Suomalaisten mustalaislaulujen tyylit: Mustalaismusiikki mielikuvissa, estradeilla ja omissa joukoissa

Abstract

Suomalaisten mustalaislaulujen tyylit: Mustalaismusiikki mielikuvissa, estradeilla ja omissa joukoissa

Tutkimukseni jakautuu kahteen osuuteen, joista johdantomaisessa ensimmäisessä sivuan mustalaismusiikin tutkimuksen historiaa, romaneiden vaellushistoriaa Itämeren alueella sekä tarkastelen romanttisen mustalaismusiikkimielikuvan syntyä ja suhdetta estradeilla esitettävään viihteelliseen mustalaismusiikkiin. Jälkimmäisessä analyysijaksossa esittelen Suomen romanien laulamia laulusävelmiä ja kehittelen teoriaa suomalaisen mustalaislaulun tyylihistoriasta.

Mustalaismusiikkiin liitettävien mielikuvien taustojen selvittelemiseksi teen katsauksen eurooppalaisen mustalaismusiikin tutkimushistoriaan ja sen taustalta löytyviin ideologisiin seikkoihin. Tärkeimmiksi näistä osoittautuvat toisaalta suoraan tutkimuksen paradigmaan vaikuttaneet vertailevan kansanmusiikintutkimuksen mallit sekä romanikielen tutkijoiden esikuva, toisaalta 1800-luvulla kukoistaneen romantiikan rinnakkaisilmiönä kehittyneen eksotismin sisällöt. Olennaista oli se, että mustalaismusiikkimielikuvaan omaksuttiin kielitieteilijöiden vaalima ajatus intialaisesta alkukodista. Näin myös 1900-luvun alkupuolen suomalaiseen mustalaismusiikkikirjoitteluun ja musiikinhistorian teoksiin (mm. Ranta, Klemetti, Thesleff, Johnsson) sisältyivät alkukotiajatuksesta johdetut mielikuvat aitoudesta, kansainvälisyydestä ja luonnollisuudesta. Mielikuvakonstruktion olettaman mustalaismusiikin ja soivan musiikin todellisuuden rinnalle kehittyi kuitenkin kiinnostava ristiriita. Mielikuvat asettuivat myös Suomessa kuvaamaan viihteellistä estradimustalaismusiikkia, joka oli luonteeltaan mielikuviin verrattuna päinvastainen ilmiö. Euroopan suurissa kaupungeissa, kuten Pariisissa, Pietarissa ja Budapestissa koko 1800-luvun suosiossa olleet estradimustalaismusiikkityylit olivat tyypillisesti monien eri tyylien fuusioina syntyneitä ja niitä harjoittivat ammattimuusikot.

Erityisesti Suomessa mustalaismusiikkimielikuvien ja soivan estradimusiikin välisen ristiriidan syynä voidaan pitää toisaalta estradimustalaismusiikin mallien myöhäistä saapumista ja toisaalta suomalaisen romanimusiikkikulttuurin agraarisuutta, laulullisuutta sekä Suomen romanien vähäisiä kontakteja muiden maiden romaneihin. Kaupunkilaisuuden, monityylisyyden ja ammattilaisuuden kriteerit täyttyivät oikeastaan vasta suomalaisen yhteiskunnan yleisemmän kaupungistumisen myötä 1960-luvulla, jolloin sai alkunsa myös ensimmäiseksi kotoperäiseksi estradityyliksi valikoitunut mustalaistango.

Johdantomaisen luvun jälkeen keskityn työni musiikkianalyysissä romaneilta kenttätöinä tallennettuihin lauluihin. Aineisto on valittu pääasiassa suomalaisista perinnearkistoista (Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) sekä perinnearkistoista ja kenttätöinä Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Musiikkianalyysi on perustaltaan motiivi- ja modaaliteettianalyysiä (vrt. Blacking, Ruwet ym.).

Musiikkianalyysi alkaa modaalisen ja tonaalisen sävelmätyylin kuvailulla ja niiden esikuvien osoittamiselle toisaalta suomalaisesta laulumelodiikasta, toisaalta venäläisen romanssin kliseistä. Työni tuloksena esitän teorian suomalaisen mustalaislaulun tyylihistoriasta aina baltialais-suomalaisesta modaalisesta mustalaislaulutyylistä rekilaulupohjaisen modaalisen tyylin kautta mustalaislaulun uusiin tonaalisiin tyyleihin asti.

