The European Union as an International Actor: Strengths of the European Civilian Power
Keisala, Katja (2004)
Keisala, Katja
Tampere University Press
2004
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2004-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6157-6
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6157-6
Tiivistelmä
Millainen on Euroopan unionin kansainvälinen asema? Onko Euroopan unionilla uskottavaa ulkopolitiikkaa?
Vaikka Euroopan unioni on yksi maailman merkittävimmistä toimijoista kaupan ja kansainvälisen vaihdon alalla sekä maailman suurin avunantaja, vaikuttaa siltä, että poliittisesti sillä ei ole vaikutusvaltaa.
Väitöskirjassani tutkin, onko talouden jättiläinen todellakin poliittinen kääpiö. Tutkimuskirjallisuutta analysoimalla olen etsinyt niitä EU:n piirteitä, joiden on nähty estävän unionia toimimasta todellisena kansainvälisenä toimijana; samalla olen pyrkinyt selittämään, millainen kokonaisuus EU on verrattuna tavanomaiseen ulkopoliittiseen toimijaan, valtioon, ja miten EU sopii kansainväliseen ympäristöön. Lopuksi tutkin EU:n politiikkaa laajentumisprosessissa, jossa jäseniksi otettiin Keski- ja Itä-Euroopan valtioita.
EU:n ulkopolittisen toimijuuden esteinä on usein nähty puuttuva tai vaillinainen sotilaallinen aspekti ja heikko päätöksentekojärjestelmä. Kun ulkopolitiikka perinteisesti ymmärretään sotilaalliseksi toiminnaksi kriisitilanteissa, EU:n on nähty olevan kyvytön sekä määrittelemään intressinsä ja tekemään päätöksiä että toimimaan sotilaallisesti tilanteen ratkaisemiseksi.
Miksi kansallisen identiteetin ja intressin puuttuminen sekä sotilaallisten toimintamahdollisuuksien vajavuus ovat niin merkittäviä ongelmia globalisoituvassa maailmassa, jossa taloudellisen vallan uskotaan olevan poliittista tärkeämpää? Kun valtiot yhä enenevässä määrin määrittelevät turvallisuusuhkansa toisin kuin sotilaallisin termein, miksi kyky sotilaalliseen toimintaan on yhä olennaista?
Valtio on ollut kansainvälisen politiikan hallitseva toimija niin kauan, että meidän on vaikea tunnustaa, että tämän hetken kansainvälisessä politiikassa toimija tarvitsee erilaisia piirteitä kuin ne valtion tunnusomaiset piirteet ja kapasiteetit, joiden avulla se saattoi vahvistaa asemansa ensisijaisena toimijana. Tämän hetken kansainvälisessä järjestelmässä EU:n monenkeskisyyteen ja neuvotteluihin perustuva päätöksentekojärjestelmä saattaa osoittautua pikemminkin vahvuudeksi kuin heikoudeksi. Parhaassa tapauksessa EU pystyy hyväksikäyttämään globalisaation aiheuttamia muutoksia valtion suvereenisuuteen ja tehtäviin, ja rakentamaan tehokkaamman hallitsemisen järjestelmän. EU:n asema ei-valtiollisena toimijana mahdollistaa erilaisten toimijuuden tapojen käyttämisen, minkä seurauksena EU saattaa olla valtiota paremmin varustettu ratkaisemaan uusia turvallisuusuhkia vaikka unionin tavat vaikuttaa ovat näkymättömämpiä kuin sotilaallinen hyökkäys, ne eivät ole vailla vaikutusta.
EU ei ole vähemmän kuin valtio, vaan enemmän. Sen kehitys vastaa kansainvälisen järjestelmän kehitystä ja vie sitä osaltaan poispäin valtiokeskeisyydestä. EU:n merkittävin ongelma ei ole sotilaallisen aspektin vajavaisuus, vaan se, miten rakentaa uskottava identiteetti ja saada kansalaisten kannatus Eurooppalaiselle hallinnolle. Tutkimus osoittaa, että vahvistaakseen kansainvälistä asemaansa EU:n ei tarvitse kehittää itseään federalistisempaan suuntaan, vaan käyttää hyväkseen globalisoituvan järjestelmän tarjoamia uusia mahdollisuuksia.
