Metodisuhdanteiden mahti. Lomaketutkimus suomalaisessa sosiologiassa 1947-2000

Abstract

Yhteiskunnan kuvaaminen numerotiedon avulla on arkipäivää. Tutkija voi käyttää apuna valmiita tilastoja, rekisteri- tai sekundaariaineistoja sekä kysely- ja haastatteluaineistoja. Yhteiskunnan kuvaaminen numeroilla ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan historiallisesti muotoutunut tietämisen tapa.

Väitöskirja on empiirinen tutkimus lomaketutkimuksen muotoutumisesta suomalaisessa sosiologiassa. Työssä on aineistona sosiologiassa tarkastetut väitöskirjat vuosilta 1947-2000 (n = 222), joukko metodioppikirjoja ja sosiologien haastatteluja. Tekijä luo väitöskirjoista yleiskuvauksen määrällisen sisällön erittelyn avulla. Lisäksi aineistoja on analysoitu teemoittain. Teemoja ovat otanta, mittaaminen, lomakkeet, tutkimussuhde ja tutkimuksen materiaaliset reunaehdot.

Tutkimus osoittaa, että lomaketutkimus yhteiskunnan kuvaamisen tapana on saanut erilaisia muotoja eri aikoina. Tämä lomaketutkimuksen historiallisuus unohtuu usein metodikirjallisuudessa. Lisäksi kirja osoittaa, että lomaketutkimus on ollut monimuotoisempaa kuin 1960-luvun lopulta lähtien esitetyt kritiikit antavat ymmärtää.

Tekijä osoittaa, että metodien suosiossa on tapahtunut selviä suhdannevaihteluita toisen maailmansodan jälkeen. 1950-luvun loppuun mennessä lomaketutkimus vakiinnutti asemansa keskeisenä sosiologian tutkimusmenetelmänä. 1960-luvulla oli niin itsestään selvää käyttää lomakeaineistoja ja tilastomenetelmiä, että muunlaiset ratkaisut piti erikseen perustella. 1960-luvun lopulla alkoi lomaketutkimuksen kritiikki, joka jatkui edelleen 1970-luvulla. Menetelmän suosio alkoi vähetä 1980-luvulta alkaen niin, että 1990-luvulla valmistui enää muutama pelkkään kysely- tai haastatteluaineistoon perustuva väitöskirja.

Tämä tutkimusmenetelmien suhdanteisuus on ristiriidassa metodioppikirjojen kanssa, joissa opastetaan valitsemaan käytetty menetelmä tutkimuskysymyksestä lähtien. Metodisuhdanteilla on seurauksia sille, miten sosiologit pystyvät yhteiskuntaa tutkimaan. Tätä tekijä kutsuu metodisuhdanteiden mahdiksi. Metodiset suhdanteet näkyvät myös metodiopetuksen sisällöissä ja siten vaikuttavat seuraavien tutkijapolvien mahdollisuuksiin tehdä metodivalintoja.

Samanaikaisesti kun akateemisessa sosiologiassa lomaketutkimus on ollut laskusuhdanteessa, yhteiskunnan kuvaaminen numeroilla on yleistynyt. Tekijä esittääkin kysymyksen, missä määrin kvantitatiivisen tutkimuksen taitojen heikentyminen johtaa siihen, että lomaketutkimuksen menetelmillä tuotettua tietoa ei osata enää arvioida, vaan siitä tulee entistä vahvemmin kyseenalaistamatonta faktaa.

This dissertation is an empirical study of the history and formation of survey based research in Finnish sociology. The study draws on three large databases: 1) Finnish doctoral dissertations in sociology after World War II (N= 222), 2) Finnish textbooks on survey methods and 3) 18 interviews with key figures in Finnish sociology conducted during the years 1978-1981.

The book focuses on how basic elements of the survey, like notions of sampling, measurement, the questionnaire and the research relationship, are taken up and described at different points in history and in the different data sets. In addition, the material conditions of knowing are studied. Throughout, the study shows how survey methods, as ways of mapping and gaining knowledge on society, have changed histori¬cally. One of the main findings is that the survey method has never consisted of uniform and mechanical procedures, but rather includes considerable variation both across history and today.

A second point that the study raises is that there have been trends one could even say fashions - in the use of methods in empirical sociology. After the Second World War, so called New American sociology was imported into Finnish sociology. This influence that was strongly based on the use of survey methods also marked the onset of survey research in Finland. The dominance of the survey then continued in empirical sociology up to the 1970´s. Strong critique against survey research started already in the end of 1960´s, but in empirical research the change happened much later. Towards the end of the 1980´s the use of survey became rare, however, and during the 1990´s only a few doctoral dissertations were based on survey data.

On the basis of the historic materials, the study discusses the apparent conflict between textbook descriptions and actual practices within empirical sociology. In textbook instructions, methods are typically described as chosen according to specific research questions. Therefore clear changes and trends in the actual use of methods should not be as noticeable as the materials in this study implicate.

Strong methodological trends also have an impact on the teaching of research methods. Trends and fashions may restrict the possibilities individual researches at any given time have in making choices concerning their own research methods. This is what is referred to as the might of method trends.