Kindlicher Zweitspracherwerb als interaktiver Prozess in natürlicher Umgebung
Kauppila, Marja (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kauppila, Marja
Tampere University Press
2006
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Väitöspäivä
2006-11-25Tiivistelmä
Luonnollisessa ympäristössä tapahtuva lasten toisen kielen oppiminen interaktiivisena prosessina
Tutkimuksessa tarkastellaan 4,6- ja 10-vuotiaiden suomalaislasten saksan kielen omaksumista saksankielisessä ympäristössä. Tämän päivän kansainvälisessä maailmassa kielitaidon merkitys on kasvanut entisestään, ja vieraiden kielten oppimista kaksikielisyyteen saakka edistetään mahdollisuuksien mukaan. Yhä useampi suomalaislapsi käy koulua ulkomaisessa tai kansainvälisessä koulussa, ja vastaavasti muuta kieltä äidinkielenään puhuvien lasten määrä on kasvanut viime vuosien aikana suomalaisissa koululuokissa.
Kielen oppiminen tapahtuu useimmiten helpommin ja nopeammin luonnollisessa ympäristössä kieltä äidinkielenään puhuvien parissa kuin koulussa vieraan kielen oppitunneilla. Kaksikielisyystutkimus antaa viitteitä siitä, kuinka mm. ulkomaalaisten lasten kielen oppimista voitaisiin edistää ja siten helpottaa heidän sopeutumistaan uusiin olosuhteisiin. Lisäksi koulujen kielten opetuksessa voidaan hyödyntää mahdollisesti kaksikielisyystutkimuksen tuloksia kuten kielellisten elementtien luonnollista oppimisjärjestystä.
Kielen oppimiseen luonnollisessa ympäristössä vaikuttavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Sisäisiä tekijöitä ovat mm. motivaatio, ikä, älykkyys, kielen omaksumiskyky. Erityistä huomiota kiinnitetään kyseisessä tutkimuksessa iän vaikutukseen, koska kysymykseen parhaan mahdollisen iän määrittelemisestä vieraan kielen oppimisessa on pitkään etsitty vastausta. Olennaista ikää koskevan peruskysymyksen lisäksi on kuitenkin myös se, kuinka eri ikäluokissa kieltä opitaan ja kuinka eri-ikäisiä oppijoita voitaisiin parhaiten opastaa ja auttaa kielen oppimisessa.
Ulkoiset tekijät määräytyvät siitä ympäristöstä, jossa vierasta kieltä opitaan. Oppimisympäristöjä on useita: esim. koulu, lastentarha, naapurusto, työpaikka, julkiset tiedotusvälineet ja niiden yhdistelmät. Tässä tutkimuksessa tarkastelun alaisina ovat erityisesti koulu ja lastentarha, koska ne luovat luonnollisen ympäristön kielen oppimiselle tutkimuksen kohteena oleville henkilöille.
Tutkimuksessa tarkastellaan myös toisen kielen oppimisen ja interaktion suhdetta toisiinsa. Vaikka interaktiivisuuden merkitystä toisen kielen oppimiselle ei ole yksiselitteisesti todistettu, voidaan erilaiset strategiat sekä kielen muunnelmat kielen oppimisen helpottamiseksi erottaa selkeästi tutkimuksessa tarkasteltujen henkilöiden ja heidän puhekumppaniensa keskusteluissa.
Tutkimuksen näkökulma on interaktiivinen. Kielen kehitystä seurataan erityisesti seuraavilla osa-alueilla: sanasto (sanaluokat substantiivi, verbit ja adjektiivi) sekä kieliopillisista struktuureista verbit ja niiden aikamuodot, kysymys- ja kieltolauseet. Tutkimuksessa on tallennettu, missä järjestyksessä ja millä nopeudella tietyt kielen elementit omaksutaan sekä kuvailtu oppimisprosessia.
7-8 kuukautta kestävän tutkimuksen aikana on kerätty tietoa kielen sanaston sekä yksittäisten struktuurien omaksumisesta tiettyinä ajankohtina. Koehenkilöiden kielen kehittymisen seuraaminen alkoi 5 viikon kuluttua saksankieliseen ympäristöön siirtymisestä. Analyysi on toteutettu esimerkkilauseiden ja keskustelujen avulla.