Vaikka Euroopan unioni on yksi maailman merkittävimmistä toimijoista kaupan ja kansainvälisen vaihdon alalla sekä maailman suurin avunantaja, vaikuttaa siltä, että poliittisesti sillä ei ole vaikutusvaltaa.
Väitöskirjassani tutkin, onko talouden jättiläinen todellakin poliittinen kääpiö. Tutkimuskirjallisuutta analysoimalla olen etsinyt niitä EU:n piirteitä, joiden on nähty estävän unionia toimimasta todellisena kansainvälisenä toimijana; samalla olen pyrkinyt selittämään, millainen kokonaisuus EU on verrattuna tavanomaiseen ulkopoliittiseen toimijaan, valtioon, ja miten EU sopii kansainväliseen ympäristöön. Lopuksi tutkin EU:n politiikkaa laajentumisprosessissa, jossa jäseniksi otettiin Keski- ja Itä-Euroopan valtioita.
EU:n ulkopolittisen toimijuuden esteinä on usein nähty puuttuva tai vaillinainen sotilaallinen aspekti ja heikko päätöksentekojärjestelmä. Kun ulkopolitiikka perinteisesti ymmärretään sotilaalliseksi toiminnaksi kriisitilanteissa, EU:n on nähty olevan kyvytön sekä määrittelemään intressinsä ja tekemään päätöksiä että toimimaan sotilaallisesti tilanteen ratkaisemiseksi.
Miksi kansallisen identiteetin ja intressin puuttuminen sekä sotilaallisten toimintamahdollisuuksien vajavuus ovat niin merkittäviä ongelmia globalisoituvassa maailmassa, jossa taloudellisen vallan uskotaan olevan poliittista tärkeämpää? Kun valtiot yhä enenevässä määrin määrittelevät turvallisuusuhkansa toisin kuin sotilaallisin termein, miksi kyky sotilaalliseen toimintaan on yhä olennaista?
Valtio on ollut kansainvälisen politiikan hallitseva toimija niin kauan, että meidän on vaikea tunnustaa, että tämän hetken kansainvälisessä politiikassa toimija tarvitsee erilaisia piirteitä kuin ne valtion tunnusomaiset piirteet ja kapasiteetit, joiden avulla se saattoi vahvistaa asemansa ensisijaisena toimijana. Tämän hetken kansainvälisessä järjestelmässä EU:n monenkeskisyyteen ja neuvotteluihin perustuva päätöksentekojärjestelmä saattaa osoittautua pikemminkin vahvuudeksi kuin heikoudeksi. Parhaassa tapauksessa EU pystyy hyväksikäyttämään globalisaation aiheuttamia muutoksia valtion suvereenisuuteen ja tehtäviin, ja rakentamaan tehokkaamman hallitsemisen järjestelmän. EU:n asema ei-valtiollisena toimijana mahdollistaa erilaisten toimijuuden tapojen käyttämisen, minkä seurauksena EU saattaa olla valtiota paremmin varustettu ratkaisemaan uusia turvallisuusuhkia vaikka unionin tavat vaikuttaa ovat näkymättömämpiä kuin sotilaallinen hyökkäys, ne eivät ole vailla vaikutusta.
EU ei ole vähemmän kuin valtio, vaan enemmän. Sen kehitys vastaa kansainvälisen järjestelmän kehitystä ja vie sitä osaltaan poispäin valtiokeskeisyydestä. EU:n merkittävin ongelma ei ole sotilaallisen aspektin vajavaisuus, vaan se, miten rakentaa uskottava identiteetti ja saada kansalaisten kannatus Eurooppalaiselle hallinnolle. Tutkimus osoittaa, että vahvistaakseen kansainvälistä asemaansa EU:n ei tarvitse kehittää itseään federalistisempaan suuntaan, vaan käyttää hyväkseen globalisoituvan järjestelmän tarjoamia uusia mahdollisuuksia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]