Paleltumavammojen esiintyvyys sekä riskitekijät nuorilla ja nuorilla aikuisilla
Juopperi, Kimmo (2006)
Juopperi, Kimmo
Tampere University Press
2006
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2006-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6606-3
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6606-3
Tiivistelmä
Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää paleltumien esiintyvyyttä sekä niiden riskitekijöitä nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Tutkimuksen aineistona käytettiin Stakesin ylläpitämää hoitoilmoitusrekisteriä ja kahta eri kyselytutkimusta.
Hoitoilmoitusrekisteriin perustuen tutkittiin sairaalahoitoa vaatineiden paleltumien esiintyvyyttä Suomessa vuosina 1986 1995. Aineistoon sisältyi 1275 henkilöä, joilla pää- tai sivudiagnoosina oli paleltumavamma. Ensimmäisessä kyselytutkimuksessa vuosina 1995 1996 kohdejoukkona oli 5839 Lapin ja Oulun lääneissä palveluksen aloittanutta 17 29-vuotiasta varusmiestä. Toisessa kyselytutkimuksessa vuonna 1999 kohdejoukon muodostivat kaikki Kemin kaupungin peruskoulujen 8.- ja 9.-luokkalaiset sekä lukion 2. vuoden ja ammatillisten oppilaitosten vastaavan vuosikurssin 14 18-vuotiaat oppilaat, yhteensä 907 henkilöä.
Paleltumavammat ovat yleisiä nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Sen sijaan sairaalassa hoidetut paleltumavammat olivat harvinaisia. Viimeisen vuoden aikana pojista 4,2 % ja tytöistä 2,4 % oli saanut paleltumavamman, johon oli tullut rakkula. Joskus elämänsä aikana rakkula-asteen paleltumavamman oli saanut pojista 18,3 % ja tytöistä 11,3 % Varusmiespalveluksen aikana 2,3 % nuorista miehistä sai paleltumavamman.
Tutkimuksen mukaan riskiä saada paleltumavamma kasvattaa kylmän aiheuttama valkosormisuus, säännöllinen tupakointi, tärisevien koneiden käyttö, kylmässä herkästi jäähtyvät kädet ja jalat, kylmänokkosrokko ja liikuntaharrastukset vähintään kerran päivässä. Sairaalahoitoon johtaneiden paleltumien esiintyvyys nousee, kun ympäristön lämpötila laskee alle 15 oC ja on suurin lämpötilan ollessa alle 20 oC. Vuotuiseen kylmien päivien lukumäärään suhteutettuna sairaalahoitoa vaatineiden paleltumien yleisyys on kuitenkin Helsingissä lähes kaksinkertainen muuhun maahan verrattuna lämpötilan ollessa alle 20 oC. Tulos on yllättävä ja saattaa johtua siitä, että elämäntapa Helsingissä asuvilla on erilainen muuhun maahan verrattuna.
Paleltumavammoihin liittyy usein erilaisia jälkivaivoja. Mikäli nuorena saa vakavia paleltumavammoja, se saattaa myöhemmin rajoittaa tiettyihin työtehtäviin sijoittumista. Lisäksi paleltumavammojen jälkiseuraukset voivat rajoittaa vapaa-ajan viettoa kylmässä. Kun tiedetään, että suuri osa paleltumavammoista voidaan ennalta ehkäistä oikeaoppisella suojautumisella ja käyttäytymisellä, olisi hyvin tärkeää lisätä valistusta.
Jatkossa koulutuksen tarve tulee korostumaan entisestään, koska on olemassa selviä merkkejä siitä, että erityisesti kaupunkiympäristössä nuorten taito pukeutua kylmän sään edellyttämällä tavalla on heikentynyt. Jos nuoret ja nuoret aikuiset oppivat tunnistamaan kylmään liittyvät riskit sekä suojautumaan niiltä oikein, on mahdollista, että tuo taito saadaan siirtymään jatkossa myös seuraaville sukupolville, kuten vuosikymmeniä sitten.
Hoitoilmoitusrekisteriin perustuen tutkittiin sairaalahoitoa vaatineiden paleltumien esiintyvyyttä Suomessa vuosina 1986 1995. Aineistoon sisältyi 1275 henkilöä, joilla pää- tai sivudiagnoosina oli paleltumavamma. Ensimmäisessä kyselytutkimuksessa vuosina 1995 1996 kohdejoukkona oli 5839 Lapin ja Oulun lääneissä palveluksen aloittanutta 17 29-vuotiasta varusmiestä. Toisessa kyselytutkimuksessa vuonna 1999 kohdejoukon muodostivat kaikki Kemin kaupungin peruskoulujen 8.- ja 9.-luokkalaiset sekä lukion 2. vuoden ja ammatillisten oppilaitosten vastaavan vuosikurssin 14 18-vuotiaat oppilaat, yhteensä 907 henkilöä.
Paleltumavammat ovat yleisiä nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Sen sijaan sairaalassa hoidetut paleltumavammat olivat harvinaisia. Viimeisen vuoden aikana pojista 4,2 % ja tytöistä 2,4 % oli saanut paleltumavamman, johon oli tullut rakkula. Joskus elämänsä aikana rakkula-asteen paleltumavamman oli saanut pojista 18,3 % ja tytöistä 11,3 % Varusmiespalveluksen aikana 2,3 % nuorista miehistä sai paleltumavamman.
Tutkimuksen mukaan riskiä saada paleltumavamma kasvattaa kylmän aiheuttama valkosormisuus, säännöllinen tupakointi, tärisevien koneiden käyttö, kylmässä herkästi jäähtyvät kädet ja jalat, kylmänokkosrokko ja liikuntaharrastukset vähintään kerran päivässä. Sairaalahoitoon johtaneiden paleltumien esiintyvyys nousee, kun ympäristön lämpötila laskee alle 15 oC ja on suurin lämpötilan ollessa alle 20 oC. Vuotuiseen kylmien päivien lukumäärään suhteutettuna sairaalahoitoa vaatineiden paleltumien yleisyys on kuitenkin Helsingissä lähes kaksinkertainen muuhun maahan verrattuna lämpötilan ollessa alle 20 oC. Tulos on yllättävä ja saattaa johtua siitä, että elämäntapa Helsingissä asuvilla on erilainen muuhun maahan verrattuna.
Paleltumavammoihin liittyy usein erilaisia jälkivaivoja. Mikäli nuorena saa vakavia paleltumavammoja, se saattaa myöhemmin rajoittaa tiettyihin työtehtäviin sijoittumista. Lisäksi paleltumavammojen jälkiseuraukset voivat rajoittaa vapaa-ajan viettoa kylmässä. Kun tiedetään, että suuri osa paleltumavammoista voidaan ennalta ehkäistä oikeaoppisella suojautumisella ja käyttäytymisellä, olisi hyvin tärkeää lisätä valistusta.
Jatkossa koulutuksen tarve tulee korostumaan entisestään, koska on olemassa selviä merkkejä siitä, että erityisesti kaupunkiympäristössä nuorten taito pukeutua kylmän sään edellyttämällä tavalla on heikentynyt. Jos nuoret ja nuoret aikuiset oppivat tunnistamaan kylmään liittyvät riskit sekä suojautumaan niiltä oikein, on mahdollista, että tuo taito saadaan siirtymään jatkossa myös seuraaville sukupolville, kuten vuosikymmeniä sitten.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4984]