasioihin tai esimerkiksi kansainvälisiin konkursseihin. Jos tuomarin kielitaito ei riitä asian ratkaisemiseen muulla tapaa, oikeutta käydään kansainvälisissä oikeudenkäynneissä myös käännetyn aineiston perusteella. Oikeuskirjallisuudessa väitetään, että vierasta oikeutta tulkitaan suomalaisissa oikeusistuimissa usein väärin. Tutkimuksessa pohditaan kääntämisen näkökulmasta, mistä seikoista tämä voisi johtua, ja tarkastellaan oikeudellisen ajattelun välittämisen yleisiä mahdollisuuksia.

Oikeustieteessä vierasta oikeutta edustavien lakitekstien käännösten tulkintaa varten ei ole laadittu mitään erityisiä tulkintaperiaatteita. Vieraan oikeuden tulkinta nähdään silti erittäin haasteellisena tehtävänä. Pääohje on, että vierasta oikeutta olisi pääsääntöisesti tulkittava vieraan oikeuden kontekstissa. Tämä on vaikeata, jos tulkitsijalla ei ole pääsyä vieraan oikeuden merkitysyhteyteen esimerkiksi kielellisistä syistä.

Juristit ja kääntäjät toimivat yhä useammin yhteistyössä. Heidän olisi toisaalta otettava huomioon toisen työn ominaispiirteet ja toisaalta kummankin työtä yhdistävät yhteiset tavoitteet, kuten lain yhdenmukainen tulkinta toisessa oikeusjärjestyksessä. Juristin on ymmärrettävä, millä edellytyksillä kielellisiä merkityksiä on mahdollista välittää ja millainen vastuu hänellä itsellään on tulkintatilanteen osapuolena.

Kääntäjän on puolestaan otettava huomioon, millä tavalla käännettävä teksti kytkeytyy osaksi kahden eri oikeusinstituution toimintaa ja millä tavalla käännös saa merkityksensä. Jotta käännöstä voitaisiin tulkita oikein , kääntäjän olisi viestinnän onnistumisen näkökulmasta pidettävä huolta lukijan toiminnan tiedollisista edellytyksistä. Kääntäjän ongelmanratkaisua edistää käännöksen lukijan tiedollisen kontekstin huomioon ottaminen. Käännettävien normilauseiden kielellisen rakenteen ja kääntämiseen itseensä kohdistuvien normatiivisten odotusten vuoksi lukijan puutteelliseen esiymmärrykseen ei ole kuitenkaan helppoa vaikuttaa.

Tutkimuksessa tarkastellaan maakaarta ja sen saksankielisen käännöksen tulkintaproblematiikkaa kiinteistöpanttioikeuteen liittyvien käsitteiden osalta. Aineistoa lähestytään kehyssemanttisen merkityskäsityksen pohjalta ja oikeusvertailun periaatteita noudattaen. Yksi analyysin johtopäätöksistä on, että rakennetta uskollisesti seuraava sanasanainen kääntäminen ei mahdollista taustalla olevan vieraan oikeuden normiston selville saamista kuin ainoastaan hyvin pintapuolisesti. Lukijan vastuu käännöksen tulkinnassa muodostuu erittäin suureksi. Jos tätä vastuuta halutaan jakaa, kääntäjä voitaisiin nähdä käännösten asianajajana, eräänlaisena käännöksen edunvalvojana.

Jos oikeudellinen tulkinta joudutaan tekemään vain yksittäisen käännetyn säännöksen perusteella, tulkinta on vaikea perustella pätevästi, eikä myöskään voida enää väittää, että tulkinta on tehty vieraan oikeusjärjestyksen merkityslähteiden muodostamassa kontekstissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että käännettyä lakia saatetaan soveltaa vieraan oikeusjärjestyksen tarkoituksen vastaisesti. On kuitenkin huomattava, että tämä ei välttämättä johdu vierasta oikeutta edustavasta käännöksestä, vaan se voi myös johtua puutteellisista ennakkokäsityksistä, jotka perustuvat oman oikeusjärjestyksen merkityksille. Ennen kuin käännöksiä kritisoidaan, on mietittävä, mikä yleensä on mahdollista ja mihin ei hyvälläkään yrittämisellä voida päästä.

On kiinnostavaa, että vaatimukset rakenteen ja merkityksen ekvivalenssista (lähde- ja kohdetekstin vastaavuudesta) korostuvat juuri lakitekstien kääntämisessä, jossa sen saavuttamisen voidaan tulkita olevan erityisen hankalaa. Tämä johtuu muun muassa käsitteiden välisten erojen ilmaisemiseen liittyvistä ongelmista. Lakitekstien merkitystä ei voi välittää täydellisesti, sillä merkitysten selittäminen tyhjentävästi normilauseissa on mahdoton tehtävä. Siksi implisiittiseksi jäävän tiedon suuri määrä luonnehtii lakitekstien kääntämistä ja lakitekstien käännösten tulkintaa. Kääntäjän viestinnälliset voimankoetukset keskittyvät yhteisen taustatiedon arvioimiseen ja siihen nähden sopivien kohdekielisten viestintäkeinojen valintaan.

Käännösten yleisen painoarvon arvioimiseksi olisi selvitettävä, saako käännös tuomioistuimessa oikeuslähteeseen verrattavan aseman, hyväksytäänkö se ratkaisuperusteeksi vai toimiiko se tuomarin ratkaisuihin taustalla vaikuttavana informaationa vieraasta oikeusjärjestyksessä. Käännöksen aseman selvittäminen juridisena ratkaisuperusteena edellyttäisi oikeusteoreettista ja oikeuslähdeopillista tutkimusta.

