Environmental Policy Evaluation: Concepts and Practice
Mickwitz, Per (2006)
Mickwitz, Per
Suomen Tiedeseura
2006
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2006-02-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9424-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9424-6
Tiivistelmä
Ympäristöpolitiikan arviointi auttaa luomaan parempaa politiikkaa
Ympäristöpolitiikka on suurten haasteiden edessä. Toisaalta ohjausta pitäisi keventää, yksinkertaistaa ja tehostaa kilpailukyvyn nimissä, toisaalta uudet ympäristöongelmat edellyttävät uutta ympäristöpolitiikkaa. Jotta haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan, pitäisi niin harjoitettua ympäristöpolitiikkaa kuin uusia aloitteitakin pystyä arvioimaan. Väitöskirjasta "Ympäristöpolitiikan arviointi: käsitteitä ja käytäntöjä" saa eväitä siihen, miten suomalaista ja eurooppalaista ympäristöpolitiikkaa voidaan arvioida niin, että voidaan kehittää aidosti parempaa politiikkaa.
Politiikan toteutumista on arvioitu jo pitkään, mutta vasta viime vuosina arviointi on levinnyt ympäristöpolitiikkaan. Ympäristön ominaispiirteet asettavat sekä politiikalle että sen arvioinnille haasteita: ympäristöongelmat ovat monimutkaisia ja ristiriitaisia ja sisältävät paljon epävarmuuksia. Syiden ja seurausten hahmottaminen on haasteellista, ja politiikan tulokset näkyvät usein vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien päästä.
Näkökulma pitäisikin laajentaa ensin pelkistä tavoitelluista vaikutuksista harjoitetun politiikan sivuvaikutuksiin. Toisena lähtökohtana tulisi olla useiden arvokriteerien rinnakkainen käyttö vaikuttavuuden tai kustannustehokkuuden ohella. Kolmanneksi pitäisi tunnistaa eri sidosryhmien oletukset politiikan vaikutusmekanismeista, vertailla niitä keskenään ja analysoida niitä suhteessa empiirisiin aineistoihin. Useiden, niin laadullisten kuin määrällistenkin menetelmien rinnakkainen käyttö antaa enemmän ja varmempia vastauksia kuin vain yhden menetelmän soveltaminen.
Väitöskirjan esimerkit Suomen vesiluparajojen arvioinnista osoittavat, miten näitä lähestymistapoja voidaan käytännössä soveltaa. Luparajat ovat vaikuttaneet merkittävästi massa- ja paperiteollisuuden vesipäästöihin. Niillä on ollut myös merkittäviä sivuvaikutuksia esimerkiksi ympäristöosaamiseen. Sellaiset kriteerit kuin ennakoitavuus ja joustavuus tuovat selkeästi esille uusia näkökulmia luparajoista ja yhdessä monta menetelmää kertoo enemmän kuin kukin niistä kertoisi yksinään.
Ympäristöpolitiikan arviointi on tärkeää, sillä sen avulla edistetään politiikan ja sen toimenpanon kehittämistä. Lisäksi arviointi on yksi tapa edistää hallinnon vastuuvelvollisuutta. Ympäristöpolitiikan arvioiminen ottamatta huomioon sen erityispiirteitä johtaa todennäköisesti politiikan vaikutusten aliarvioimiseen. Seurauksena voi silloin helposti olla toimivien ohjausjärjestelmien romuttaminen tai kehittäminen väärään suuntaan.
Ympäristöpolitiikka on suurten haasteiden edessä. Toisaalta ohjausta pitäisi keventää, yksinkertaistaa ja tehostaa kilpailukyvyn nimissä, toisaalta uudet ympäristöongelmat edellyttävät uutta ympäristöpolitiikkaa. Jotta haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan, pitäisi niin harjoitettua ympäristöpolitiikkaa kuin uusia aloitteitakin pystyä arvioimaan. Väitöskirjasta "Ympäristöpolitiikan arviointi: käsitteitä ja käytäntöjä" saa eväitä siihen, miten suomalaista ja eurooppalaista ympäristöpolitiikkaa voidaan arvioida niin, että voidaan kehittää aidosti parempaa politiikkaa.
Politiikan toteutumista on arvioitu jo pitkään, mutta vasta viime vuosina arviointi on levinnyt ympäristöpolitiikkaan. Ympäristön ominaispiirteet asettavat sekä politiikalle että sen arvioinnille haasteita: ympäristöongelmat ovat monimutkaisia ja ristiriitaisia ja sisältävät paljon epävarmuuksia. Syiden ja seurausten hahmottaminen on haasteellista, ja politiikan tulokset näkyvät usein vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien päästä.
Näkökulma pitäisikin laajentaa ensin pelkistä tavoitelluista vaikutuksista harjoitetun politiikan sivuvaikutuksiin. Toisena lähtökohtana tulisi olla useiden arvokriteerien rinnakkainen käyttö vaikuttavuuden tai kustannustehokkuuden ohella. Kolmanneksi pitäisi tunnistaa eri sidosryhmien oletukset politiikan vaikutusmekanismeista, vertailla niitä keskenään ja analysoida niitä suhteessa empiirisiin aineistoihin. Useiden, niin laadullisten kuin määrällistenkin menetelmien rinnakkainen käyttö antaa enemmän ja varmempia vastauksia kuin vain yhden menetelmän soveltaminen.
Väitöskirjan esimerkit Suomen vesiluparajojen arvioinnista osoittavat, miten näitä lähestymistapoja voidaan käytännössä soveltaa. Luparajat ovat vaikuttaneet merkittävästi massa- ja paperiteollisuuden vesipäästöihin. Niillä on ollut myös merkittäviä sivuvaikutuksia esimerkiksi ympäristöosaamiseen. Sellaiset kriteerit kuin ennakoitavuus ja joustavuus tuovat selkeästi esille uusia näkökulmia luparajoista ja yhdessä monta menetelmää kertoo enemmän kuin kukin niistä kertoisi yksinään.
Ympäristöpolitiikan arviointi on tärkeää, sillä sen avulla edistetään politiikan ja sen toimenpanon kehittämistä. Lisäksi arviointi on yksi tapa edistää hallinnon vastuuvelvollisuutta. Ympäristöpolitiikan arvioiminen ottamatta huomioon sen erityispiirteitä johtaa todennäköisesti politiikan vaikutusten aliarvioimiseen. Seurauksena voi silloin helposti olla toimivien ohjausjärjestelmien romuttaminen tai kehittäminen väärään suuntaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5028]