Supermarketin valossa. Kapitalismi, subjekti ja minuus Mari Mörön romaanissa Kiltin yön lahjat ja Juha Seppälän novellissa "Supermarket"

Abstract

Miten kapitalismi muovaa yksilöä ja sosiaalisia suhteita? Miten rahan valta liittyy identiteetin kysymyksiin? Miten suomalainen nykykirjallisuus osallistuu tähän keskusteluun?

FL Jussi Ojajärven väitöstutkimus avaa näitä kysymyksiä tulkitsemalla kahta 1990-luvun tärkeää proosatekstiä: Mari Mörön romaania Kiltin yön lahjat (1998) ja Juha Seppälän novellia Supermarket (kokoelmasta Super Market, 1991). Tulkintojen kehykseksi luodaan tiivistävää yleiskatsausta suomalaisen nykykirjallisuuden teemoihin.

Tutkimus kuuluu Suomen kirjallisuuden oppialaan, mutta on lähestymistavaltaan monitieteinen hyödyntäessään niin sosiologisia näkökulmia, psykoanalyysia kuin kulttuurintutkimustakin. Keskeinen lähtökohta on tarkastella toimintaa ja identiteettiä kohtauspaikkana, jossa sosiokulttuurisista käytännöistä ja psyykestä nousevat vaikuttimet yhdistyvät tai eriytyvät.

Supermarketissa kertoja avaa puhuttelemalleen päähenkilölle, sinälle , näkymän siitä, mitä markkinoilla on. Ilmitasolla kuluttaja esitetään kuninkaana: sinä voit valita! Kiihkeästi kuluttava päähenkilö näyttäytyy kuitenkin sisäisesti tyhjänä, tavarasta tavaraan kiertävän rahan kaltaisena. Market-maailman muut ihmiset, etenkin naiset, taas ovat patsasmaisia eli kirjaimellisesti esineistettyjä: kauppatavaroita ja edustamakseen työvoimaksi redusoituja. Seppälän novelli kuvaa satiirisesti tilanteen, jossa sosiaaliset suhteet on sovitettu tiukasti pääoman kierron (ja maskulinismin) vaateisiin. Mielenkiintoista on, että novellissa kuvattu henkinen maisema ikään kuin ennakoi tiettyjä markkinaliberalistisessa kapitalismissa tavattavia merkitysrakenteita, esimerkiksi ns. tositelevision sadomasokistisia piirteitä ja kauppatavaroiden seksualisoitumista.

Tutkimuksen pääkohde on Mörön Kiltin yön lahjat, jossa raha, tavaramaailma ja luokkamiljöö niveltyvät minuuteen, toiveisiin ja torjuntaan. Päähenkilö ja yksi kertojista on alle kouluikäinen Siia, joka asuu yksinhuoltajaäitinsä kanssa kerrostalolähiössä. Kun äitiä ei kuulu kotiin, Siia esiintyy urheasti toimeliaana ja leikkisänä. Hän on kuitenkin epäluotettava kertoja ja särkynyt hahmo, ja hymyisä ulkoasu on lähinnä defenssi eli torjuntaa, joka juontuu läheisen minä-tuen puutteesta. Siian minuus alkaa rakentua kapitalististen korvikkeiden - kaupanteon, tavaroiden ja rahan - varaan. Hän myös omaksuu sukupuolitettua ruumiinkuvaa voidakseen olla miehille kelpaavien naisten kaltainen ja siten sosiaalisesti kelvollinen. Barbie-leikeissään hän matkii yläluokan elämäntyyliä ja kaupallisen viihteen esitystapoja; samalla leikit sekä piilottavat että verhotulla tavalla paljastavat hänen kohtaamansa ongelmat. Romaanin muista hahmoista löytyy Siian sijaishoivaajia, mutta toisaalta he myös kuvittavat tavara- ja rahakorvikkeiden levinneisyyttä. Lisäksi he edustavat luokka- ja sukupuolijakoja sekä niihin liittyvää yhteiskunnallistunutta psykodynamiikkaa.

Tutkitut kaksi tekstiä ovat varsin erilaisia, mutta kumpikin kuvaa tuotantotapaan, luokkaan, markkinoihin ja kulutukseen liittyviä yhteiskunnallisia asemia sekä sosiaalisten suhteiden rapautumisen ja kaupallisten suhteiden leviämisen rinnakkaisuutta. Ne myös herättävät kysymyksen ideologisesta paineesta, joka ehdottaa intensiivisesti kuluttajuutta ja vaatii ankarasti inhimillisen toiminnan myymistä tavarana. Lyhyesti sanoen tekstit käsittelevät kapitalistisen ideologian mahdollista ylivaltaa ihmisestä.

Tutkimuksen loppuluvussa on tiivis yleiskatsaus, jossa viitataan noin viiteenkymmeneen vuosien 1990-2004 suomalaiseen romaaniin. Näin päädytään ehdottamaan, että kapitalismi ja sen eteneminen entistä kattavampaan vaiheeseen on koko ajanjakson ollut suomalaisessa kirjallisuudessa merkittävä temaattinen kenttä. Kapitalismiproblematiikallaan tutkimus tuo kirjallisuuden ja kulttuurin kuvaan sekä identiteettikeskusteluun turhan vähälle huomiolle jääneitä ja siksi osin korjaaviakin näkemyksiä. Se myös syventää käsitystä sanataiteesta yhteiskunnallisen ja ihmiskäsityksellisen pohdinnan foorumina.

