Arterial tone in chronic renal insufficiency
Kööbi, Peeter (2005)
Kööbi, Peeter
Tampere University Press
2005
Farmakologia - Pharmacology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2005-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6295-5
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6295-5
Tiivistelmä
Verisuonitonuksen säätely kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa
Nykyiset kehittyneet dialyysitekniikat ja munuaisen siirto voivat antaa munuaisten vajaatoimintapotilaille jopa kymmeniä vuosia lisää elinaikaa. Tämän vuoksi loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa eli uremiaa sairastavat potilaat eivät enää menehdy uremiaan, vaan suurin osa dialyysipotilaiden kuolemista johtuu sydän- ja verenkiertoelimistöön kohdistuvista komplikaatioista kuten sydäninfarktista ja aivohalvauksesta. Näille tapahtumille altistavan valtimopuuston kovettumisen (ateroskleroosi) esiintyminen on jo lievässä munuaisten vajaatoiminnassa moninkertainen verrattuna terveisiin henkilöihin.
Valtimoiden sisälehden eli endoteelin tärkeimpiä tehtäviä ovat verisuonitonuksen eli ääreisvastuksen ja sitä kautta verenpaineen säätely, ja veren epätarkoituksenmukaisen hyytymisen (tromboottiset komplikaatiot) estäminen. Endoteelin fysiologisten toimintojen häiriintyminen saattaa olla keskeisessä roolissa sekä kroonisen munuaisten vajaatoiminnan etenemisessä että sen komplikaatioiden syntymekanismeissa. Reniini-angiotensiinijärjestelmä on hyvin tärkeä verenpaineen ja nestetasapainon säätelijä. Sekä systeemisen että kudostason reniini-angiotensiinijärjestelmän patologinen aktivoituminen liittyy keskeisesti munuaissairauksien etenemiseen. Tätä järjestelmää estävät lääkkeet kuten angiotensiinireseptorin salpaajat tarjoavat munuaispotilaille suojaa hidastaen taudin etenemistä, mutta kyseisen ryhmän lääkkeiden yksityiskohtaiset toiminnalliset vaikutukset verisuoniin uremiassa eivät ole tiedossa.
Uremiaan liittyvät kalsium-fosforitasapainon häiriöt (korkea verenkierron fosforipitoisuus ja sekundaarinen lisäkilpirauhasen liikatoiminta) aiheuttavat sekä valtimoiden että muiden pehmytkudosten kalsifikaatiota. Munuaispotilaiden hoidossa käytetään ravinnon kalsiumlisää fosforin sitomiseen ja sekundaarisen hyperparatyreoosin hoitoon. Ureemisten kalsium-fosforitasapainon häiriöiden hoidosta ravinnon kalsiumlisällä on ristiriitaisia tuloksia ja tähän liittyvät vaikutukset verisuonitoimintaan ovat osin tuntemattomia.
Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin valtimoiden toimintaa kokeellisen munuaisten vajaatoiminnan malleissa. Lisäksi selvitettiin angiotensiinireseptorin salpauksen ja ravinnon kalsiumin ja fosforin määrän vaikutuksia verisuonitoimintaan ja kudostason reniini-angiotensiinijärjestelmään.
Tutkimuksessa havaittiin, että munuaisten vajaatoimintaan liittyy merkittäviä toiminnallisia häiriöitä valtimoiden laajenemiskyvyssä. Nämä häiriöt selittyivät heikentyneellä endoteelin välittämällä verisuonten laajenemisella (vasodilataatio), sekä kaliumkanavien että typpioksidin vapautumisen kautta. Angiotensiinireseptorin salpaus normalisoi heikentyneen vasodilataation sekä pienissä että keskisuurissa valtimoissa vaikuttamatta verenpaineeseen tai nestekuormaan. Korkean fosforipitoisuuden ja siihen liittyvän hyperparatyreoosin hoito ravinnon kalsiumlisällä laski verenpainetta, vähensi kalsifikaatiota pehmytkudoksissa, vähensi angiotensiinikonvertaasientsyymin synteesiä munuaiskudoksessa ja korjasi heikentyneen vasodilataation vastussuonissa. Ravinnon korkea fosforipitoisuus edelleen heikensi verisuonten laajenemista ja pahensi sekundaarista hyperparatyreoosia. Väitöskirjatyössä selvittettiin uremiaan liittyvien verisuonikomplikaatioiden syntymekanismeja ja saatiin uutta tietoa verisuonten endoteelin ja sileän lihaksen toiminnan muutoksista munuaisten vajaatoiminnassa. Tulokset kalsiumaineenvaihdunnan häiriöiden hoidon ja angiotensiinireseptorin salpauksen vaikutuksista verisuonitonuksen säätelyyn sekä kudostason reniini-angiotensiinijärjestelmään auttavat löytämään uusia keinoja kardiovaskulaaristen komplikaatioiden ehkäisyyn munuaisten vajaatoiminnassa.
