Eicosanoids and Lower Limb Ischemia

Abstract

Väitöskirjassa arvioidaan lääkehoidon mahdollisuuksia jalan verenkiertohäiriöissä. Jalan menetyksiä (amputaatioita) pyritään estämään pallolaajennoksilla ja verisuonileikkauksilla, mutta lääkehoitoa on ollut niukasti tarjolla - yleensä käytössä on ollut vain asperiini (asetosalisyylihappo).

Tutkimuksessa mitattiin verisuonia laajentavien ja niitä supistavien aineiden pitoisuuksia jalan verenkiertohäiriöissä. Kyseiset aineet mitattiin myös ennen ja jälkeen pallolaajennosta ja ennen ja jälkeen verisuoniohitusta.

Tuloksissa todettiin verisuonia supistavien aineiden lisääntyvän akuutissa jalan verenkiertohäiriössä. Samoin kävi pallolaajennoksen jälkeen. Verisuoniohituksen todettiin vähentävän hapen puutetta kudoksissa. Löydös antaa tukea verisuonia laajentavien aineiden käytölle näissä tilanteissa.Valitettavasti osa näistä lääkeaineista on saatavilla vain infuusiona (suoneen annettavana), joten niiden käyttö rajoittuu sairaalaoloihin. Myös sivuvaikutuksia esiintyy. Tutkimus antaa teoreettista tukea hyytymistä estävien ja verisuonia laajentavien lääkeaineiden käytölle ja niiden kehittämiselle jalan verenkiertohäiriöissä.

The purpose of this study was to evaluate the role of eicosanoids in the pathophysiology of lower limb ischemia and possibly find theoretical support for the treatment of this condition.

Eicosanoids were evaluated in acute and chronic lower limb ischemia, in conjunction with percutaneous transluminal angioplasty (PTA) and with surgical revascularisation.

The main findings and conclusions were as follows: 1) Prostacyclin and thromboxane A2 synthesis are increased in acute lower limb ischemia compared to chronic lower limb ischemia. The balance between prostacyclin and thromboxane A2 remains unchanged in both acute and chronic lower limb ischemia. Prostacyclin analogues and thromboxane A2 synthase inhibitors may be more useful in acute than in chronic lower limb ischemia. 2) PTA increases thromboxane A2, but not prostacyclin production. This tends theoretical support to the use of prostacyclin analogues and thromboxane A2 synthase inhibitors in conjunction with this procedure. 3) Leukotriene E4 production is increased in both acute and chronic lower limb ischemia, but leukotriene E4 production is not affected by surgical revascularisation in the chronic form. Leukotriene antagonists or synthesis inhibitors could be useful in these conditions. 4) Chronic lower limb ischemia is associated with oxidative stress, which is reduced by surgical revascularisation. Means of preventing oxidative stress may be helpful in chronic lower limb ischemia.