In the Light of the Supermarket. Capitalism, the Subject and the Self in Mari Mörö's Goodnight Presents and Juha Seppälä's "Supermarket"

How does capitalism construct individuals and social relations? How does the power of money relate to the questions of identity? In contemporary Finnish context, does literature represent capitalism, its subjects and even psychological dimensions of the socio-economic?

My dissertation considers these questions by analysing two important prose texts of the 1990 s: the novel Goodnight Presents by Mari Mörö (Kiltin yön lahjat, 1998; some extracts translated) and the short story Supermarket by Juha Seppälä (in his Super Market, 1991; not translated). In addition to that, the study takes a short look at the themes of Finnish literature from 1990 to 2004. It is proposed, somewhat amending the previous impressions of literary scholars, that capitalism and its transition (or rather, expansion) into the current phase has been a remarkable thematic field in Finnish literature during the whole period. Thus literature ­ Goodnight Presents and Supermarket , for instance ­ may have carried a potential to function as a critical force in cultural dialogue. Yet whether a resistance of a cultural practice realises, or not, always depends on ways of reception and on a wider assemblage of power relations (as the discourse analysis of the reception of Mörö s novel clearly shows).

To interpret and contextualise the texts by Mörö and Seppälä, I use an interdisciplinary methodology combining sociological perspectives (Foucaultian analytics of power, Marxist criticism of ideology, Bourdieuan theory of distinction and symbolic capital) with post-Freudian psychoanalysis (the ideas of relationally constructed self and dynamic unconscious, D. W. Winnicott s notions of transitional object and potential space, Kleinian concept of projective identification). The crucial idea is to consider identity and agency as articulations or dialectics of the social and the psyche. Some gender-specific points of view are brought out as well. Needless to say, textual analysis implies many tools or aspects of literary poetics and intertextuality; otherwise it would be impossible to study the ways literary texts articulate their time through modes of indirection, metaphor, and counterfactuality (Waugh, Harvest of the Sixties, p. 12).

Supermarket , it is concluded, is a satiric allegory of capitalism and its ideology: a world narrated, and dominated, by capital. The narrator s voice acts like a helpful authority calling the protagonist, the you , to the market. The you turns to consume furiously, resembling not just narcissist personality but also money itself. Other people, especially women, are statue-like and literally reified, i.e. commodities, or beings wholly subjected to the products of their (body) labour. Seppälä s short story portrays a situation in which social relations have been reproduced as ideological positions fitted strictly in the functions the circulation of capital demands.

In spite of this, at the manifest discursive level the consumer is the king: you may choose! Generally speaking, this discursive idea is one of the ways used in inviting people as the subjects of/to capitalism. In Supermarket it ends up in the fetishism of commodities: commodities replace human subjects. What is more, fetishism appears to be not only a socio-economical phenomenon for it is cemented psychosocially: ideology gives the consumer a certain experience of the dialectic between reality and fantasy (that is, potential space), yet at the same time restricts it to narrow acts of life, to sexualised and violent practices of consumption. At another level, that kind of intensifying movement seems to represent a delusory resolution of capitalism s structural contradiction between use and exchange value.

Goodnight Presents by Mari Mörö describes a more complicated intertwining of fetishes and love, commodities and hopes, class distinctions and fears, competition and projection. The manifest level is, again, fallacious. The protagonist and one of the narrators is a six year old girl, Siia. Left alone by her lower class single-parenting mother, she acts brave and playful, yet she is an unreliable narrator and a broken character, her shiny happy outlook being mainly a part of defences or repression which must be activated because of the absence of ego-support.

The practices of capitalism occur as substitutes to intersubjective relations and (comparatively) authentic experiences. Siia transfers her wishes to the system of sell-and-buy ­ a commercial logic crystallised by the leitmotif goodnight presents . She finds commodities and money as her practices of the self (see Foucault). She turns to gendered versions of her body image in order to make herself socially valuable woman in the market (to cite Irigaray). Her plays with Barbie dolls imitate an upper class lifestyle and the discourses of the culture industry, while both hiding and, in a veiled sense, uncovering the problems she has confronted (cf. Freudian notions of dreams and the return of the repressed ; Winnicott s interpretations of children playing).

Some of the other characters act as provisory caretakers for Siia. Anyhow, one of their thematic functions in the text is to illustrate the wide propagation of commodity substitutes, the expanse of the sphere of the commodity (i. e. commodification). They are also textual signs of a class context, and represent the psycho-societal dynamic related to class and gender distinctions.

The two texts have some thematic threads in common. They represent, for example, ideological subject positions within the contexts of production, class, the market and consumption; the articulation of money and the self; the parallelism of commodification and social erosion. In the last analysis, the protagonists represent rather subjects to than subjects of capitalism: they occur as subjects to the capitalist supermarket. These dominated subjects are, of course, literary representations of a complex social reality, yet they attest to the fact that unless we attend to how capital shapes social agency and subjectivity, it is unlikely that we can escape being defined by it (cf. Day, Class, p. 204).