Työssäoppimisen laadun käsite, itsearviointi ja kehittäminen sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa peruskoulutuksessa
Hulkari, Kirsti (2006)
Hulkari, Kirsti
Tampere University Press
2006
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2006-08-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6684-5
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6684-5
Kuvaus
Research Centre for Vocational Education - Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus
Tiivistelmä
Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmauudistus 1990-luvun lopulla lisäsi työssäoppimisen laajuutta kaikissa toisen asteen ammatillisissa perustutkinnoissa. Uudistuksen jälkeen työssäoppimisen laadun kehittäminen on ollut tavoitteena useassa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeessa. Käydyssä laatukeskustelussa on kiinnitetty vähän huomiota siihen, millä tavoin laadun käsite työssäoppimisen kontekstissa ymmärretään.
Tässä tutkimuksessa analysoidaan, mitä työssäoppimisen laatu on opiskelijoiden, opettajien ja työpaikkaohjaajien näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida työssäoppimisen laadun käsitettä sekä arvioida erilaisia työssäoppimisen laadun kehittämiseen käytettyjä menetelmiä yhdessä työssäoppimisen toimijoiden kanssa. Tutkimusaineisto on kerätty vuosien 2001-2005 aikana kolmen Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hankkeen yhteydessä.
Työssäoppimisen laadun arvioinnissa käytetty 12-osainen laatukäsitteistö on muodostettu eläytymismenetelmäaineiston analyysin pohjalta. Tutkimuksen tulokset perustuvat opiskelijoilta, opettajilta ja työpaikkaohjaajilta focusryhmähaastattelujen, verkkokeskustelun, 360-arvioinnin ja Internet-kyselyn avulla kerättyyn työssäoppimisen laadun arviointiaineistoon sekä eri toimijoiden kirjoittamiin arviointiraportteihin käytetyistä arviointimenetelmistä. Laatutyön painopiste on itsearvioinnissa ja työssäoppimisen laadun verkostomaisessa kehittämisessä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla työssäoppimisen laadun käsite korostaa yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta ammattialan työn ja oppimiskäsityksen luonteen mukaisesti. Laatukäsityksissä on eroja verkoston eri toimijoiden välillä. Opiskelijoiden käsitys laadusta oli vahvasti sidoksissa ammattitaidon oppimisen prosessiin ja oppimisen mahdollisuuteen työpaikalla. Opettajien laatukäsitys painotti rakenteita ja olosuhteiden luomista oppimiselle, kun taas työpaikkaohjaajien laatunäkökulma korosti lopputulosta ja opiskelijan osoittamaa ammattitaitoa.
Kaikilla tutkimuksessa testatuilla menetelmillä on rajoituksensa ja vahvuutensa, jotka menetelmää valittaessa on tiedostettava. 360-arvioinnin soveltuvuutta työssäoppimisen laadunarviointiin puoltaa erityisesti siihen sisältyvä pedagoginen ulottuvuus. 360-arviointi on keino perehdyttää ja tehdä laadun käsitteistön sisältöjä tutuiksi eri osapuolille. Arviointituloksista käytävä yhteinen keskustelu on tärkeää erilaisten odotusten, näkökulmien ja laatukäsitysten tiedostamiseksi. Menetelmän käyttöä rajoittaa kehittymistulosten seurannan vaikeus.
Verkkokeskustelu tekee työssäoppimisen prosessin näkyväksi ja antaa opettajalle mahdollisuuden seurata prosessin laatua reaaliajassa. Laatutyön kannalta verkkokeskustelun ongelmana on systemaattisuuden puute, minkä vuoksi verkkokeskustelu on laatutyössä täydentävä menetelmä.
Focusryhmähaastattelun ongelmana laatutyössä on menetelmän irrallisuus oppimisen prosessista, pedagogiikasta ja kehittämisestä. Menetelmän osallistavasta ja voimannuttavasta luonteesta huolimatta, focusryhmien avulla on vaikea arvioida ongelman laajuutta tai yleisyyttä tai saada seurantaan soveltuvaa tietoa.
Internet-kyselyn avulla saavutetaan monet tietotekniikkaan yleisesti liitettävät edut. Arviointi on nopeaa, tarkkaa, taloudellista sekä riippumatonta ajasta ja paikasta. Menetelmä soveltuu ajalliseen seurantaan ja vertailuun. Tietoverkossa tapahtuvassa arvioinnissa menetetään laadun kehittämisen kannalta tärkeä inhimillinen kommunikaatio, joka ei ole korvattavissa numeerisilla yhteenvedoilla.
