Metodisuhdanteiden mahti. Lomaketutkimus suomalaisessa sosiologiassa 1947-2000
Alastalo, Marja (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Alastalo, Marja
Vastapaino
2005
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Väitöspäivä
2005-04-08Tiivistelmä
Yhteiskunnan kuvaaminen numerotiedon avulla on arkipäivää. Tutkija voi käyttää apuna valmiita tilastoja, rekisteri- tai sekundaariaineistoja sekä kysely- ja haastatteluaineistoja. Yhteiskunnan kuvaaminen numeroilla ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan historiallisesti muotoutunut tietämisen tapa.
Väitöskirja on empiirinen tutkimus lomaketutkimuksen muotoutumisesta suomalaisessa sosiologiassa. Työssä on aineistona sosiologiassa tarkastetut väitöskirjat vuosilta 1947-2000 (n = 222), joukko metodioppikirjoja ja sosiologien haastatteluja. Tekijä luo väitöskirjoista yleiskuvauksen määrällisen sisällön erittelyn avulla. Lisäksi aineistoja on analysoitu teemoittain. Teemoja ovat otanta, mittaaminen, lomakkeet, tutkimussuhde ja tutkimuksen materiaaliset reunaehdot.
Tutkimus osoittaa, että lomaketutkimus yhteiskunnan kuvaamisen tapana on saanut erilaisia muotoja eri aikoina. Tämä lomaketutkimuksen historiallisuus unohtuu usein metodikirjallisuudessa. Lisäksi kirja osoittaa, että lomaketutkimus on ollut monimuotoisempaa kuin 1960-luvun lopulta lähtien esitetyt kritiikit antavat ymmärtää.
Tekijä osoittaa, että metodien suosiossa on tapahtunut selviä suhdannevaihteluita toisen maailmansodan jälkeen. 1950-luvun loppuun mennessä lomaketutkimus vakiinnutti asemansa keskeisenä sosiologian tutkimusmenetelmänä. 1960-luvulla oli niin itsestään selvää käyttää lomakeaineistoja ja tilastomenetelmiä, että muunlaiset ratkaisut piti erikseen perustella. 1960-luvun lopulla alkoi lomaketutkimuksen kritiikki, joka jatkui edelleen 1970-luvulla. Menetelmän suosio alkoi vähetä 1980-luvulta alkaen niin, että 1990-luvulla valmistui enää muutama pelkkään kysely- tai haastatteluaineistoon perustuva väitöskirja.
Tämä tutkimusmenetelmien suhdanteisuus on ristiriidassa metodioppikirjojen kanssa, joissa opastetaan valitsemaan käytetty menetelmä tutkimuskysymyksestä lähtien. Metodisuhdanteilla on seurauksia sille, miten sosiologit pystyvät yhteiskuntaa tutkimaan. Tätä tekijä kutsuu metodisuhdanteiden mahdiksi. Metodiset suhdanteet näkyvät myös metodiopetuksen sisällöissä ja siten vaikuttavat seuraavien tutkijapolvien mahdollisuuksiin tehdä metodivalintoja.
Samanaikaisesti kun akateemisessa sosiologiassa lomaketutkimus on ollut laskusuhdanteessa, yhteiskunnan kuvaaminen numeroilla on yleistynyt. Tekijä esittääkin kysymyksen, missä määrin kvantitatiivisen tutkimuksen taitojen heikentyminen johtaa siihen, että lomaketutkimuksen menetelmillä tuotettua tietoa ei osata enää arvioida, vaan siitä tulee entistä vahvemmin kyseenalaistamatonta faktaa.
Väitöskirja on empiirinen tutkimus lomaketutkimuksen muotoutumisesta suomalaisessa sosiologiassa. Työssä on aineistona sosiologiassa tarkastetut väitöskirjat vuosilta 1947-2000 (n = 222), joukko metodioppikirjoja ja sosiologien haastatteluja. Tekijä luo väitöskirjoista yleiskuvauksen määrällisen sisällön erittelyn avulla. Lisäksi aineistoja on analysoitu teemoittain. Teemoja ovat otanta, mittaaminen, lomakkeet, tutkimussuhde ja tutkimuksen materiaaliset reunaehdot.
Tutkimus osoittaa, että lomaketutkimus yhteiskunnan kuvaamisen tapana on saanut erilaisia muotoja eri aikoina. Tämä lomaketutkimuksen historiallisuus unohtuu usein metodikirjallisuudessa. Lisäksi kirja osoittaa, että lomaketutkimus on ollut monimuotoisempaa kuin 1960-luvun lopulta lähtien esitetyt kritiikit antavat ymmärtää.
Tekijä osoittaa, että metodien suosiossa on tapahtunut selviä suhdannevaihteluita toisen maailmansodan jälkeen. 1950-luvun loppuun mennessä lomaketutkimus vakiinnutti asemansa keskeisenä sosiologian tutkimusmenetelmänä. 1960-luvulla oli niin itsestään selvää käyttää lomakeaineistoja ja tilastomenetelmiä, että muunlaiset ratkaisut piti erikseen perustella. 1960-luvun lopulla alkoi lomaketutkimuksen kritiikki, joka jatkui edelleen 1970-luvulla. Menetelmän suosio alkoi vähetä 1980-luvulta alkaen niin, että 1990-luvulla valmistui enää muutama pelkkään kysely- tai haastatteluaineistoon perustuva väitöskirja.
Tämä tutkimusmenetelmien suhdanteisuus on ristiriidassa metodioppikirjojen kanssa, joissa opastetaan valitsemaan käytetty menetelmä tutkimuskysymyksestä lähtien. Metodisuhdanteilla on seurauksia sille, miten sosiologit pystyvät yhteiskuntaa tutkimaan. Tätä tekijä kutsuu metodisuhdanteiden mahdiksi. Metodiset suhdanteet näkyvät myös metodiopetuksen sisällöissä ja siten vaikuttavat seuraavien tutkijapolvien mahdollisuuksiin tehdä metodivalintoja.
Samanaikaisesti kun akateemisessa sosiologiassa lomaketutkimus on ollut laskusuhdanteessa, yhteiskunnan kuvaaminen numeroilla on yleistynyt. Tekijä esittääkin kysymyksen, missä määrin kvantitatiivisen tutkimuksen taitojen heikentyminen johtaa siihen, että lomaketutkimuksen menetelmillä tuotettua tietoa ei osata enää arvioida, vaan siitä tulee entistä vahvemmin kyseenalaistamatonta faktaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5027]