Diet in early life and antibody responses to cow s milk and type 1 diabetes associated autoantigens
Erkkola, Maijaliisa (2006)
Erkkola, Maijaliisa
Tampere University Press Kansanterveyslaitos
2006
Epidemiologia - Epidemiology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2006-01-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6508-3
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6508-3
Tiivistelmä
Tyypin 1 diabetes eli ns. nuoruustyypin diabetes kuuluu suomalaislasten yleisimpien kroonisten sairauksien joukkoon heti allergisten sairauksien jälkeen. Nuoruustyypin diabetekseen sairastutaan ennen murrosikää Suomessa yleisemmin kuin missään muualla maailmassa. Ensimmäiset merkit sairaudesta voivat elimistössä ilmetä jo ensimmäisinä elinvuosina. Tyypin 1 diabeteksessa haiman insuliinia tuottavat saarekesolut tuhoutuvat ja diabeetikot tarvitsevat insuliinin pistoksina. Diabeteksen puhkeamisen määrää osittain perinnöllinen alttius, mikä voidaan todeta määrittämällä HLA-riskigeenit vastasyntyneen napaverinäytteestä. Lisäksi tarvitaan joitakin toistaiseksi tuntemattomia tekijöitä käynnistämään ja vauhdittamaan haimasolujen tuhoutumista. Kun insuliinia tuottavien solujen tuhoutuminen alkaa, lapsen vereen kehittyy vasta-aineita haiman saarekesoluja kohtaan. Näitä saarekevasta-aineita mittaamalla voidaan perinnöllisesti alttiista lapsista löytää erityisen suuren sairastumisriskin omaavat lapset. Väitöskirjatyössä arvioitiin raskausajan ja imeväisiän ruokavaliota sekä niiden yhteyttä lapsen vasta-aineisiin haiman saarekesoluille ja lehmänmaidolle.
Tutkimuksessa seurattiin yhteensä 3565 Tyypin 1 diabeteksen ennustaminen ja ehkäisy (DIPP) tutkimukseen osallistuneen lapsen varhaisvaiheen ruokintaa (menetelminä ruokapäiväkirja, lisäruokien aloitusikälomake sekä kyselylomake) ja diabeteksen esiasteen kehittymisestä kertovien vasta-aineiden ilmaantuvuutta. Imeväisruokinnan kansalliset ja kansainväliset suositukset ovat Suomessa vielä saavuttamatta. Yksinomaisen imetyksen kesto oli keskimäärin 1.5 kk, kun suositus on puolen vuoden ikään saakka. Vain joka toinen lapsi sai vielä puolen vuoden iässä äidinmaitoa (osittaista imetystä suositellaan vuoden ikään saakka). Ensimmäisiä lisäruokia ja maitovalmisteita lapset saivat suositeltua aiemmin. Perheiden sosioekonomiset erot heijastuvat vahvasti imeväisruokintaan; yli 30-vuotiaan, hyvin koulutetun ja tupakoimattoman äidin tyttövauvalla on suurin todennäköisyys tulla ruokituksi suositusten mukaisesti imeväisiässä. Suosituksia aikaisempi eli ennen neljän kuukauden ikää aloitettu marjojen, hedelmien ja juuresten käyttö oli yhteydessä tyypin 1 diabetekseen kytkeytyvien autovasta-aineiden ilmaantuvuuteen. Tämä täysin uusi havainto vaatii lisätutkimuksia. Seuraava askel on tutkia löydöksen toistettavuus isommalla aineistolla. Lisäksi on pyrittävä selvittämään heijastaako kyseisten ruoka-aineiden varhainen aloitusikä joitakin muita, vielä määrittelemättömiä ympäristö- tai elintapatekijöitä. Tutkimustulokset tukevat nykyisiä imeväisikäisten imetykseen ja lisäruokien aloittamiseen liittyviä valtakunnallisia ravitsemussuosituksia, joiden käytännön tasolle saattamisessa näyttäisi vielä riittävän haastetta. Niistä poikkeaviin ruokavaliomuutoksiin ei toistaiseksi ole aihetta edes suuren diabetesriskin omaavilla lapsilla.