Nykyiset kehittyneet dialyysitekniikat ja munuaisen siirto voivat antaa munuaisten vajaatoimintapotilaille jopa kymmeniä vuosia lisää elinaikaa. Tämän vuoksi loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa eli uremiaa sairastavat potilaat eivät enää menehdy uremiaan, vaan suurin osa dialyysipotilaiden kuolemista johtuu sydän- ja verenkiertoelimistöön kohdistuvista komplikaatioista kuten sydäninfarktista ja aivohalvauksesta. Näille tapahtumille altistavan valtimopuuston kovettumisen (ateroskleroosi) esiintyminen on jo lievässä munuaisten vajaatoiminnassa moninkertainen verrattuna terveisiin henkilöihin.
Valtimoiden sisälehden eli endoteelin tärkeimpiä tehtäviä ovat verisuonitonuksen eli ääreisvastuksen ja sitä kautta verenpaineen säätely, ja veren epätarkoituksenmukaisen hyytymisen (tromboottiset komplikaatiot) estäminen. Endoteelin fysiologisten toimintojen häiriintyminen saattaa olla keskeisessä roolissa sekä kroonisen munuaisten vajaatoiminnan etenemisessä että sen komplikaatioiden syntymekanismeissa. Reniini-angiotensiinijärjestelmä on hyvin tärkeä verenpaineen ja nestetasapainon säätelijä. Sekä systeemisen että kudostason reniini-angiotensiinijärjestelmän patologinen aktivoituminen liittyy keskeisesti munuaissairauksien etenemiseen. Tätä järjestelmää estävät lääkkeet kuten angiotensiinireseptorin salpaajat tarjoavat munuaispotilaille suojaa hidastaen taudin etenemistä, mutta kyseisen ryhmän lääkkeiden yksityiskohtaiset toiminnalliset vaikutukset verisuoniin uremiassa eivät ole tiedossa.
Uremiaan liittyvät kalsium-fosforitasapainon häiriöt (korkea verenkierron fosforipitoisuus ja sekundaarinen lisäkilpirauhasen liikatoiminta) aiheuttavat sekä valtimoiden että muiden pehmytkudosten kalsifikaatiota. Munuaispotilaiden hoidossa käytetään ravinnon kalsiumlisää fosforin sitomiseen ja sekundaarisen hyperparatyreoosin hoitoon. Ureemisten kalsium-fosforitasapainon häiriöiden hoidosta ravinnon kalsiumlisällä on ristiriitaisia tuloksia ja tähän liittyvät vaikutukset verisuonitoimintaan ovat osin tuntemattomia.
Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin valtimoiden toimintaa kokeellisen munuaisten vajaatoiminnan malleissa. Lisäksi selvitettiin angiotensiinireseptorin salpauksen ja ravinnon kalsiumin ja fosforin määrän vaikutuksia verisuonitoimintaan ja kudostason reniini-angiotensiinijärjestelmään.
Tutkimuksessa havaittiin, että munuaisten vajaatoimintaan liittyy merkittäviä toiminnallisia häiriöitä valtimoiden laajenemiskyvyssä. Nämä häiriöt selittyivät heikentyneellä endoteelin välittämällä verisuonten laajenemisella (vasodilataatio), sekä kaliumkanavien että typpioksidin vapautumisen kautta. Angiotensiinireseptorin salpaus normalisoi heikentyneen vasodilataation sekä pienissä että keskisuurissa valtimoissa vaikuttamatta verenpaineeseen tai nestekuormaan. Korkean fosforipitoisuuden ja siihen liittyvän hyperparatyreoosin hoito ravinnon kalsiumlisällä laski verenpainetta, vähensi kalsifikaatiota pehmytkudoksissa, vähensi angiotensiinikonvertaasientsyymin synteesiä munuaiskudoksessa ja korjasi heikentyneen vasodilataation vastussuonissa. Ravinnon korkea fosforipitoisuus edelleen heikensi verisuonten laajenemista ja pahensi sekundaarista hyperparatyreoosia. Väitöskirjatyössä selvittettiin uremiaan liittyvien verisuonikomplikaatioiden syntymekanismeja ja saatiin uutta tietoa verisuonten endoteelin ja sileän lihaksen toiminnan muutoksista munuaisten vajaatoiminnassa. Tulokset kalsiumaineenvaihdunnan häiriöiden hoidon ja angiotensiinireseptorin salpauksen vaikutuksista verisuonitonuksen säätelyyn sekä kudostason reniini-angiotensiinijärjestelmään auttavat löytämään uusia keinoja kardiovaskulaaristen komplikaatioiden ehkäisyyn munuaisten vajaatoiminnassa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4905]