Työterveyshuollossa työskentelevän terveydenhoitajan ammatillinen osaaminen

Abstract

Haasteena työikäisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

Työelämän nopea muutos aiheuttaa työikäisille osaamispaineita, kiirettä, stressiä ja uupumusta. Samanaikaisesti työikäinen väestö ikääntyy, vähenee ja hakeutuu ennenaikaisesti eläkkeelle. Työikäisten elintapasairaudet, sydän- ja verisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, diabetes ja syöpäsairaudet edellyttävät uusien ehkäisevien toimintatapojen ja menetelmien kehittämistä ja uudenlaista ammatillista osaamista. Terveydenhoitajan perustutkintoa ja työterveyshuollon erikoistumisopintoja kehittämällä sekä sisällöllisesti että menetelmällisesti voidaan vastata osaltaan edellä mainittuihin haasteisiin. Tiedon jatkuva uusiutuminen ja työelämän nopea muutos edellyttävät myös säännöllistä täydennyskoulutusta.

Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu työterveyshuollon terveydenhoitajan ammatilisen osaamisen kehittämiseen ammattikorkeakoulussa. Asiaa tarkastellaan oppijan, kouluttajan, työikäisen ja työterveyshoitajan näkökulmista. Työterveyshuoltoon liittyvä koulutus tulee suunnitella jatkumoksi siten, että se vastaa elinikäisen oppimisen haasteeseen. Oppijoiden erilaiset tiedot, taidot ja käytännön kokemus on otettava huomioon amatillista osaamista kehitettäessä. Koulutuksen suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös kansanterveydelliset ja yhteiskunnalliset muutokset, joilla on vaikutusta työikäisen terveyteen ja hyvinvointiin. Työelämä muuttuu jatkuvasti edellyttäen nopeaa reagointia, jolloin korostuvat oppimaan oppimisen taidot.

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia oppisisältöjä oli kirjattu terveydenhoitajien opetussuunnitelmiin koskien työikäisen terveydenhoitotyön opintoja ja työterveyshuollon erikoistumisopintoja. Lisäksi haastateltiin työterveyshoitajia ja asiantuntijoita siitä, millaista ammatillista osaamista työterveyshuollon terveydenhoitaja tarvitsee. Haettiin myös vastausta siihen, millaisilla menetelmillä terveydenhoitajien koulutuksessa voidaan kehittää työterveyshuollossa tarvittavaa ammatillista osaamista. Aineistot analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.

Tutkimuksen päämääränä kehitetty koulutuksen malli rakentuu tutkimustuloksista ja teoriasta. Mallissa esitellään työterveyshuollon ammatilliseen osaamiseen liittyvät sisältöteemat. Lisäksi tarkastellaan koulutukseen liittyviä menetelmiä. Työterveyshuollossa työskentelevän terveydenhoitajan ammatillinen osaaminen muodostuu työterveyshuollon ammattispesifisestä tietotaidosta, terveydenhoitoyön yleisistä työelämävalmiuksista ja itsesäätelyvalmiuksista. Itsesäätelyvalmiuksien kehittäminen edellyttää, että oppijat ottavat vastuun oppimisestaan ja kouluttajat ja koulutusorganisaatiot uskovat itsesäätelyvalmiuksien merkitykseen ammatillisen osaamisen kehittämisessä. Oppijan ammatillinen osaaminen etenee työikäiseen yksilöön kohdistuvan osaamisen kautta yhteisöllisten asioiden ymmärtämiseen ja vähitellen myös yhteiskunnalliseen osaamiseen. Terveyden edistäminen ei ole vain terveydenhuollon tehtävä, vaan kyse on yhdestä kunnan perustehtävästä. Tämän vuoksi tarvitaan laaja-alaista tietotaitoa ja yhteistyötä eri organisaatioiden kanssa.

Johtopäätöksenä todetaan, että työterveyshuollon terveydenhoitajan ammatillisen osaamisen kehittäminen edellyttää koulutuksen sisältöjen yhdenmukaistamista. Itsesäätelyvalmiuksien kehittäminen edistää elinikäisen oppimisen toteutumista ja jatkuviin työelämän muuttuviin haasteisiin sekä urakehitykseen vastaamista. Kouluttajien on keskusteltava oppimisnäkemyksistään ja oppimisstrategioista toistensa kanssa, jotta he löytävät yhteisymmärryksen siitä, millaisiin näkemyksiin koulutus perustuu. Kouluttajat tarvitsevat myös jatkuvaa koulutusta ja menetelmällisten ratkaisujen arvioimista. Tämä tutkimus osallistuu keskusteluun ammattikorkeakoulujen pedagogisen kehittämisen tarpeesta ja tuo julki tämän hetken työterveyshuollollisen koulutuksen keskeiset sisällöt.

The purpose of the study was to create a model on the development of professional competences required in the occupational health service, to be used when educating public health nurses at the polytechnics. The study aimed at promoting the health and wellbeing of the working-aged adult population by developing the public health nurses education. Answers were sought to the following questions: What are the professional competences required of public health nurses working in the occupational health service, and how can these competences be promoted during the public health nurses education?

The research approach in this study was qualitative. The data consisted of descriptions of courses on the public health nursing of working-aged adults (N=13) and of curricula for the post-polytechnic specialization studies on occupational health (N=8). The written documents were obtained in the spring of 2002. Further material was collected by interviewing experts of occupational health services (N=8) and public health nurses working in the occupational health service (N=13). The interviews were conducted in the autumn of 2002. Both sets of material were subjected to qualitative content analysis.

The material yielded main and sub-categories, which were integrated with a theory on the experti´s professional profile. This was the contents approach to the model. The method approach was achieved by processing theoretical knowledge of the self-regulation competence and the main and sub-categories produced as a result of this study.

The results reveal some variation in the contents of the course descriptions and curricula as regards the adult population s public health nursing and the post-collage/post-polytechnic occupational health studies in Finnish polytechnics. According to the results, the professional competences of public health nurses working in the occupational health service involve the know-how specific to the occupational health service, the general public health nursing competences required in working life and the self-regulation competence. The nurses are expected to possess know-how related to the principles of public health nursing, to the foundation of the occupational health service and to the development of their respective occupational health units. They also require know-how related to the current social and public health challenges. Finally, to be able to promote the health and wellbeing of their clients, the public health nurses need specific know-how related to the working-aged population and a sound understanding of the meanings attached to the working environments and communities.

The method approach to the polytechnic education involves the promotion of the self-regulation competence and professional growth. The educators are responsible for providing action and learning environments, which support the development of the self-regulation competence. The integration of theory and practice and the importance of guided practice and personal curricula are highlighted in the results. As a concrete result, the contents produced by this study and the methods promoting the self-regulation competence were integrated into paper forms, which will be useful when planning the students personal curricula.

In way of conclusion it can be recommended that the Finnish polytechnics standardize their occupational health studies and increase collaboration with other educational institutions. Another conclusion is that the self-regulation competence gained during the polytechnic education will promote the development of meta-competences. This will enhance the public health nurses coping in their work in the occupational health service, help them to respond to the constant changes in the working life and enable them to continuously develop their professional competence. Finally, the teaching staff at the polytechnics should be offered training on the pedagogical methods designed to promote the students self-regulation competence.