Private specialists as consultants to general practitioners

Abstract

Poliklinikkakäynnit vähenivät omalääkäreiden lähettäessä potilaitaan konsultaatiokäynnille yksityisille erikoislääkäreille.

Potilaiden poliklinikkakäynnit ja vuodeosastohoito vähenivät, kun terveyskeskusten omalääkäreillä oli mahdollisuus lähettää potilaitaan alennetuin maksuin yksityisten erikoislääkärien vastaanotoille sairaalan poliklinikan sijaan. Tämä selvisi Kelan ja Turun kaupungin kolmevuotisessa kokeilussa. Kokeilussa potilaat maksoivat yksityislääkärillä käynnistä sairaalan poliklinikkakäyntiä vastaavan summan ja Kela korvasi loput käynnin kustannukset.

Kokeilu lisäsi terveyskeskusten omalääkärien erikoislääkäreille kirjoittamien lähetteiden määrää hieman. Omalääkärien potilailla oli vähemmän käyntejä sairaalan poliklinikalle kuin vertailuryhmässä tavallisten terveyskeskuslääkärien potilailla. Kokeilu ei kuitenkaan muuttanut väestön terveyspalvelujen kokonaiskäyttöä.

Kokeiluun osallistuneiden terveyskeskuslääkärien mielestä kokeilu onnistui hyvin. Lääkärien mielestä se nopeutti potilaiden pääsyä hoitoon ja paransi hoidon laatua. Lääkärit myös uskoivat, että erikoislääkärillä käynnit tulivat edullisemmaksi kuin poliklinikkakäynnit. Vuorovaikutus erikoislääkärien kanssa parani, mikä edisti hoidon laatua ja kohensi terveyskeskusten lääkärien ammattitaitoa.

Tutkimuksessa esitetään, että yksityisten erikoislääkärien konsultoiminen alennetuin hinnoin on hyvä keino kohentaa perusterveydenhuollon laatua sekä vähentää sairaalapalvelujen käyttöä.

In a three-year experiment (1991-1993)conducted by the Social Insurance Institution (SII) and the City of Turku, ten general practitioners (GPs) working in municipal health centres as family doctors with a list system and serving 23,000 residents were given the possibility of sending their patients to private specialists for consultation at a reduced cost to the patient. The patients paid the same fixed charge as they would have had they been referred to a specialist working in a hospital outpatient clinic. There were two control groups, the first comprising four municipal GPs without a list system serving 10,800 residents and the second consisting of four private GPs with a list system and the consultation option, who served 9,300 residents. The main aim of this study was to examine the effects of this intervention. To assess the effects of the experiment, data on the use of health care was collected before and during the intervention. In the experimental group the referralrate increased slightly from 5.7% to 6.8% and the share to private specialists of all referrals to specialists increased from 5% to 35%. However, the intervention did not affect the total number of physician visits, but did decrease the number of visits to hospital outpatient clinics and the number of bed days. Participating GPs and specialist consultants were satisfied with the experiment. The enhanced possibility to use private-sector ambulatory services for consultation is a relevant alternative for hospital based and patient care.