Historians as Nation State-Builders: the Formation of Lithuanian University 1904-1922
Janužytė, Audronė (2005)
Janužytė, Audronė
Tampere University Press
2005
Yleinen historia - General History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2005-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6313-7
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6313-7
Tiivistelmä
Väitöskirjan tarkastelun kohteena on Liettuan itsenäisyyden alkuvaiheet ja liettualaisten historiantutkijoiden osuus tässä prosessissa 1900-luvun alussa. Tutkimuksesta käy ilmi, miten vaikeissa olosuhteissa ja paineissa, keskellä Venäjän, Puolan ja Saksan poliittisia kriisejä ja sotaa Liettuan itsenäisyys toteutui.
Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle erilaisista nationalismin määrittelyistä ja tekijä tukeutuu erityisesti Anthony D. Smithin määrittely, jonka mukaan nationalismi on ideologinen liike, joka edellyttää, että sellainen yhteisö, jota jotkut pitävät kansana, saa autonomian. Smithin teoria korostaa etnisten tekijöiden tärkeyttä kansallistietoisuudelle.
Aluksi tutkimuksessa tarkastellaan liettualaisten historioitsijoiden käsitystä nationalismista ja toimintaa Liettuan kansallisvaltion luomiseksi. Liettualaiset historioitsijat pitivät 1900-luvun alussa johtavana aatteenaan nationalismia ja päämääränään valtiollista itsenäisyyttä. Useiden historioitsijoiden joukosta tärkeimmiksi nousevat Petrus Klimas ja Augustinus Voldemaras. Tutkimuksen toisessa osassa osoitetaan miten suuri merkitys yliopistolla ja korkeammalla opetuksella oli Liettuan itsenäisyydelle. Kansallismieliset liettualaiset keskittivät toimintansa kansansivistykseen ja korkeampaan koulutukseen, mikä kulminoitui erityisesti yliopiston perustamiseen. Tutkimus on samalla myös yliopistohistoriaa. Tutkimuksesta ilmenee yliopiston toiminnan käynnistäminen sekä eri osastojen ja opintokokonaisuuksien muodostaminen ja tähän vaiheeseen liittyvät eri osapuolien väliset näkemyserot. Kun yliopisto perustettiin helmikuussa 1922, sitä luonnehdittiin Liettuan itsenäisyyden tukipylvääksi. Mallina oli ollut Saksan yliopistolaitos. Lisäksi tarkastellaan yliopiston suhteita ulkomaisiin erityisesti läntisiin yliopistoihin ja esitetään opiskelijatilastoja.
Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle erilaisista nationalismin määrittelyistä ja tekijä tukeutuu erityisesti Anthony D. Smithin määrittely, jonka mukaan nationalismi on ideologinen liike, joka edellyttää, että sellainen yhteisö, jota jotkut pitävät kansana, saa autonomian. Smithin teoria korostaa etnisten tekijöiden tärkeyttä kansallistietoisuudelle.
Aluksi tutkimuksessa tarkastellaan liettualaisten historioitsijoiden käsitystä nationalismista ja toimintaa Liettuan kansallisvaltion luomiseksi. Liettualaiset historioitsijat pitivät 1900-luvun alussa johtavana aatteenaan nationalismia ja päämääränään valtiollista itsenäisyyttä. Useiden historioitsijoiden joukosta tärkeimmiksi nousevat Petrus Klimas ja Augustinus Voldemaras. Tutkimuksen toisessa osassa osoitetaan miten suuri merkitys yliopistolla ja korkeammalla opetuksella oli Liettuan itsenäisyydelle. Kansallismieliset liettualaiset keskittivät toimintansa kansansivistykseen ja korkeampaan koulutukseen, mikä kulminoitui erityisesti yliopiston perustamiseen. Tutkimus on samalla myös yliopistohistoriaa. Tutkimuksesta ilmenee yliopiston toiminnan käynnistäminen sekä eri osastojen ja opintokokonaisuuksien muodostaminen ja tähän vaiheeseen liittyvät eri osapuolien väliset näkemyserot. Kun yliopisto perustettiin helmikuussa 1922, sitä luonnehdittiin Liettuan itsenäisyyden tukipylvääksi. Mallina oli ollut Saksan yliopistolaitos. Lisäksi tarkastellaan yliopiston suhteita ulkomaisiin erityisesti läntisiin yliopistoihin ja esitetään opiskelijatilastoja.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]