Injuries and Their Risk Factors in Finnish Adolescents

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisnuorille tapahtuneiden tapaturmien ja väkivallan aiheuttamien vammojen yleisyyttä, vakavuutta sekä riskitekijöitä.

Tutkimus perustui kolmeen aineistoon. Kuolinsyyrekisteristä poimittiin 0-14-vuotiaiden suomalaisten tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemat vuosina 1971-2002. Toinen aineisto perustui Nuorten Terveystapatutkimukseen (NTTT). Postikyselynä toteutettu tutkimus sisälsi vuonna 1999 kysymyksiä tapaturmien ja väkivallan yleisyydestä, nuoren sosioekonomisesta taustasta, terveydentilasta ja terveyskäyttäytymisestä. Lomake lähetettiin 10 883 nuorelle, joista kyselyyn vastasi 8216 (vastausprosentti 76%). Osallistujien keski-iät olivat 12.6, 14.6, 16.6 ja 18.6 vuotta. Kolmas, pitkittäinen tutkimusaineisto sisälsi vuosien 1979-1997 NTTT-otoksen, joka yhdistettiin henkilötunnuksen avulla kuolinsyy- ja hoitoilmoitusrekisteriin. Otos oli kooltaan 72 194 henkilöä, joista 57 297 oli vastannut NTTT-kyselyyn. Otoksen ihmisiä seurattiin kuolinsyyrekisterissä tai hoitoilmoitusrekisterissä keskimäärin 10 vuotta. Päävastemuuttujina olivat tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemat ja sairaalahoitoon johtaneet vammat, jotka analysoitiin erikseen. Tapaturmaisen ja väkivaltaisen kuoleman ilmaantuvuus vuonna 1971 oli 0-14-vuotiailla suomalaispojilla oli 36.7 jokaista 100 000 henkilöä kohden, vuonna 2001 vastaava luku oli 7.1. Tytöillä vastaavat luvut olivat 20.1 ja 2.8. Muutos tutkimusajanjaksona oli huomattava, poikien tapaturmakuolemat vähenivät 30-vuoden aikana 81%, tyttöjen 86%. Väkivaltaisien kuolemien ilmaantuvuus ei muuttunut tutkimusaikana.

Lievemmät tapaturmat ovat yleisiä suomalaisnuorten keskuudessa. Kyselyä edeltäneen kuukauden aikana lääkärin tai sairaanhoitajan hoitoa vaatineita tapaturmia ilmoitti 5.5% 12-18-vuotiaista suomalaisnuorista, väkivallan aiheuttamia vammoja ilmoitti vastaavasti 1.7% nuorista. Pojat raportoivat merkitsevästi enemmän tapaturmia kuin tytöt, kun taas tytöt ilmoittivat poikia useammin väkivallan aiheuttamia vammoja.

Pääosa tapaturmien ja väkivallan aiheuttamista vammoista oli lieviä venähdyksiä, ruhjeita ja revähdyksiä. Tapaturmien aiheuttamat vammat sijaitsivat anatomisesti pääasiallisesti alaraajoissa, väkivallan aiheuttamat vammat olivat tyypillisimmin pään ja yläraajan vammoja. Alkoholi liittyi erityisesti väkivallan aiheuttamiin vammoihin, sillä 40% väkivallan aiheuttamia vammoja raportoineista kertoi, että he itse tai väkivallan toinen osapuoli oli alkoholin vaikutuksen alaisena väkivallan sattumishetkellä.

Tapaturmien vahvimmat riskitekijät merkittävyysjärjestyksessä olivat äskettäin koettu väkivalta, aktiivinen liikunta urheiluseurassa, päivittäiset stressioireet ja eläminen ei-ydinperheessä. Vahvimpia väkivallan aiheuttamien vammojen riskitekijöitä olivat vastaavasti äskettäinen tapaturma, päivittäiset stressioireet, tupakointi sekä eläminen ei-ydinperheessä.

Seuranta-aineistomme perusteella vahvin tapaturmaisen ja väkivaltaisen kuoleman ennustaja pojilla oli huono koulumenestys ja tytöillä tupakointi. Sairaalahoitoon johtaneen vamman vahvin ennustaja sekä tytöillä että pojilla oli aktiivinen liikunta urheiluseurassa. Tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet selkeästi 30 vuoden aikana. Tämän positiivisen kehityksen syyt ovat moninaiset, mutta lisääntynyt tieto tapaturmista, lasten valvonta vesien äärellä ja koulumatkoilla, turvallisemmat leikkikentät ja yleinen liikenneturvallisuuden paraneminen ovat todennäköisesti suurimmat yksittäiset tekijät.

