Julkisesti noteerattujen arvopapereiden luovutusvoitot henkilöverotuksessa

Abstract

Arvopapereista saatavien luovutusvoittojen merkitys henkilöverotuksessa kasvoi olennaisesti julkisen arvopaperikaupan vilkastuessa viimevuosikymmenen viimeisinä vuosina. Vaikka julkiset arvopaperimarkkinat hiljenivät vuosituhannen vaihteen jälkeen, on luovutusvoittojen ja erityisesti arvopapereiden luovutusvoittojen merkitys säilynyt henkilöverotuksessa tärkeässä asemassa. Vuonna 2002 arvopapereista saatavien luovutusvoittojen osuus kaikista luovutusvoitosta oli arvopaperikaupan hiljenemisestä huolimatta hieman yli puolet. Rahassa arvopapereista kertyneiden luovutusvoittojen määrä oli vuonna 2002 lähes miljardi euroa ja arvopapereista luovutusvoittoja sai yli 100.000 verovelvollista.

Lähtökohtaisesti voidaan todeta, että suuri osa arvopapereiden luovutusvoittotilanteista on verotuksellisesti varsin yksinkertaisia. Toisaalta nykyisin erilaiset yritysjärjestelyt muokkaavat hyvinkin nopealla tahdilla arvopaperiomistusta tuoden haasteita luovutusvoittojen laskennalle. Yhä useammin yritysjärjestelyt tapahtuvat valtioiden rajojen yli, jolloin verotuksessa nousevat esiin myös kansainvälisen verotuksen kysymykset ja EY-oikeudelliset kysymykset.

Arvopapereiden luovutusvoitoista ei ole ollut olemassa yhtenäistä tutkimusta. Aiheesta on sen sijaan kirjoitettu varsin runsaasti yksittäisiä erityiskysymyksiä käsitteleviä esityksiä sekä muutamia yleisluonteisempia, mutta melko suppeita esityksiä. Näissä esityksissä ei ole käsitelty läheskään kaikkia arvopapereiden luovutusvoittoverotuksen ongelma-alueita. Sen vuoksi yhtenäisen tutkimuksen saaminen arvopapereiden luovutusvoittoverotuksesta on tärkeää. Tällä väitöskirjatutkimuksella on pyritty täyttämään kyseinen tutkimuksellinen aukko erityisesti julkisesti noteerattujen arvopapereiden näkökulmasta.

Tutkimus on kohdistettu julkisen kaupankäynnin kohteena olevien arvopapereiden luovutusvoittoihin, koska luonnolliset henkilöt käyvät kauppaa lähinnä julkisesti noteeratuilla arvopapereilla. Tutkimuksen aihealue on rajattu lisäksi koskemaan henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvia luovutusvoittoja. Tosin rajauksen vuoksi tutkimuksessa on ollut tarvetta selvittää myös tulolähteiden välistä rajanvetoa. Tutkimuksen kohteena ovat mm. osakkeista, optio-oikeuksista, merkintäoikeuksista, erilaisista joukkovelkakirjoista ja sijoitusrahasto-osuuksista sekä warranteista saadut luovutusvoitot. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan seuraaviin kahteen kysymykseen: 1. Milloin tutkimuksen kohteena olevien arvopapereiden luovutukset ovat veronalaisia? 2. Miten veronalaisista luovutuksista syntyneet luovutusvoitot ja -tappiot lasketaan voimassa olevan oikeuden mukaan?

Kysymyksenasettelusta johtuen tutkimusote on oikeusdogmaattinen eli tutkimuksessa pyritään selvittämään luovutusvoittoja koskevien säännösten sisältöä erilaisissa, tyypillisissä soveltamistilanteissa. Tutkimuksessa käytetään vähäisessä määrin hyväksi myös oikeushistoriallista ja oikeusvertailevaa tutkimusotetta. Oikeushistorialliset ja oikeusvertailevat osiot ovat tutkimuksessa lähinnä tuomassa tulkinta-apua voimassa olevien säännösten sisällön selvittämiseen.

Tutkimuksen lähtökohtana ovat vuonna 2004 voimassaolleet säännökset, mutta tutkimuksessa on otettu huomioon myös vuodesta 2005 sovellettavat uudet arvopapereiden luovutusvoittoja koskevat säännökset, jotka tulevat muuttamaan eräiltä osin huomattavastikin arvopapereiden luovutusvoittojen verotusta.

Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena voi pitää sitä, että tutkimuksessa on ensimmäisen kerran käsitelty kattavasti julkisesti noteerattujen arvopapereiden luovutusvoittoja koskevia vero-oikeudellisia ongelmakohtia. Samalla tutkimuksessa on käsitelty useita arvopapereiden luovutusvoittoihin liittyviä ongelmakohtia, joita ei ole aiemmin tieteellisessä tutkimuksessa käsitelty. Tällaisia kysymyksiä ovat mm. neutraalisuuden merkitys luovutusvoittoja koskevien säännösten tulkinnassa, luovutusvoittojen ja -tappioiden sekä kurssitappioiden ja -voittojen yhteensovittaminen verotuksessa sekä tuloverolain 47.4 §:n mukaisen luovutusjärjestyksen määrittelyyn liittyvät ongelmat. Tutkimuksessa käsitellään myös laajasti luovutusvoittoverotusta kansainvälisissä tilanteissa ja otetaan kantaa myös arvopapereiden luovutusvoittoihin liittyviin EY-oikeudellisiin ongelmiin.

Tutkimuksen tuottamaa tieto voi pitää hyvin käytännöllisenä ja tieto on sovellettavissa käytännössä esiintyvien vero-oikeudellisten ongelmien ratkaisemiseen. Tutkimuksessa on noussut esiin useita luovutusvoittoverotuksen ja erityisesti arvopapereiden luovutusvoittoverotukseen liittyviä lainsäädännön kehittämiskohteita.