Learning through Cognitive and Collaborative Problem-Solving Processes in Technological Product Development
Rahikainen, Riikka (2002)
Rahikainen, Riikka
Tampere University Press
2002
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2002-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5288-7
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5288-7
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan teknologista tuotekehitystyötä yksilöllisenä ja yhteistoiminnallisena ongelmanratkaisun ja oppimisen prosessina. Tiedon prosessoinnin teoria, tehokkaan toiminnan teoria sekä metakognitiivinen lähestymistapa muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, jota laajennetaan inhimillisen, intellektuaalisen sekä sosiaalisen pääoman teorioilla. Viitekehyksen selitysvoimaa testataan ja laajennetaan empiirisen aineiston avulla. Aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Ensin haastateltiin 12 suomalaista teollisuuden, teknisen suunnittelun sekä tekniikan opetuksen alalla työskentelevää insinööriä. Seuraavaksi havainnoitiin kahden teknologista tuotekehitystyötä tekevän tiimin työskentelyä. Tiimien jäsenet osallistuivat myös kahteen teemahaastatteluun. Kaikki haastattelut sekä videolle taltioidut 46 ongelmanratkaisuepisodia analysoitiin laadullisen menetelmin.
Teknologisessa tuotekehitystyössä esiintyvien ongelmien ratkaiseminen tapahtuu asiantuntijatiimeissä. Niissä eri alojen asiantuntijat ratkovat monimutkaisia ja huonosti määriteltyjä ongelmia, joille on vaikea löytää yhtä oikeaa ratkaisua. Ongelmanratkaisua rajoittavat tekijät tulee myös ottaa huomioon.
Ratkoessaan ongelmia yhteistyössä tiimi ja sen jäsenet käyttävät hyväkseen sekä erilaisia kognitiivisia eli ajattelun että käytännöllisiä työkaluja. Ensiksi mainittuja ovat esim. kysyminen, vastaaminen, ongelman tunnistaminen, erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen sekä ongelmanratkaisua rajoittavien tekijöiden ymmärtäminen ja ongelman uudelleen määritteleminen. Yksilön ajattelua tukee myös erilaiset metakognitiiviset työkalut, kuten oman kognitiivisen toiminnan suunnitteleminen, arvioiminen, ja muuttaminen. Vaikka ongelmanratkaiseminen tapahtuu yhteistyössä muiden kanssa, yksilö ymmärretään tässä tutkimuksessa itsenäisenä kognitiivisena toimijana. Hän on yhteistyössä muiden kanssa kognitiivisella tasolla. Tätä prosessia kutsutaan interaktiiviseksi näkemykseksi jaetusta asiantuntijuudesta.
Yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa tiimit käyttävät hyväkseen myös ns. jaetun ajattelun työkaluja. Näitä ovat mm. yhteisen ymmärryksen luominen mahdollisista ratkaisuista sekä rajoittavista tekijöistä. Käytännölliset työkalut tekevät mahdolliseksi käyttää yksilöllistä ja jaettua ajattelua. Näitä ovat tiedolliset työkalut, kuten yksilön ja tiimin muiden jäsenten kokemustieto ja tiedon hankkiminen lukemalla, katselemalla ja kuuntelemalla. Välineelliset käytännön työkalut, kuten ammattikieli, tietokonesovellukset ja aikataulut tekevät tiimin kognitiivisen toiminnan tehokkaaksi ja nopeaksi.
Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisuprosessi on kolmitasoinen oppimisprosessi, jonka tuloksena muodostuu kolmenlaista pääomaa. Ensinnäkin yksilöt kartuttavat inhimillistä pääomaansa oppimalla uutta työstettävästä asiasta eli kartuttamalla ns. "tietää-että" tietoa ja oppimalla uusia taitoja eli ns. "tietää-kuinka" tietoa. He myös oppivat itsestään uudenlaisia asioita. Toiseksi tiimi muodostaa omaa, tiimikohtaista intellektuaalista pääomaa, joka on tietyn ryhmän tietämystä ja tiedonmuodostamisen kykyä. Intellektuaalisen pääoman turvin tiimi pystyy suunnittelemaan omaa kognitiivista toimintaansa, arvioimaan ja muuttamaan sitä. Sen ansiosta tiimin jäsenet ovat myös tietoisia tiimin omasta tietämyksen määrästä, paikasta ja laadusta. Kolmanneksi sekä tiimi että sen jäsenet kartuttavat sekä käyttävät hyväkseen sosiaalista pääomaa eli ns. "tietää-kuka" tietoa. Yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisuprosessissa sekä yksilöt että ryhmä muodostavat sosiaalista pääomaa ja sen myötä myös inhimillistä ja intellektuaalista pääomaa oppimalla toisista ihmisistä sekä oppimalla toisilta ihmisiltä.
