Maternal and childhood enterovirus infections and the risk of beta-cell autoimmunity
Sadeharju, Karita (2005)
Sadeharju, Karita
Tampere University Press
2005
Virologia - Virology
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2005-04-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6246-7
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6246-7
Tiivistelmä
Tyypin 1 diabetes on krooninen, elinikäinen sairaus, jota hoidetaan sairastumisesta lähtien päivittäin useilla insuliinipistoksilla. Sairaus johtuu haimassa sijaitsevien insuliinia tuottavien beetasolujen tuhoutumisesta. Syitä tämän autoimmuunisairauden kehittymiseen ei vielä tiedetä. Sairauden kehittyminen on monitekijäinen prosessi. Geneettinen alttius sairauden kehittymiselle liittyy tiettyihin HLA-alleeleihin sekä tiettyihin muihin geeneihin. Lisäksi tarvitaan jokin ulkoinen altiste. Enterovirusinfektioita pidetään aikaisempien tutkimusten perusteella yhtenä mahdollisena riskitekijänä tyypin 1 diabeteksen kehittymiselle.
Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, vaikuttavatko diabetekselle altistavat HLA alttiusgeenit enteroviruksia kohtaan suuntautuvaan immuunivasteeseen. Enterovirusten osuutta tyypin 1 diabeteksen kehittymisessä tutkittiin vertaamalla diabetekseen sairastuvien lasten ja verrokkilasten ja näiden äitien enterovirusvasta-ainetasoja sekä enterovirusinfektioiden esiintyvyyttä. Lisäksi tutkittiin äidiltä välittyvien (mm. rintamaidon kautta) enterovirusvasta-aineiden suojavaikutusta lapsen infektioihin. Nämä lapset osallistuivat kolmeen eri tutkimukseen, DiMeen, DIPPiin tai TRIGRiin.
Päätulokset olivat seuraavat: Lapsilla, joilla todettiin diabetekseen liittyvä HLA riskialleeli (HLA-DR3 tai -DR4), oli korkeammat enterovirusvasta-ainetasot kuin suojaavan alleelin (HLA-DR2) omaavilla lapsilla. Enterovirusinfektiot olivat yleisiä infektioita, eniten infektioita löytyi 18 kuukauden iässä olevilta lapsilta (seuranta-aika oli 3 vuoden ikään saakka). Pojilla oli enemmän infektioita kuin tytöillä. Lapsilla, joille kehittyi tyypin 1 diabetekseen liitettäviä autovasta-aineita, oli enemmän enterovirusinfektioita ja korkeammat enterovirusvasta-ainetasot kuin heidän verrokeillaan. Lisäksi he sairastivat infektioita nuoremmalla iällä. Lapset, joiden äidillä oli korkea enterovirusvasta-ainetaso rintamaidossa, sairastivat vähemmän enterovirusinfektioita kuin muut lapset ensimmäisen ikävuoden aikana.
Näiden tulosten perusteella voidaan todeta, että HLA-DR riskialleelin omaavilla lapsilla on voimakas immuunivaste enteroviruksia kohtaan. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että enterovirusinfektioiden esiintyminen on ajallisesti yhteydessä beetasoluautoimmuniteetin syntyyn. Äidin korkeat enterovirusvasta-ainetasot ja rintaruokinta näyttävät suojaavan lasta enterovirusinfektioilta.
Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, vaikuttavatko diabetekselle altistavat HLA alttiusgeenit enteroviruksia kohtaan suuntautuvaan immuunivasteeseen. Enterovirusten osuutta tyypin 1 diabeteksen kehittymisessä tutkittiin vertaamalla diabetekseen sairastuvien lasten ja verrokkilasten ja näiden äitien enterovirusvasta-ainetasoja sekä enterovirusinfektioiden esiintyvyyttä. Lisäksi tutkittiin äidiltä välittyvien (mm. rintamaidon kautta) enterovirusvasta-aineiden suojavaikutusta lapsen infektioihin. Nämä lapset osallistuivat kolmeen eri tutkimukseen, DiMeen, DIPPiin tai TRIGRiin.
Päätulokset olivat seuraavat: Lapsilla, joilla todettiin diabetekseen liittyvä HLA riskialleeli (HLA-DR3 tai -DR4), oli korkeammat enterovirusvasta-ainetasot kuin suojaavan alleelin (HLA-DR2) omaavilla lapsilla. Enterovirusinfektiot olivat yleisiä infektioita, eniten infektioita löytyi 18 kuukauden iässä olevilta lapsilta (seuranta-aika oli 3 vuoden ikään saakka). Pojilla oli enemmän infektioita kuin tytöillä. Lapsilla, joille kehittyi tyypin 1 diabetekseen liitettäviä autovasta-aineita, oli enemmän enterovirusinfektioita ja korkeammat enterovirusvasta-ainetasot kuin heidän verrokeillaan. Lisäksi he sairastivat infektioita nuoremmalla iällä. Lapset, joiden äidillä oli korkea enterovirusvasta-ainetaso rintamaidossa, sairastivat vähemmän enterovirusinfektioita kuin muut lapset ensimmäisen ikävuoden aikana.
Näiden tulosten perusteella voidaan todeta, että HLA-DR riskialleelin omaavilla lapsilla on voimakas immuunivaste enteroviruksia kohtaan. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että enterovirusinfektioiden esiintyminen on ajallisesti yhteydessä beetasoluautoimmuniteetin syntyyn. Äidin korkeat enterovirusvasta-ainetasot ja rintaruokinta näyttävät suojaavan lasta enterovirusinfektioilta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]