Suomalaisnaisten raskaudenaikaista ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia selvitettiin 224 raskaana olevan oululaisäidin otoksesta frekvenssikyselyllä ja ruokakirjanpidolla. Monipuolisesti ja tasapainoisesti koostettu ruokavalio tyydyttää raskauden ajan lisääntyneen tarpeen D-vitamiinia ja rautaa lukuun ottamatta. Myös folaatin saanti jää helposti suositeltua pienemmäksi. Ravintovalmisteiden käyttö oli runsasta, mutta osittain väärin painottunutta. D-vitamiinivalmisteiden talvikautisesta käytöstä annettu suositus toteutui huonosti, kun taas monivitamiinivalmisteita käytettiin yli tarpeen. Nuorten, vähän koulutettujen ja tupakoivien äitien ruokavalio oli kauimpana suosituksista. Äitiyshuollon ravitsemusneuvonnan haasteita ovat tarkoituksenmukaiseen valmisteiden käyttöön ohjaaminen, sosiaalisten riskiryhmien varhainen tunnistaminen ja heidän elintapojensa tukeminen lapsen terveyttä rakentavaksi ja suojelevaksi sekä raskaudenaikaisten paino-ongelmien ehkäisy ja hoito.
Äidin raskauden ja imetyksen aikaisen maidon kulutuksen yhteyttä lapsen immuunivasteisiin maitoproteiineille selvitettiin lapsuusiän diabeteksen ravintoperäisen ehkäisytutkimuksen (TRIGR) esitutkimusaineistossa. Ainutlaatuisessa tutkimusasetelmassa, jossa lasten ruokavaliosta puuttuivat kaikki lehmänmaitoaltisteet ensimmäisen puolen vuoden aikana, löydettiin vain muutama yhteys äidin raskauden tai imetyksenaikaisen maitotuotteiden käytön ja lapsen immuunivasteiden välillä.
Ravinnon ja sairauksien välisten tutkimusten painotus on viimeaikoina vahvasti suuntautunut elämänkaaren alkupäähän; sikiökauden sekä ensimmäisten elinvuosien ravitsemuksen mahdolliseen yhteyteen lapsen myöhempään sairastumisriskiin. Tämän väitöstutkimuksen merkittävimmät tulokset kertovat, että raskausajan ja imeväisiän ruokavalio Suomessa ei kaikilta osin yllä suositusten tasolle. Äidin koulutus, ikä ja tupakointi sekä lapsen sukupuoli määrittävät vahvasti ruokavalion koostumusta sekä imetyksen kestoa. Täysin uusi tulos on ensimmäisten kiinteiden lisäruokien suosituksia varhaisemman aloittamisiän mahdollinen yhteys tyypin 1 diabetekseen.