Yleisesti ottaen voidaan todeta, että toisen kielen oppiminen tapahtuu useilla kielen alueilla samassa järjestyksessä, siten että toiset kielen elementit opitaan aiemmin kuin toiset. Samanaikaisesti opitaan kuitenkin rinnan kielen muiden alueiden elementtejä. Omaksuttujen elementtien oppimisjärjestys on tutkittavilla lapsilla pitkälti sama, ja useimmiten sama kuin vertailuhenkilöiden oppimisjärjestys. Tutkittavat lapset oppivat kolme suurta sanaluokkaa kuitenkin eri järjestyksessä kuin koehenkilöt vastaavissa tutkimuksissa: ensin verbit, sitten substantiivit ja sitten adjektiivit. Tosiasia on, että verbi esiintyy puhutussa kielessä usein ja on lauseen struktuurille merkittävä, joten on ymmärrettävää, että vastakkaisista tutkimustuloksista huolimatta verbi voidaan oppia ennen substantiivia. Toisaalta viime vuosina on esiintynyt myös tutkimuksia, joissa aiemmin todettu (substantiivi verbi adjektiivi) oppimisjärjestys on asetettu kyseenalaiseksi.
Vanhempi (10-vuotias) tutkimukseen osallistuneista lapsista oppi saksan kielen nopeammin kuin nuorempi (4,6-vuotias). Tämä voi johtua useista eri seikoista: kymmenvuotias on kognitiivisesti kypsempi kuin 4,6-vuotias, ja yleistiedon laajuus sekä pitemmälle kehittynyt älykkyys auttavat vanhempaa lasta oppimaan kieltä nopeammin kuin nuoremmat lapset oppivat. Myös sosiaalinen ympäristö on 10-vuotiaalla suosiollisempi kielen oppimiselle: koulupäivän aikana vanhemman lapsen uuden kielen kohtaaminen on intensiivisempää kuin nuoremmalla lapsella lyhyen tarhapäivän aikana. Vanhemman lapsen oppimismotivaatio on suurempi ja ympäristöltä saadut kielelliset virikkeet monipuolisemmat kuin nuoremmilla lapsilla, sillä alle kouluikäisellä lapsella ei vielä ole samanlaista tarvetta kommunikaatioon kuin kymmenvuotiaalla. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että input voi vaikuttaa oppimisen nopeuteen, mutta ei oppimisjärjestykseen. Kyseinen tulos vahvistuu tässä tutkimuksessa. Vaikka 10-vuotiaan kielen oppiminen tapahtuu tutkimuksen perusteella nopeasti ja vaivattomasti, yksiselitteistä vastausta kysymykseen optimaalisesta oppimisiästä ei tämänkään tutkimuksen perusteella voi antaa.
Tutkimuksessa tarkastellaan 4,6- ja 10-vuotiaiden suomalaislasten saksan kielen omaksumista saksankielisessä ympäristössä. Tämän päivän kansainvälisessä maailmassa kielitaidon merkitys on kasvanut entisestään, ja vieraiden kielten oppimista kaksikielisyyteen saakka edistetään mahdollisuuksien mukaan. Yhä useampi suomalaislapsi käy koulua ulkomaisessa tai kansainvälisessä koulussa, ja vastaavasti muuta kieltä äidinkielenään puhuvien lasten määrä on kasvanut viime vuosien aikana suomalaisissa koululuokissa.
Kielen oppiminen tapahtuu useimmiten helpommin ja nopeammin luonnollisessa ympäristössä kieltä äidinkielenään puhuvien parissa kuin koulussa vieraan kielen oppitunneilla. Kaksikielisyystutkimus antaa viitteitä siitä, kuinka mm. ulkomaalaisten lasten kielen oppimista voitaisiin edistää ja siten helpottaa heidän sopeutumistaan uusiin olosuhteisiin. Lisäksi koulujen kielten opetuksessa voidaan hyödyntää mahdollisesti kaksikielisyystutkimuksen tuloksia kuten kielellisten elementtien luonnollista oppimisjärjestystä.
Kielen oppimiseen luonnollisessa ympäristössä vaikuttavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Sisäisiä tekijöitä ovat mm. motivaatio, ikä, älykkyys, kielen omaksumiskyky. Erityistä huomiota kiinnitetään kyseisessä tutkimuksessa iän vaikutukseen, koska kysymykseen parhaan mahdollisen iän määrittelemisestä vieraan kielen oppimisessa on pitkään etsitty vastausta. Olennaista ikää koskevan peruskysymyksen lisäksi on kuitenkin myös se, kuinka eri ikäluokissa kieltä opitaan ja kuinka eri-ikäisiä oppijoita voitaisiin parhaiten opastaa ja auttaa kielen oppimisessa.