Teoriani mukaan Itämeren alueelle romaneiden vaelluksen mukana kulkeutunut baltialais-suomalainen mustalaislaulutyyli fuusioitui Suomessa kaksi- ja nelisäkeiseen rekilauluun. Uuteen modaaliseen tyyliin jäi baltialais-suomalaisesta tyylistä jäänteinä Ku tenten -moodiksi kutsumani sävelikön fryyginen kadenssi, taipumus parlando-rubatoon sekä do-la -sekstin korostuminen. Rekityyleistä omaksuttiin jonomainen kaksi- ja nelisäkeisyys, tekstin rekimetrisyys sekä pentatonisuuden näyttäytyminen terssikulkuina. Modaalisen mustalaislaulun tärkeäksi ja sen suomalaisesta rekilaulusta erottavaksi piirteeksi osoittautuivat myös runsas kohotahtisuus sekä kaksisäkeisyyden painottuminen. 1900-luvun alkupuolella tonaalisen, lähinnä venäläiseen romanssiin viittaavan tyylin ja modaalisen mustalaislaulutyylin sulautuessa syntyi uusi sävelmätyylikokonaisuus, tonaalinen mustalaissävelmistö. Sen tyypillisiä piirteitä ovat tekstin ns. romanssimetrisyys ja nelisäkeisyys sekä vanhemmista mustalaislaulutyyleistä säilyneet terssikulkujen yleisyys ja do-la -seksti. Kiinnostavana erityispiirteenä myös tonaalisissa laulusävelmissä aina baltialais-suomalaisesta mustalaislaulusta lähtien esiintyy paikka paikoin alennetun toisen asteen sävel kadenssissa.

The Styles of Finnish Gypsy Songs: Gypsy Music as it appears in Images, on Stage, and within the Gypsy Community

This study is divided in two sections, the first of which takes a look at the history of gypsy music studies as well as the history of Romany migration in the Baltic Sea area. In the first section I also look at the origins of the romantic image of gypsy music and its relationship with the gypsy music performed on stage for entertainment purposes. The second section is devoted to music analysis. I present a number of melodies of gypsy songs as sung by the Romany of Finland, proceeding to develop a theory of the style history of the Finnish gypsy song. In order to identify the origins of the images usually associated with gypsy music I take a look at the history of gypsy music studies in Europe and its ideological background. These images seem to have been most importantly affected by linguists of the Romany language and their belief in the Indian origins of the Romany people, and coloured by 19th century exotism. Therefore also in Finland the articles written on gypsy music in early 19th century contain ideas that rose from the belief in an original Gypsy home in India. Natural, original and international were the keywords in these ideas.

An interesting conflict developed between this idealised image and the actual reality of gypsy music. The gypsy music typically performed on stage in 19th century Europe, especially in cities such as Paris, Budapest and St. Petersburg, rather opposed the stereotypical images of originality and naturalness: it was the result of a fusion of many different styles and usually performed by urban professionals.

In the case of Finland, the conflict between images and reality of gypsy music largely results from the late arrival of European influences and the sparseness of contact with the Romany of other countries. Moreover, the Romany population of Finland mainly resided in the countryside. Thus the criteria of European stage-style gypsy music ­ a fusion of styles combined with the urbanity and professionalism of the performers ­ was not actualised in Finland until the 1960 s. The first original Finnish stage style of gypsy music turned out to be the gypsy tango. In the analysis part of my study I concentrate on a number of songs recorded by field researchers. In addition to Finnish archive recordings I also use material from my own field trips to Estonia, Latvia and Lithuania. I base my analysis on motive and modality (cf. Blacking, Ruwet etc.)

To begin my analysis I define the concepts of modal and tonal song styles and find their roots in traditional Finnish song melodics on the other hand and the clichés of Russian romance on the other. To conclude my work I suggest a theory of the development of the Finnish gypsy song, from the Baltic-Finnish modal style on to the rekilaulu-based ( form of rhyming sleigh song, two and four phrases) modal style and finally into the modern tonal styles.

According to my theory, the Baltic-Finnish gypsy song arrived in Finland with the Romany migration and later merged with the two-phrase and four-phrase forms of the Finnish rekilaulu. The result was a modal style that still carried some of the characteristics of the Baltic-Finnish style, primarily the Phrygian cadense, the tendency to parlando-rubato and the emphasis of do-la ­intervals/ambitus (named in this work as Ku tenten ­mode after one known Finnish Baltic-Finnish gypsy song). Rekilaulu the new style had adopted the model of two or four phrases, the text s metric system of the rekilaulu as well as the pentatonics. The modal gypsy song is distinguished from rekilaulu by the abundance of anacrusis and its tendency towards a two-phrase structure. In early 20th century, the modal style merged with a tonal style close to that of the Russian romance, resulting in a new style variety known in this work as the tonal gypsy song. Its characteristics include the text s metric system of the Russian romances and four-phrase structure as well as the frequency of the melody movements in thirds and tendency to do-la interval/ambitus as well as sol-mi intervals. An especially interesting characteristic of the tonal style is the occasional Phrygian cadence.