Hitaasti kudotut nopeat hetket. Kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa
Jalonen, Olli (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Jalonen, Olli
Kustannusosakeyhtiö Otava
2006
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Väitöspäivä
2006-06-10Tiivistelmä
Kirjailijan työssä assosiaation hetket ovat korvaamattomia. Ne ovat niitä lyhyitä tuokioita, jolloin kirjoittamisessa tuntuu yhdistyvän mitä erilaisimpia aineksia. Assosiaation hetkissä tekstiin syntyy kerroksellisuus ja merkityksellisyys.
YTL Olli Jalosen väitöstutkimus käsittelee assosiaatiota proosateosten tekemisessä. Tutkimuksen perusaineistona on sata teosta, yksi romaani tai novellikokoelma 1900-luvun jokaiselta vuodelta. Assosiaatiota kirjoittamisessa ja käsityksiä siitä on tutkittu paitsi haastattelemalla kirjailijoita ja analysoimalla heidän kirjoituksiaan ja esitelmiään myös etsimällä tekstin tiheitä kohtia ja erittelemällä lehtikritiikkejä.
Tekijälähtöisesti assosiaatiota on tutkittu Suomessa hyvin vähän. Monelle kirjailijallekin omat assosiaation hetket ja hetkien sarjat ovat salaperäisiä ja tuntemattomaan kätkeytyviä virtoja jostakin minuuden syvyyksistä. Kuinka hirvittävä säkki meidän muistimme on , Kerttu-Kaarina Suosalmi on kuvannut sitä mielen kerroksellista varastoa, josta kirjoittamisen prosessissa syntyy uutta. Assosiaation hetki on erilainen eri ihmisillä mutta myös yhden ihmisen eri hetkinä. Se ei ole pysäytyskuva vaan virtaavaa tapahtumista. Jokaisella kirjailijalla on oma ainutlaatuinen kirjoittamisen assosiaationsa. Samoin on assosiaation hetkien tunnistaminen ja niiden kuvaaminen vaihtelevan yksilöllistä.
Hellevi Salminen on verrannut aivojensa työtä kirjoittamisessa kompostin käymiseen ja pöyhimiseen. Matti Yrjänä Joensuu on sanonut saavansa silloin parhaimmillaan "näkemisen silmät". Kirjailijoiden assosiaatiokuvauksista voi löytää myös paljon yhteisiä piirteitä. Samat aihepiirit toistuvat. Yleisimmin vertaukselliset kuvat liittyvät uneen, veteen ja kaivon kaltaiseen pimeään tilaan, josta kuitenkin pystyy ammentamaan aina uudestaan uutta. Lapsuuden ja nuoruuden omien kokemuksellisten mielikuvien tärkeyttä korostavat lähes kaikki kirjailijat.
Olli Jalosen väitöstutkimus erittelee laajan aineiston avulla assosiaation hetkien sijaa ja merkitystä kaunokirjallisuuden tekemisessä. Siinä käsitellään perusteellisesti myös tekstin tihentymiä ja teoksen konsipiaatiota, joka tarkoittaa sitä prosessia, kun teksti vähitellen kehittyy valmiiksi teokseksi. Tutkimuksen tuloksia ja sen yksityiskohtaisia kuvauksia luovan prosessin tärkeimmistä vaiheista voi soveltaa myös muihin luoviin taiteisiin ja esimerkiksi innovaatioihin.
Suomalaiset kirjailijat ovat viime vuosina käsitelleet kirjoittamiseen liittyviä asioita elämäkerrallisten romaanien lisäksi myös tutkimuksissa ja esseeteoksissa. Olli Jalosen väitöskirja on mukana tässä vahvistuvassa suuntauksessa, jossa kirjailijat ovat ottamassa kirjallisuudentutkimusta taas uudelleen myös kirjailijoiden kontolle.
YTL Olli Jalosen väitöstutkimus käsittelee assosiaatiota proosateosten tekemisessä. Tutkimuksen perusaineistona on sata teosta, yksi romaani tai novellikokoelma 1900-luvun jokaiselta vuodelta. Assosiaatiota kirjoittamisessa ja käsityksiä siitä on tutkittu paitsi haastattelemalla kirjailijoita ja analysoimalla heidän kirjoituksiaan ja esitelmiään myös etsimällä tekstin tiheitä kohtia ja erittelemällä lehtikritiikkejä.
Tekijälähtöisesti assosiaatiota on tutkittu Suomessa hyvin vähän. Monelle kirjailijallekin omat assosiaation hetket ja hetkien sarjat ovat salaperäisiä ja tuntemattomaan kätkeytyviä virtoja jostakin minuuden syvyyksistä. Kuinka hirvittävä säkki meidän muistimme on , Kerttu-Kaarina Suosalmi on kuvannut sitä mielen kerroksellista varastoa, josta kirjoittamisen prosessissa syntyy uutta. Assosiaation hetki on erilainen eri ihmisillä mutta myös yhden ihmisen eri hetkinä. Se ei ole pysäytyskuva vaan virtaavaa tapahtumista. Jokaisella kirjailijalla on oma ainutlaatuinen kirjoittamisen assosiaationsa. Samoin on assosiaation hetkien tunnistaminen ja niiden kuvaaminen vaihtelevan yksilöllistä.
Hellevi Salminen on verrannut aivojensa työtä kirjoittamisessa kompostin käymiseen ja pöyhimiseen. Matti Yrjänä Joensuu on sanonut saavansa silloin parhaimmillaan "näkemisen silmät". Kirjailijoiden assosiaatiokuvauksista voi löytää myös paljon yhteisiä piirteitä. Samat aihepiirit toistuvat. Yleisimmin vertaukselliset kuvat liittyvät uneen, veteen ja kaivon kaltaiseen pimeään tilaan, josta kuitenkin pystyy ammentamaan aina uudestaan uutta. Lapsuuden ja nuoruuden omien kokemuksellisten mielikuvien tärkeyttä korostavat lähes kaikki kirjailijat.
Olli Jalosen väitöstutkimus erittelee laajan aineiston avulla assosiaation hetkien sijaa ja merkitystä kaunokirjallisuuden tekemisessä. Siinä käsitellään perusteellisesti myös tekstin tihentymiä ja teoksen konsipiaatiota, joka tarkoittaa sitä prosessia, kun teksti vähitellen kehittyy valmiiksi teokseksi. Tutkimuksen tuloksia ja sen yksityiskohtaisia kuvauksia luovan prosessin tärkeimmistä vaiheista voi soveltaa myös muihin luoviin taiteisiin ja esimerkiksi innovaatioihin.
Suomalaiset kirjailijat ovat viime vuosina käsitelleet kirjoittamiseen liittyviä asioita elämäkerrallisten romaanien lisäksi myös tutkimuksissa ja esseeteoksissa. Olli Jalosen väitöskirja on mukana tässä vahvistuvassa suuntauksessa, jossa kirjailijat ovat ottamassa kirjallisuudentutkimusta taas uudelleen myös kirjailijoiden kontolle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4843]