Ulkoiset tekijät määräytyvät siitä ympäristöstä, jossa vierasta kieltä opitaan. Oppimisympäristöjä on useita: esim. koulu, lastentarha, naapurusto, työpaikka, julkiset tiedotusvälineet ja niiden yhdistelmät. Tässä tutkimuksessa tarkastelun alaisina ovat erityisesti koulu ja lastentarha, koska ne luovat luonnollisen ympäristön kielen oppimiselle tutkimuksen kohteena oleville henkilöille.
Tutkimuksessa tarkastellaan myös toisen kielen oppimisen ja interaktion suhdetta toisiinsa. Vaikka interaktiivisuuden merkitystä toisen kielen oppimiselle ei ole yksiselitteisesti todistettu, voidaan erilaiset strategiat sekä kielen muunnelmat kielen oppimisen helpottamiseksi erottaa selkeästi tutkimuksessa tarkasteltujen henkilöiden ja heidän puhekumppaniensa keskusteluissa.
Tutkimuksen näkökulma on interaktiivinen. Kielen kehitystä seurataan erityisesti seuraavilla osa-alueilla: sanasto (sanaluokat substantiivi, verbit ja adjektiivi) sekä kieliopillisista struktuureista verbit ja niiden aikamuodot, kysymys- ja kieltolauseet. Tutkimuksessa on tallennettu, missä järjestyksessä ja millä nopeudella tietyt kielen elementit omaksutaan sekä kuvailtu oppimisprosessia.
7-8 kuukautta kestävän tutkimuksen aikana on kerätty tietoa kielen sanaston sekä yksittäisten struktuurien omaksumisesta tiettyinä ajankohtina. Koehenkilöiden kielen kehittymisen seuraaminen alkoi 5 viikon kuluttua saksankieliseen ympäristöön siirtymisestä. Analyysi on toteutettu esimerkkilauseiden ja keskustelujen avulla.
Yleisesti ottaen voidaan todeta, että toisen kielen oppiminen tapahtuu useilla kielen alueilla samassa järjestyksessä, siten että toiset kielen elementit opitaan aiemmin kuin toiset. Samanaikaisesti opitaan kuitenkin rinnan kielen muiden alueiden elementtejä. Omaksuttujen elementtien oppimisjärjestys on tutkittavilla lapsilla pitkälti sama, ja useimmiten sama kuin vertailuhenkilöiden oppimisjärjestys. Tutkittavat lapset oppivat kolme suurta sanaluokkaa kuitenkin eri järjestyksessä kuin koehenkilöt vastaavissa tutkimuksissa: ensin verbit, sitten substantiivit ja sitten adjektiivit. Tosiasia on, että verbi esiintyy puhutussa kielessä usein ja on lauseen struktuurille merkittävä, joten on ymmärrettävää, että vastakkaisista tutkimustuloksista huolimatta verbi voidaan oppia ennen substantiivia. Toisaalta viime vuosina on esiintynyt myös tutkimuksia, joissa aiemmin todettu (substantiivi verbi adjektiivi) oppimisjärjestys on asetettu kyseenalaiseksi.
Vanhempi (10-vuotias) tutkimukseen osallistuneista lapsista oppi saksan kielen nopeammin kuin nuorempi (4,6-vuotias). Tämä voi johtua useista eri seikoista: kymmenvuotias on kognitiivisesti kypsempi kuin 4,6-vuotias, ja yleistiedon laajuus sekä pitemmälle kehittynyt älykkyys auttavat vanhempaa lasta oppimaan kieltä nopeammin kuin nuoremmat lapset oppivat. Myös sosiaalinen ympäristö on 10-vuotiaalla suosiollisempi kielen oppimiselle: koulupäivän aikana vanhemman lapsen uuden kielen kohtaaminen on intensiivisempää kuin nuoremmalla lapsella lyhyen tarhapäivän aikana. Vanhemman lapsen oppimismotivaatio on suurempi ja ympäristöltä saadut kielelliset virikkeet monipuolisemmat kuin nuoremmilla lapsilla, sillä alle kouluikäisellä lapsella ei vielä ole samanlaista tarvetta kommunikaatioon kuin kymmenvuotiaalla. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että input voi vaikuttaa oppimisen nopeuteen, mutta ei oppimisjärjestykseen. Kyseinen tulos vahvistuu tässä tutkimuksessa. Vaikka 10-vuotiaan kielen oppiminen tapahtuu tutkimuksen perusteella nopeasti ja vaivattomasti, yksiselitteistä vastausta kysymykseen optimaalisesta oppimisiästä ei tämänkään tutkimuksen perusteella voi antaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4989]