Tutkimuksemme perusteella tapaturmien ja väkivallan aiheuttamien vammojen riskitekijät ovat samankaltaisia. Sosioekonomisista taustatekijöistä suomalaisnuorilla vain perherakenne ja maantieteellinen alue selittävät tapaturmia ja väkivallan aiheuttamia vammoja.

Keskimääräistä huonompi terveydentila ja negatiiviset terveystottumukset ovat sosioekonomista taustaa merkittävämpiä tapaturmien ja väkivallan aiheuttamien vammojen riskitekijöitä suomalaisnuorilla. Yksittäisistä terveystottumuksista aktiivinen liikunta urheiluseurassa on tapaturmien vahvin riskitekijä. Erityisesti liikuntatapaturmien ehkäisyyn tulee jatkossa kiinnittää lisää huomiota.

The purpose of this study was to investigate the occurrence and risk factors of unintentional and violence-related injuries in Finnish adolescents.

The study used three different data sets. The first data was based on the Official Cause-of-Death Statistics of Finland. The study population consisted of all Finns 0-14 years of age and the outcome variable was unintentional or violence-related death in 1971-2001. The second data set was obtained from a cross-sectional survey of the Adolescent Health and Lifestyle Survey (AHLS) in 1999. A structured questionnaire including questions about unintentional and violence-related injuries, sociodemographic background, health and health behaviour variables was mailed to a sample of 12, 14, 16, and 18-year-olds in 1999. The mean ages of the respondents were 12.6, 14.6, 16.6, and 18.6 years. The questionnaire was sent to 10 883 adolescents of which 8216 returned the questionnaire (response rate 76%). The third data used in the paper V was based on longitudinal data of the Adolescent Health and Lifestyle Surveys linked to the National Hospital Discharge Register and Cause-of-Death Statistics between 1979 and 2001. The main outcomes were injury-related death and hospitalisation due to injury. Baseline data for the analyses were collected from 1979 to 1997. The baseline population consisted of 72 194 persons of which 57 297 responded in the AHLS, the response rate being 79%. The results indicated that the incidence of fatal injuries among 0-14-year-old Finns declined by 83% during the 30-year study period. The decline was almost solely attributable to the decline in unintentional injury deaths. The incidence of violence-related death did not change markedly during the study period. While fatal injuries have decreased, less severe injuries have become common among Finnish adolescents. Occurrence of unintentional and violence-related injuries was 5.5% and 1.7% per one month, respectively. Unintentional injuries were more common among boys while girls reported more violence-related injuries. Most injuries were less severe, such as sprains, strains and contusions. The main anatomical locations were the extremities in unintentional and the head in violence-related injuries. Concerning violence-related injuries, some 40% of injured adolescents reported that either they or the other party were under the influence of alcohol at the time of injury.

The strongest risk factors for unintentional injury were not living with own parents, stress symptoms daily, violence occurrence and frequent participation in organised sports. The corresponding risk factors for violence-related injuries were not living with own parents, stress symptoms daily, unintentional injury occurrence and smoking. Our longitudinal data revealed that the strongest predictor of injury death was poor school success in boys and smoking in girls, while the strongest predictor of injury hospitalisation was frequent participation in organised sport in both sexes. In conclusion, unintentional injury deaths have declined markedly over the 30-year study period. The reasons for this positive development are multi-factorial, but an increased general awareness of high-risk situations (for example, increased supervision when child commutes to school or when child is near water), safer playgrounds, improved traffic safety measures such as intensive promotion of child safety seat restraints, and bicycle helmets are probably among the most important single factors.

Our findings indicate that, apart from some sociodemographic factors, health and health behavioural factors in particular are associated with injuries. Overall, it seems evident that several indicators of poor health status accumulate. Although, in Finland, a self-reported sociodemographic background appears to be a less important predictor of injury, efforts supporting the well-being of families may reduce the occurrence of injuries. In planning the targeting of injury-preventive measures, health and health behavioural factors should be considered as well. Since frequent participation in organised sports is strongly related to hospital-treated injuries, clearly more attention should also be paid to sports injury prevention.