Uudella koulutuksella uudelle vuosituhannelle-Suomen 1990-luvun koulutuspolitiikka
Virtanen, Aki (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Virtanen, Aki
Opetusministeriö
2002
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Väitöspäivä
2002-06-25Tiivistelmä
Väitöskirjassa tarkastellaan suomalaista 1990-luvun koulutuspolitiikkaa poliittisten dokumenttien analyysin ja 15 avainhenkilön haastattelujen kautta. Tutkimusmenetelmänä on aineiston laadullinen analyysi, jossa aineistosta esiin nousevat ulottuvuudet ja luokat nähdään ensisijaisina suhteessa tutkijan teoreettisiin esioletuksiin.
Tutkimuksessa yhteiskunnan taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja teknologisten olosuhteiden nähdään asettavan koulutuspolitiikan toteuttamiselle ehtoja ja toteutetulla politiikalla nähdään olevan seurauksia yhteiskunnallisiin oloihin. Koulutuspoliittista päätöksentekoa tarkastellaan prosessina, jossa politiikan tekijöiden intressit, ideologiat ja heidän eri lähteistään vastaanottamansa ja käsittelemänsä informaatio muokkaavat heidän mielipiteitänsä ja toimintaansa yhden tai useamman instituution, muun sosiaalisen toimintaympäristön sekä kansainvälistymis- ja globalisaatiokehityksen muodostamassa viitekehyksessä.
Tutkimustulokset osoittavat 1990-luvun koulutuspolitiikan päälinjojen määräytyneen 1980-luvun loppupuolella tehtyjen koulutusjärjestelmän kehittämistä koskevien visioiden perusteella. Vuosikymmenen alun talouslamasta riippumatta laajan poliittisen konsensuksen tukemat visiot(kuten vuosikymmenen suurin rakenteellinen uudistus, ammattikorkeakoulu) saatiin pääosin toteutettua, joskin niukentuneita resursseja suunnattiin suhteellisesti eniten keskeisimmiksi kehityskohteiksi koettujen avainalueiden kehittämiseen (korkeakoulutus, tietoyhteiskunta). Koulutuspoliittisen päätösvallan hajauttaminen ja koulutusta koskevan säätelyjärjestelmän purkaminen johtivat vuosikymmenen lopulla toteutuneeseen koulutuksen lainsäädännön kokonaisuudistukseen. Koulutustarjonnan laajentaminen toteutettiin perusasteen jälkeisessä koulutuksessa nuorisoasteen koulutuskokeilujen, oppisopimuskoulutuksen ja aikuiskoulutuksen piirissä ja koulutustason nostaminen tapahtui perustamalla ammattikorkeakoulut yliopistoille rinnakkaisiksi ammatillisesti suuntautuneiksi korkeakouluiksi yhdistämällä toisiinsa ammatillisen opisto- ja korkea-asteen oppilaitoksia.
1990-luvulla koulutuksen rakenteiden ja sisältöjen kansainvälistymiskehitys kiihtyi entisestään ja sitä tuettiin tietoisella kansainvälistämispolitiikalla, johon kansainvälisistä organisaatioista vaikuttivat lähinnä OECD ja Euroopan unioni, joista jälimmäisen merkitys laajeni Suomen täysjäsenyyden myötä 1995. Vuosikymmenen koulutuspolitiikka oli pitkälti virkamiesten ja asiantuntijoiden koulutuspolitiikkaa, jota osoittaa mm. opetusministeriön yksittäisten virkamiesten ja työryhmien erittäin keskeinen rooli koulutusuudistusehdotusten valmistelussa ja ehdotusten toteutuminen pääsääntöisesti lähes esitetyssä muodossaan. Poliittisista puolueista vuosikymmenen koulutuspolitiikkaan vaikutti vahvimmin kokoomus opetusministeriensä ja opetushallinnon kärkipaikoilla toimineiden virkamiestensä kautta. Koulutuspoliittisen ajattelun arvoperusta kytkeytyi toteutetuista säästöistä ja leikkauksista ja osittaisesta koulutuksen markkinoistamisajattelun voimistumisesta riippumatta mahdollisuuksien tasa-arvon liberaaliin tulkintaan.
Tutkimuksessa yhteiskunnan taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja teknologisten olosuhteiden nähdään asettavan koulutuspolitiikan toteuttamiselle ehtoja ja toteutetulla politiikalla nähdään olevan seurauksia yhteiskunnallisiin oloihin. Koulutuspoliittista päätöksentekoa tarkastellaan prosessina, jossa politiikan tekijöiden intressit, ideologiat ja heidän eri lähteistään vastaanottamansa ja käsittelemänsä informaatio muokkaavat heidän mielipiteitänsä ja toimintaansa yhden tai useamman instituution, muun sosiaalisen toimintaympäristön sekä kansainvälistymis- ja globalisaatiokehityksen muodostamassa viitekehyksessä.
Tutkimustulokset osoittavat 1990-luvun koulutuspolitiikan päälinjojen määräytyneen 1980-luvun loppupuolella tehtyjen koulutusjärjestelmän kehittämistä koskevien visioiden perusteella. Vuosikymmenen alun talouslamasta riippumatta laajan poliittisen konsensuksen tukemat visiot(kuten vuosikymmenen suurin rakenteellinen uudistus, ammattikorkeakoulu) saatiin pääosin toteutettua, joskin niukentuneita resursseja suunnattiin suhteellisesti eniten keskeisimmiksi kehityskohteiksi koettujen avainalueiden kehittämiseen (korkeakoulutus, tietoyhteiskunta). Koulutuspoliittisen päätösvallan hajauttaminen ja koulutusta koskevan säätelyjärjestelmän purkaminen johtivat vuosikymmenen lopulla toteutuneeseen koulutuksen lainsäädännön kokonaisuudistukseen. Koulutustarjonnan laajentaminen toteutettiin perusasteen jälkeisessä koulutuksessa nuorisoasteen koulutuskokeilujen, oppisopimuskoulutuksen ja aikuiskoulutuksen piirissä ja koulutustason nostaminen tapahtui perustamalla ammattikorkeakoulut yliopistoille rinnakkaisiksi ammatillisesti suuntautuneiksi korkeakouluiksi yhdistämällä toisiinsa ammatillisen opisto- ja korkea-asteen oppilaitoksia.
1990-luvulla koulutuksen rakenteiden ja sisältöjen kansainvälistymiskehitys kiihtyi entisestään ja sitä tuettiin tietoisella kansainvälistämispolitiikalla, johon kansainvälisistä organisaatioista vaikuttivat lähinnä OECD ja Euroopan unioni, joista jälimmäisen merkitys laajeni Suomen täysjäsenyyden myötä 1995. Vuosikymmenen koulutuspolitiikka oli pitkälti virkamiesten ja asiantuntijoiden koulutuspolitiikkaa, jota osoittaa mm. opetusministeriön yksittäisten virkamiesten ja työryhmien erittäin keskeinen rooli koulutusuudistusehdotusten valmistelussa ja ehdotusten toteutuminen pääsääntöisesti lähes esitetyssä muodossaan. Poliittisista puolueista vuosikymmenen koulutuspolitiikkaan vaikutti vahvimmin kokoomus opetusministeriensä ja opetushallinnon kärkipaikoilla toimineiden virkamiestensä kautta. Koulutuspoliittisen ajattelun arvoperusta kytkeytyi toteutetuista säästöistä ja leikkauksista ja osittaisesta koulutuksen markkinoistamisajattelun voimistumisesta riippumatta mahdollisuuksien tasa-arvon liberaaliin tulkintaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4995]