Tutkimuksessa seurattiin yhteensä 3565 Tyypin 1 diabeteksen ennustaminen ja ehkäisy (DIPP) tutkimukseen osallistuneen lapsen varhaisvaiheen ruokintaa (menetelminä ruokapäiväkirja, lisäruokien aloitusikälomake sekä kyselylomake) ja diabeteksen esiasteen kehittymisestä kertovien vasta-aineiden ilmaantuvuutta. Imeväisruokinnan kansalliset ja kansainväliset suositukset ovat Suomessa vielä saavuttamatta. Yksinomaisen imetyksen kesto oli keskimäärin 1.5 kk, kun suositus on puolen vuoden ikään saakka. Vain joka toinen lapsi sai vielä puolen vuoden iässä äidinmaitoa (osittaista imetystä suositellaan vuoden ikään saakka). Ensimmäisiä lisäruokia ja maitovalmisteita lapset saivat suositeltua aiemmin. Perheiden sosioekonomiset erot heijastuvat vahvasti imeväisruokintaan; yli 30-vuotiaan, hyvin koulutetun ja tupakoimattoman äidin tyttövauvalla on suurin todennäköisyys tulla ruokituksi suositusten mukaisesti imeväisiässä. Suosituksia aikaisempi eli ennen neljän kuukauden ikää aloitettu marjojen, hedelmien ja juuresten käyttö oli yhteydessä tyypin 1 diabetekseen kytkeytyvien autovasta-aineiden ilmaantuvuuteen. Tämä täysin uusi havainto vaatii lisätutkimuksia. Seuraava askel on tutkia löydöksen toistettavuus isommalla aineistolla. Lisäksi on pyrittävä selvittämään heijastaako kyseisten ruoka-aineiden varhainen aloitusikä joitakin muita, vielä määrittelemättömiä ympäristö- tai elintapatekijöitä. Tutkimustulokset tukevat nykyisiä imeväisikäisten imetykseen ja lisäruokien aloittamiseen liittyviä valtakunnallisia ravitsemussuosituksia, joiden käytännön tasolle saattamisessa näyttäisi vielä riittävän haastetta. Niistä poikkeaviin ruokavaliomuutoksiin ei toistaiseksi ole aihetta edes suuren diabetesriskin omaavilla lapsilla.
Suomalaisnaisten raskaudenaikaista ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia selvitettiin 224 raskaana olevan oululaisäidin otoksesta frekvenssikyselyllä ja ruokakirjanpidolla. Monipuolisesti ja tasapainoisesti koostettu ruokavalio tyydyttää raskauden ajan lisääntyneen tarpeen D-vitamiinia ja rautaa lukuun ottamatta. Myös folaatin saanti jää helposti suositeltua pienemmäksi. Ravintovalmisteiden käyttö oli runsasta, mutta osittain väärin painottunutta. D-vitamiinivalmisteiden talvikautisesta käytöstä annettu suositus toteutui huonosti, kun taas monivitamiinivalmisteita käytettiin yli tarpeen. Nuorten, vähän koulutettujen ja tupakoivien äitien ruokavalio oli kauimpana suosituksista. Äitiyshuollon ravitsemusneuvonnan haasteita ovat tarkoituksenmukaiseen valmisteiden käyttöön ohjaaminen, sosiaalisten riskiryhmien varhainen tunnistaminen ja heidän elintapojensa tukeminen lapsen terveyttä rakentavaksi ja suojelevaksi sekä raskaudenaikaisten paino-ongelmien ehkäisy ja hoito.
Äidin raskauden ja imetyksen aikaisen maidon kulutuksen yhteyttä lapsen immuunivasteisiin maitoproteiineille selvitettiin lapsuusiän diabeteksen ravintoperäisen ehkäisytutkimuksen (TRIGR) esitutkimusaineistossa. Ainutlaatuisessa tutkimusasetelmassa, jossa lasten ruokavaliosta puuttuivat kaikki lehmänmaitoaltisteet ensimmäisen puolen vuoden aikana, löydettiin vain muutama yhteys äidin raskauden tai imetyksenaikaisen maitotuotteiden käytön ja lapsen immuunivasteiden välillä.
Ravinnon ja sairauksien välisten tutkimusten painotus on viimeaikoina vahvasti suuntautunut elämänkaaren alkupäähän; sikiökauden sekä ensimmäisten elinvuosien ravitsemuksen mahdolliseen yhteyteen lapsen myöhempään sairastumisriskiin. Tämän väitöstutkimuksen merkittävimmät tulokset kertovat, että raskausajan ja imeväisiän ruokavalio Suomessa ei kaikilta osin yllä suositusten tasolle. Äidin koulutus, ikä ja tupakointi sekä lapsen sukupuoli määrittävät vahvasti ruokavalion koostumusta sekä imetyksen kestoa. Täysin uusi tulos on ensimmäisten kiinteiden lisäruokien suosituksia varhaisemman aloittamisiän mahdollinen yhteys tyypin 1 diabetekseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]