Yritysten tuotekehitystoiminta on yleensä salaista. Yritykset eivät suojele uudenaikaisia laboratorioitaan tai tietokoneitaan, vaan seiniensä sisäpuolella tapahtuvia ongelmanratkaisu- ja oppimisprosesseja. Usko näihin yhtä aikaa monimutkaisiin ja herkkiin prosesseihin on voimakas. Nykypäivänä niihin sijoitetaan huomattavia henkisiä voimavaroja ja rahallisia panostuksia.
Teknologisessa tuotekehitystyössä esiintyvien ongelmien ratkaiseminen tapahtuu asiantuntijatiimeissä. Niissä eri alojen asiantuntijat ratkovat monimutkaisia ja huonosti määriteltyjä ongelmia, joille on vaikea löytää yhtä oikeaa ratkaisua. Ongelmanratkaisua rajoittavat tekijät tulee myös ottaa huomioon.
Ratkoessaan ongelmia yhteistyössä tiimi ja sen jäsenet käyttävät hyväkseen sekä erilaisia kognitiivisia eli ajattelun että käytännöllisiä työkaluja. Ensiksi mainittuja ovat esim. kysyminen, vastaaminen, ongelman tunnistaminen, erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen sekä ongelmanratkaisua rajoittavien tekijöiden ymmärtäminen ja ongelman uudelleen määritteleminen. Yksilön ajattelua tukee myös erilaiset metakognitiiviset työkalut, kuten oman kognitiivisen toiminnan suunnitteleminen, arvioiminen, ja muuttaminen. Vaikka ongelmanratkaiseminen tapahtuu yhteistyössä muiden kanssa, yksilö ymmärretään tässä tutkimuksessa itsenäisenä kognitiivisena toimijana. Hän on yhteistyössä muiden kanssa kognitiivisella tasolla. Tätä prosessia kutsutaan interaktiiviseksi näkemykseksi jaetusta asiantuntijuudesta.
Yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa tiimit käyttävät hyväkseen myös ns. jaetun ajattelun työkaluja. Näitä ovat mm. yhteisen ymmärryksen luominen mahdollisista ratkaisuista sekä rajoittavista tekijöistä. Käytännölliset työkalut tekevät mahdolliseksi käyttää yksilöllistä ja jaettua ajattelua. Näitä ovat tiedolliset työkalut, kuten yksilön ja tiimin muiden jäsenten kokemustieto ja tiedon hankkiminen lukemalla, katselemalla ja kuuntelemalla. Välineelliset käytännön työkalut, kuten ammattikieli, tietokonesovellukset ja aikataulut tekevät tiimin kognitiivisen toiminnan tehokkaaksi ja nopeaksi.
Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisuprosessi on kolmitasoinen oppimisprosessi, jonka tuloksena muodostuu kolmenlaista pääomaa. Ensinnäkin yksilöt kartuttavat inhimillistä pääomaansa oppimalla uutta työstettävästä asiasta eli kartuttamalla ns. "tietää-että" tietoa ja oppimalla uusia taitoja eli ns. "tietää-kuinka" tietoa. He myös oppivat itsestään uudenlaisia asioita. Toiseksi tiimi muodostaa omaa, tiimikohtaista intellektuaalista pääomaa, joka on tietyn ryhmän tietämystä ja tiedonmuodostamisen kykyä. Intellektuaalisen pääoman turvin tiimi pystyy suunnittelemaan omaa kognitiivista toimintaansa, arvioimaan ja muuttamaan sitä. Sen ansiosta tiimin jäsenet ovat myös tietoisia tiimin omasta tietämyksen määrästä, paikasta ja laadusta. Kolmanneksi sekä tiimi että sen jäsenet kartuttavat sekä käyttävät hyväkseen sosiaalista pääomaa eli ns. "tietää-kuka" tietoa. Yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisuprosessissa sekä yksilöt että ryhmä muodostavat sosiaalista pääomaa ja sen myötä myös inhimillistä ja intellektuaalista pääomaa oppimalla toisista ihmisistä sekä oppimalla toisilta ihmisiltä.
Yritysten tuotekehitystoiminta on yleensä salaista. Yritykset eivät suojele uudenaikaisia laboratorioitaan tai tietokoneitaan, vaan seiniensä sisäpuolella tapahtuvia ongelmanratkaisu- ja oppimisprosesseja. Usko näihin yhtä aikaa monimutkaisiin ja herkkiin prosesseihin on voimakas. Nykypäivänä niihin sijoitetaan huomattavia henkisiä voimavaroja ja rahallisia panostuksia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4893]