U istokov russkoj i slavjanskoj aspektologitsheskoj mysli. Opisanie temporal'no-aspektual'nyh sistem ot pervyh traktatov do Nikolaja Gretscha i Aleksandra Vostokova

Abstract

Aspektologia on kielitieteen alue, joka tutkii toiminnan tai tilan kulkua ajassa ilmaisevaa kielen muotoa ja merkitystä. Väitöskirjatutkimuksen kohteena on slaavilaisten kielten aspektologinen ja temporaalinen kuvaus vanhimmista traktaateista 1800-luvun alun venäjän kielioppeihin. Primaariaineiston muodostavat 86 kymmenen slaavilaisen kielen kielioppia ja oppikirjaa. Keskeisenä tehtävänä on tulkita kuvausjärjestelmien, käsitteiden ja niitä välittävien termien ominaisuudet ja muutokset, vastata kysymyksiin, miten kunakin aikakautena aspektuaalisuus ja temporaalisuus mielletään, miten käsitteistöä käytetään ja kuinka saman tai eri kielten kuvaukset vaikuttavat toisiinsa ja uuden käsitteen ja termin syntyyn (innovaatioon). Useita metodisia osa-alueita hyödyntävässä kehyksessä keskeisintä on analysoida aspektuaalisuuden ja temporaalisuuden toteutuminen tarkastelujakson kielioppikuvauksissa yleisen ja eritoten slaavilaisen aspektiteorian valossa. Järjestelmien formaali ja semanttinen kuvaus analysoidaan ja klassifioidaan vertailun mahdollistavalla yhtenäisellä struktuurikaavalla. Innovaation osoittava käsitteistön evoluutio kuvataan kronologisella indeksiapparaatilla. Tarpeen mukaan laaja tieteentutkimuksen menetelmäkehys soveltaa eri slaavilaisten kielten kulttuurihistoriallista taustatietoa.

Autenttisten lähteiden analyysi osoittaa kuvausjärjestelmien ja käsitteiden muodostavan säännönmukaisia sisältöjen ja eri traditioiden vuorovaikutteisia kehityslinjoja. Kuvausten erityispiirteiden mukaan havaitaan viisi laajaa periodia. Ensimmäisen jakson kirkkoslaavin kieliopeissa («Donatus» 1522, «Adelphotes» 1591, Zizanij 1596, Smotrickij 1619) heijastuu voimakkaana antiikin traditio, mutta jo ensimmäiset kuvaukset osoittavat, että perfektiivi ja imperfektiivi tiedostetaan slaavin erityisominaisuutena. Merkittäväksi osoittautuu varhainen puolalainen (Statorius 1568) ja eritoten t ekkiläinen traditio (Nudo er 1603, Rosa 1672), joka kvantitatiivin ja kvalitatiivin aspektuaalisuuden eriyttäen kuvaa onnistuneesti slaavin perfektiivin ja imperfektiivin aspektin verbikategorioina. Kolmannen periodin muodostavat Lomonosovin venäjän kielioppi (1755) ja sitä seuraavat saksalais-venäläinen ja ranskalais-venäläinen traditio, joihin nivoutuu skandinaavinen alatraditio. Lomonosovin temporaaliaspektisen tradition hajoaminen tuottaa kuvauksen konservatiivin ja modernin linjan. Uusi kuvauslinja johtaa aspektuaalipiirteiden vakiintumiseen ja klassifikaatioon verbikategorioina. Samaan aikaan läntisessä traditiossa säilyy verbikeskeinen luokittelu (Kopczyñski 1778, Tomsa 1782, Bernolák 1790, Pelzel 1795, Bandtke 1808). Neljännen periodin huomattavin uudistus on sloveenin verbin puhdas binaarijako «verbum perfectivum - verbum imperfectivum» (Kopitar 1808). Saman ajanjakson venäläisessä traditiossa käännekohdan muodostavat uudet aspektuaaliset verbiklassifikaatiot (Born 1808, Vater 1808, Tappe 1810, Greè 1811, Boldyrev 1812). Merkittävää välivaihetta edustavat Charles Reiffin «branches» ja niiden venäjänkieliset vastineet «vidy» (1821). Tutkimusjakson päättävissä N. Greèin (1827) ja A. Vostokovin (1831) kieliopeissa aspekti («vid») kanonisoituu ja eriytyy selkeästi tempuskuvauksesta. Yksittäisten terminologisten innovaatioiden, eritoten aspektuaalisen attribuutin systemaattinen tarkastelu osoittaa kuvauksen asteittaisen siirtymisen tempuskeskeisestä kuvauksesta semanttiseen verbiklassifikaatioon. Tutkimuksen kronologinen malli esittää keskeisten aspektuaalikäsitteiden olennaisimmat kehitysvaiheet.

Tutkimustulokset luovat edellytykset selvittää samaa aihepiiriä Greèin ja Vostokovin jälkeisessä periodissa. Osana laajaa eurooppalaista kielioppitraditiota ne antavat mahdollisuuden täsmentää aspektiteorian evoluutiota. Vertailevaan (kontrastiiviseen) aspektitutkimukseen väitöskirjassa systematisoitu monikielinen käsitteistö tuo uusia aineksia ja uutta perspektiiviä.

At the sources of Russian and Slavonic aspectological thought. Description of temporal and aspectual systems from the first treatises up to the grammars of Nicolai Gretsch and Aleksandr Vostokov

The dissertation investigates the Russian and Slavonic description of aspectual and temporal systems from the first south Slavonic grammar treatise of the fifteenth century, via grammars of Polish, Czech and Slovene, up to the Russian grammars of Nicolai Greè (1827) and Aleksandr Vostokov (1831). The primary source of analysis consists of 86 grammars and textbooks in ten Slavonic languages. One of the main research tasks is to trace how the description reflects the perception of temporality and aspectuality by different grammarians and how the description models affect each other within one grammatical tradition and beyond. The systems and notions as well as the corresponding terms and explications constitute a continuum, where five major periods can be established. The systems are visualized in 53 figures which show the evolution of the temporal and aspectual conceptions. A specific turning-point constitute the descriptions of the first decade of the nineteenth century, when thorough aspectual classifications of verbs are introduced. A chronological index with ca. 2500 words in twelve languages reveals the first user of a particular term or an explicative expression. Special attention is paid to the development of 18 aspectual terms. One of the main streams of development is found in a gradual transition from tense-centred description to an aspectual classification of verbs and an explicit differentiation of tense and aspect.