Evaluation of the results of active diagnostics and treatment of coeliac disease in a high-prevalence area - a special focus on dietary compliance, quality of life and associated complications
Viljamaa, Mervi (2006)
Viljamaa, Mervi
Tampere University Press
2006
Sisätautioppi - Internal Medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2006-10-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6714-0
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6714-0
Tiivistelmä
Keliakian tehostetun diagnostiikan vaikutukset Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella
Keliakian aktiivinen diagnostiikka näyttää olevan kannattavaa. Asiaa tutkittiin väitöskirjassa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella, jossa tautia on diagnosoitu ja hoidettu aktiivisesti jo 1980-luvulta.
Keliakian taudinkuva on laaja ja tauti on yleinen; jopa 1 prosentti (Suomessa n. 50 000) väestöstä sairastaa sitä - suuri osa tietämättään. Gluteeniton ruokavalio on keliakian hoidon kulmakivi ja parantaa keliakiassa esiintyvän suolivaurion. Tiedetään, että keliakiaa esiintyy tietyissä riskiryhmissä, kuten lähisukulaisilla ja autoimmuunitauteja sairastavilla, 5-10-kertaisesti muuhun väestöön verrattuna. Nämä potilaat ovat keliakian suhteen usein varsin vähäoireisia tai jopa oireettomia, eikä hoidon pitkäaikaisvaikutuksista ole tutkimustietoa. Ei myöskään tiedetä, noudattavatko diagnoosihetkellä oireettomat potilaat gluteenitonta ruokavaliota jatkossa.
Väitöskirjatyössä selvisi, että pitkän seuranta-ajan jälkeenkin yli 80 prosenttia keliakiapotilaista noudattaa tarkkaa gluteenitonta ruokavaliohoitoa. Hoitomyöntyvyys oli hyvä huolimatta siitä, oliko keliakiasta diagnoosihetkellä oireita vai ei. Elämänlaatu oli keliakiapotilailla yhtä hyvä kuin väestössä yleensä, riippumatta siitä, oliko tauti todettu oireiden perusteella vai riskiryhmien seulonnassa.
Hoitamattomaan keliakiaan liittyy usein luuntiheyden aleneminen, mitä gluteeniton ruokavalio parantaa. Tutkimus osoitti, että riskiryhmien seulonnassa todetuilla potilailla luuntiheys oli yhtä hyvä kuin väestössä. Oireiden perusteella todetuilla potilailla luuntiheys oli hieman alentunut hoidosta huolimatta. Keliakian varhainen diagnoosi tuntuu siten estävän luustokomplikaatioita.
Aiemmissa tutkimuksissa todettua kohonnutta kokonaissyöpäriskiä ei tässä tutkimuksessa keliakiapotilailla todettu. Ainoastaan non-Hodgkinin imusolmukesyövän riski oli 3-kertainen väestöön verrattuna, mikä on samankaltainen tulos kuin muissa viimeaikaisissa tutkimuksissa. Kuolleisuus oli hieman lisääntynyt ensimmäiset 5 vuotta keliakian diagnoosista, mutta sen jälkeen samanlainen kuin väestössä yleensä. Kuolleisuus oli tässä tutkimuksessa alhaisempi kuin monissa muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa, joissa keliakian esiintyvyys on alhaisempi ja siten diagnostiikka todennäköisesti tehottomampaa kuin meillä.
Keliakian yleisyyden ja hoidettavuuden vuoksi keliakian väestöseulonnasta keskustellaan, mutta sen kustannus-hyötysuhteesta ei ole vielä tietoa. Keliakiaa ei siksi seulota väestöstä. Väitöstutkimus osoitti, että jo tehostetulla diagnostiikalla saadaan keliakiaan liittyvien komplikaatioiden riskiä pienennettyä. Myös oireettomana todetuilla potilailla elämänlaatu säilyy hyvänä huolimatta siitä, että he noudattavat gluteenitonta ruokavaliohoitoa erittäin hyvin. Kun keliakiaa diagnosoidaan aktiivisesti, on syöpäriski väestötasolla ja kuolleisuus aiemmin oletettua pienempi. Tehokas keliakian diagnostiikka, jossa keskitytään myös vähäoireisten potilaiden ja keliakian riskiryhmiin kuuluvien potilaiden löytämiseen, on kannattavaa toimintaa.
