Kaupallisen television ja iltapäivälehtien avoliitto. Median markkinoituminen ja televisioituminen
Herkman, Juha (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Herkman, Juha
Vastapaino
2005
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Väitöspäivä
2005-05-28Tiivistelmä
Tutkimuksessa analysoidaan sekä määrällisen sisällönerittelyn että laadullisten tapaustutkimusten avulla vuosien 1996-2001 Ilta-Sanomia ja Iltalehtiä. Määrällisessä analyysissa selvitetään, kuinka paljon ja minkälaista julkisuutta iltapäivälehdet tuottivat televisiolle kyseisenä aikana. Tapaustutkimuksissa analysoidaan tarkemmin lehtien juttu- ja kuvakäytäntöjä kolmessa tapauksessa, jotka ovat: (1) neljännestä tv-kanavatoimiluvasta käyty kilpailu syksyllä 1996, (2) Nelosen tv-toiminnan aloittaminen kesällä 1997, ja (3) MTV3-kanavalla vuosina 1998 2003 esitetyn tv-sarjan Ally McBeal iltapäivälehdissä saama kohujulkisuus syksyllä 1999.
Määrällisen analyysin keskeisimpiä tuloksia on ensinnäkin se, että televisioon liittyvien juttujen ja kuvien kokonaismäärä kutakuinkin kaksinkertaistui iltapäivälehdissä ajalla 1.9.1996-30.4.2001. Toiseksi tutkimuksessa kävi selväksi, että Iltalehti suosi Alma Media -konsernin MTV3-kanavaa etu- ja viihdesivuillaan ja että Ilta-Sanomat suosi vastaavasti SanomaWSOY-konsernin Nelos-kanavaa etu- ja viihdesivuillaan. Sen sijaan uutisissa ja tv-kritiikeissä konsernipainotusta ei esiintynyt.
Ilta-Sanomat osoittautui television suhteen asiapainotteisemmaksi kuin Iltalehti, jossa taas korostui viihteen merkitys. Viihteellisen televisiomateriaalin rooli oli iltapäivälehdissä keskeinen erityisesti viihdetelevision aktiivisina ajanjaksoina syksyisin ja keväisin. Yleisradion ja sekalaisen televisioon liittyvän oheismateriaalin osuudet korostuivat puolestaan kesäaikoina. Yleisradion kansallinen ja esteettinen arvostus näkyi molempien lehtien tv-kritiikeissä TV1:n ja TV2:n ohjelmistojen määrällisenä ja laadullisena painotuksena.
Tutkimuksen mukaan lehdet tekivät televisiokanavien kanssa näkyvimmin konserniyhteistyötä mainonnassa ja markkinoinnissa. Tapaustutkimuksissa nousi kuitenkin esiin yllättävän selkeää konsernin etujen ajamista myös uutisen ja viihteen lajityypeissä. Esimerkiksi Ilta-Sanomat edusti näkyvästi saman konsernin ehdokasta Ruutunelosta neljännestä tv-kanavatoimiluvasta käydyssä kilpailussa syksyllä 1996. Myös Nelosen aloittaessa lähetystoimintansa kesällä 1997 Ilta-Sanomat lanseerasi kanavaa Iltalehteä näyttävämmin. Iltalehden konsernipainotukset nousivat esiin paremmin viihteen yhteydessä, kuten tapaustutkimus MTV3-kanavan Ally McBeal -sarjan syksyllä 1999 saamasta kohusta osoittaa.
Tutkimus tuo kaivattua tietoa mediakonsernien ja markkinoitumisen vaikutuksista suomalaisen median sisältöihin. Erityisesti se valaisee populaarilehdistön ja television vähän tutkittua vuorovaikutusta. Tutkimus esittelee viestinnän poliittisen taloustieteen näkökulmaa ja käy teoreettista keskustelua poliittisen taloustieteen ja kulttuurintutkimuksen välillä. Käytännön tasolla tutkimus ottaa kantaa median viihteellistymisestä ja markkinoitumisesta käytyyn keskusteluun. Se avaa jatkomahdollisuuksia muun muassa eri viestintävälineiden suhteiden tarkasteluun samoin kuin pohdintoihin mediajulkisuuden moraalista ja roolista demokratiassa.
Määrällisen analyysin keskeisimpiä tuloksia on ensinnäkin se, että televisioon liittyvien juttujen ja kuvien kokonaismäärä kutakuinkin kaksinkertaistui iltapäivälehdissä ajalla 1.9.1996-30.4.2001. Toiseksi tutkimuksessa kävi selväksi, että Iltalehti suosi Alma Media -konsernin MTV3-kanavaa etu- ja viihdesivuillaan ja että Ilta-Sanomat suosi vastaavasti SanomaWSOY-konsernin Nelos-kanavaa etu- ja viihdesivuillaan. Sen sijaan uutisissa ja tv-kritiikeissä konsernipainotusta ei esiintynyt.
Ilta-Sanomat osoittautui television suhteen asiapainotteisemmaksi kuin Iltalehti, jossa taas korostui viihteen merkitys. Viihteellisen televisiomateriaalin rooli oli iltapäivälehdissä keskeinen erityisesti viihdetelevision aktiivisina ajanjaksoina syksyisin ja keväisin. Yleisradion ja sekalaisen televisioon liittyvän oheismateriaalin osuudet korostuivat puolestaan kesäaikoina. Yleisradion kansallinen ja esteettinen arvostus näkyi molempien lehtien tv-kritiikeissä TV1:n ja TV2:n ohjelmistojen määrällisenä ja laadullisena painotuksena.
Tutkimuksen mukaan lehdet tekivät televisiokanavien kanssa näkyvimmin konserniyhteistyötä mainonnassa ja markkinoinnissa. Tapaustutkimuksissa nousi kuitenkin esiin yllättävän selkeää konsernin etujen ajamista myös uutisen ja viihteen lajityypeissä. Esimerkiksi Ilta-Sanomat edusti näkyvästi saman konsernin ehdokasta Ruutunelosta neljännestä tv-kanavatoimiluvasta käydyssä kilpailussa syksyllä 1996. Myös Nelosen aloittaessa lähetystoimintansa kesällä 1997 Ilta-Sanomat lanseerasi kanavaa Iltalehteä näyttävämmin. Iltalehden konsernipainotukset nousivat esiin paremmin viihteen yhteydessä, kuten tapaustutkimus MTV3-kanavan Ally McBeal -sarjan syksyllä 1999 saamasta kohusta osoittaa.
Tutkimus tuo kaivattua tietoa mediakonsernien ja markkinoitumisen vaikutuksista suomalaisen median sisältöihin. Erityisesti se valaisee populaarilehdistön ja television vähän tutkittua vuorovaikutusta. Tutkimus esittelee viestinnän poliittisen taloustieteen näkökulmaa ja käy teoreettista keskustelua poliittisen taloustieteen ja kulttuurintutkimuksen välillä. Käytännön tasolla tutkimus ottaa kantaa median viihteellistymisestä ja markkinoitumisesta käytyyn keskusteluun. Se avaa jatkomahdollisuuksia muun muassa eri viestintävälineiden suhteiden tarkasteluun samoin kuin pohdintoihin mediajulkisuuden moraalista ja roolista demokratiassa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]