Translation as a source of law ­ a study of legal concepts and their translation

This dissertation analyses the role of interpretation in legal texts and their translations. More specifically, it focuses on the problems of applying translated legal texts in legal proceedings. International mobility has increased the number of cases where the parties involved represent several nationalities and where some issues need to be settled on the basis of the translations of foreign sources of law. These cases may typically involve divisions of estate, divorces and international bankruptcy. In these proceedings it is sometimes necessary to apply foreign rules and laws, and judges thus need to be able to understand and interpret foreign law. In order to guarantee a uniform and right interpretation, we need to consider the role of translation in this process. We need to know how legal texts are to be translated and how these translations are to be interpreted in order to reach the right interpretation. More and more often, jurists and translators need to work together, and they need to understand the problems of one another s work.

This study focuses on the problems of translating those legal texts which were not originally intended for international use. The translations of these legal texts do not have the same legal status as the original; they are translated for information purposes, to give information on the content of a foreign source of law. The aim of my research is to illuminate the problems of interpretation which arise when two conceptual systems are brought into contact in the various contexts involving translation. The institutional rules guiding legal interpretations were subjected to analysis through a comparative analysis of a jurist s and translator s interpretation, and their significance was studied in both translating and in interpreting translations. For this part, the research aimed at indicating how translators can use their knowledge of these rules to guide their activities and reasoning, and how jurists can enhance their understanding of translation when they become aware of the problems inherent in translating legal texts.

The research problem was divided into two subsections: first, analysis of the starting point as well as the framework of interpreting and translating legal texts for the purposes of mediating information from one legal system to another; second, an assessment of the limits of using translations as a tool and basis for interpretation.

The methodology adopted here was based on a critical theoretical reading of the relevant previous literature in Translation Studies (in particular, on translation strategies and the status of translations), Legal Studies and Linguistics (in particular, on the methods of legal interpretation). The empirical part of this dissertation consists of a comparative conceptual analysis and an interview of a legal expert. The data for the comparative conceptual analysis comes from the Part IV (on real estate liens) of the Finnish Code of Real Estate, and more specifically, from the Section 15 and the respective part of the German translation. This particular section was selected first because a pilot study revealed it to be an extremely culture-bound text, second because it proved to be fruitful in bringing to the fore several translation problems related to national judicial thinking. In the interview, the readability and understandability of the German translation of the Code of Real Estate was studied from the point of view of interpreting legal concepts. The theoretical background for this analysis was borrowed from frame semantics and its ideas of how meanings are interpreted and by its applications in Translation Studies (functionally-oriented scenes and frames theories).

The empirical analysis yielded abundant information on the potential problems caused by the conceptual differences that may occur in interpreting translated legal texts. It also provided an understanding of how profound a conceptual analysis is required in translating legislation. The analysis showed that legal concepts connect each paragraph to several comprehensive frames of institutional knowledge. These frames are tied together into networks of field-specific knowledge. The legal concepts referred to in the text, and other legal concepts related to these, function as nodes in this network. An expert-level interpretation of the text requires an understanding of these networks. The extensiveness of these frames was revealed, for example, by studying how texts create intertextual relations with other texts.

The knowledge frames thus contain extensive information about the meaning of concepts: in which regulations and in what kinds of normative statements a given expression exists in the legal system, and how it is used in court decisions and the judicial literature. All this information assists translators in understanding what kind of legal action the text is related to and what its function within the institution is. It also helps the translator in reaching a reasoned interpretation and also in justifying their translation strategies if necessary.

The differences between the knowledge frames of the two systems therefore give reason to expect that there may be risks involved in superficial interpretation. The knowledge frames analyzed in this study not only contained information related to interpreting the basic meaning of the concept but they also included extensive information which is entwined in the entire functioning of the judicial institution, for example in the functional processes related to these concepts (schemas).

On the basis of the recorded expert interview, the interpretive problems related to the text data (Sections 15 and 16 of Part IV of the Code of Real Estate) could be divided into three groups. First, some of the problems related primarily to the German equivalents of the Finnish legal concepts used in the translation and to the fact that the reader could not get enough information about them in the text. Second, there were problems related to the fact that some legal solutions explained in the translation are not familiar to the reader from his own legal system. Third, some problems were caused by the target language expressions, as some things were expressed either in a manner different from the one the reader was accustomed to or had learned to consider appropriate, or the translation s non-normative use of the target language.

The analysis indicates that one cannot reach an exact interpretation of the Code of Real Estate on the basis of its German translation, at least not if the interpretation is based on the literal wording of the translated norm formulations, that is, in cases when the expressions are analyzed on the basis of the target-language meanings of the words (familiar from the legal target system). That is why translation strategies based on an exact structural and formal correspondence between the source text and the translation do not serve those readers who are building their interpretation on the information they receive from the text itself. Readers like this include, for example, lawyers who do not have an extensive knowledge of the legal source system or who do not have access to other sources of information describing the source system.

Several of the German equivalents used in the translation differed in their target language meaning significantly from the Finnish legal concepts used in the source text. Due to this difference, a correct interpretation of the translation presupposes an understanding of the systematics of the legal source system and a thorough knowledge of the meaning, status and functional role of the source system concepts. This kind of descriptive information is normally not available in the legal text or its translation. A superficial understanding of the expressions used in the translation can be achieved on the basis of potential similarities between the systems, but it is often not easy. Jumping to conclusions on the basis of one s own previous knowledge can be hazardous. The analysis shows that a superficial understanding of the translation is not sufficient for clarifying the source system norm. The results thus bring to focus the importance of implicit knowledge and emphasize the reader s own responsibility. The results also indicate a particular role for legal translators: it would be beneficial for the process if they acted as advocates of the translation , or even as guardians of the text which has a limited capacity .