Keliakian aktiivinen diagnostiikka näyttää olevan kannattavaa. Asiaa tutkittiin väitöskirjassa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella, jossa tautia on diagnosoitu ja hoidettu aktiivisesti jo 1980-luvulta.
Keliakian taudinkuva on laaja ja tauti on yleinen; jopa 1 prosentti (Suomessa n. 50 000) väestöstä sairastaa sitä - suuri osa tietämättään. Gluteeniton ruokavalio on keliakian hoidon kulmakivi ja parantaa keliakiassa esiintyvän suolivaurion. Tiedetään, että keliakiaa esiintyy tietyissä riskiryhmissä, kuten lähisukulaisilla ja autoimmuunitauteja sairastavilla, 5-10-kertaisesti muuhun väestöön verrattuna. Nämä potilaat ovat keliakian suhteen usein varsin vähäoireisia tai jopa oireettomia, eikä hoidon pitkäaikaisvaikutuksista ole tutkimustietoa. Ei myöskään tiedetä, noudattavatko diagnoosihetkellä oireettomat potilaat gluteenitonta ruokavaliota jatkossa.
Väitöskirjatyössä selvisi, että pitkän seuranta-ajan jälkeenkin yli 80 prosenttia keliakiapotilaista noudattaa tarkkaa gluteenitonta ruokavaliohoitoa. Hoitomyöntyvyys oli hyvä huolimatta siitä, oliko keliakiasta diagnoosihetkellä oireita vai ei. Elämänlaatu oli keliakiapotilailla yhtä hyvä kuin väestössä yleensä, riippumatta siitä, oliko tauti todettu oireiden perusteella vai riskiryhmien seulonnassa.
Hoitamattomaan keliakiaan liittyy usein luuntiheyden aleneminen, mitä gluteeniton ruokavalio parantaa. Tutkimus osoitti, että riskiryhmien seulonnassa todetuilla potilailla luuntiheys oli yhtä hyvä kuin väestössä. Oireiden perusteella todetuilla potilailla luuntiheys oli hieman alentunut hoidosta huolimatta. Keliakian varhainen diagnoosi tuntuu siten estävän luustokomplikaatioita.
Aiemmissa tutkimuksissa todettua kohonnutta kokonaissyöpäriskiä ei tässä tutkimuksessa keliakiapotilailla todettu. Ainoastaan non-Hodgkinin imusolmukesyövän riski oli 3-kertainen väestöön verrattuna, mikä on samankaltainen tulos kuin muissa viimeaikaisissa tutkimuksissa. Kuolleisuus oli hieman lisääntynyt ensimmäiset 5 vuotta keliakian diagnoosista, mutta sen jälkeen samanlainen kuin väestössä yleensä. Kuolleisuus oli tässä tutkimuksessa alhaisempi kuin monissa muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa, joissa keliakian esiintyvyys on alhaisempi ja siten diagnostiikka todennäköisesti tehottomampaa kuin meillä.
Keliakian yleisyyden ja hoidettavuuden vuoksi keliakian väestöseulonnasta keskustellaan, mutta sen kustannus-hyötysuhteesta ei ole vielä tietoa. Keliakiaa ei siksi seulota väestöstä. Väitöstutkimus osoitti, että jo tehostetulla diagnostiikalla saadaan keliakiaan liittyvien komplikaatioiden riskiä pienennettyä. Myös oireettomana todetuilla potilailla elämänlaatu säilyy hyvänä huolimatta siitä, että he noudattavat gluteenitonta ruokavaliohoitoa erittäin hyvin. Kun keliakiaa diagnosoidaan aktiivisesti, on syöpäriski väestötasolla ja kuolleisuus aiemmin oletettua pienempi. Tehokas keliakian diagnostiikka, jossa keskitytään myös vähäoireisten potilaiden ja keliakian riskiryhmiin kuuluvien potilaiden löytämiseen, on kannattavaa toimintaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4908]