Eri menetelmien avulla kerättyjen aineistojen analyysin tulokset vahvistavat käsitystä korkealaatuisista työssäoppimisen oppimisympäristöistä tutkimukseen osallistuneissa sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa. Sekä opiskelijoiden että työpaikkaohjaajien subjektiiviset arviot työssäoppimisen laadusta olivat myönteisiä.
Tässä tutkimuksessa analysoidaan, mitä työssäoppimisen laatu on opiskelijoiden, opettajien ja työpaikkaohjaajien näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida työssäoppimisen laadun käsitettä sekä arvioida erilaisia työssäoppimisen laadun kehittämiseen käytettyjä menetelmiä yhdessä työssäoppimisen toimijoiden kanssa. Tutkimusaineisto on kerätty vuosien 2001-2005 aikana kolmen Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hankkeen yhteydessä.
Työssäoppimisen laadun arvioinnissa käytetty 12-osainen laatukäsitteistö on muodostettu eläytymismenetelmäaineiston analyysin pohjalta. Tutkimuksen tulokset perustuvat opiskelijoilta, opettajilta ja työpaikkaohjaajilta focusryhmähaastattelujen, verkkokeskustelun, 360-arvioinnin ja Internet-kyselyn avulla kerättyyn työssäoppimisen laadun arviointiaineistoon sekä eri toimijoiden kirjoittamiin arviointiraportteihin käytetyistä arviointimenetelmistä. Laatutyön painopiste on itsearvioinnissa ja työssäoppimisen laadun verkostomaisessa kehittämisessä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla työssäoppimisen laadun käsite korostaa yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta ammattialan työn ja oppimiskäsityksen luonteen mukaisesti. Laatukäsityksissä on eroja verkoston eri toimijoiden välillä. Opiskelijoiden käsitys laadusta oli vahvasti sidoksissa ammattitaidon oppimisen prosessiin ja oppimisen mahdollisuuteen työpaikalla. Opettajien laatukäsitys painotti rakenteita ja olosuhteiden luomista oppimiselle, kun taas työpaikkaohjaajien laatunäkökulma korosti lopputulosta ja opiskelijan osoittamaa ammattitaitoa.
Kaikilla tutkimuksessa testatuilla menetelmillä on rajoituksensa ja vahvuutensa, jotka menetelmää valittaessa on tiedostettava. 360-arvioinnin soveltuvuutta työssäoppimisen laadunarviointiin puoltaa erityisesti siihen sisältyvä pedagoginen ulottuvuus. 360-arviointi on keino perehdyttää ja tehdä laadun käsitteistön sisältöjä tutuiksi eri osapuolille. Arviointituloksista käytävä yhteinen keskustelu on tärkeää erilaisten odotusten, näkökulmien ja laatukäsitysten tiedostamiseksi. Menetelmän käyttöä rajoittaa kehittymistulosten seurannan vaikeus.
Verkkokeskustelu tekee työssäoppimisen prosessin näkyväksi ja antaa opettajalle mahdollisuuden seurata prosessin laatua reaaliajassa. Laatutyön kannalta verkkokeskustelun ongelmana on systemaattisuuden puute, minkä vuoksi verkkokeskustelu on laatutyössä täydentävä menetelmä.
Focusryhmähaastattelun ongelmana laatutyössä on menetelmän irrallisuus oppimisen prosessista, pedagogiikasta ja kehittämisestä. Menetelmän osallistavasta ja voimannuttavasta luonteesta huolimatta, focusryhmien avulla on vaikea arvioida ongelman laajuutta tai yleisyyttä tai saada seurantaan soveltuvaa tietoa.
Internet-kyselyn avulla saavutetaan monet tietotekniikkaan yleisesti liitettävät edut. Arviointi on nopeaa, tarkkaa, taloudellista sekä riippumatonta ajasta ja paikasta. Menetelmä soveltuu ajalliseen seurantaan ja vertailuun. Tietoverkossa tapahtuvassa arvioinnissa menetetään laadun kehittämisen kannalta tärkeä inhimillinen kommunikaatio, joka ei ole korvattavissa numeerisilla yhteenvedoilla.
Eri menetelmien avulla kerättyjen aineistojen analyysin tulokset vahvistavat käsitystä korkealaatuisista työssäoppimisen oppimisympäristöistä tutkimukseen osallistuneissa sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa. Sekä opiskelijoiden että työpaikkaohjaajien subjektiiviset arviot työssäoppimisen laadusta olivat myönteisiä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]