Pulmonary Deposition and Clearance of 99mTc-labelled Beclomethasone Liposomes in Healthy Subjects and in Mild and Severe Asthma
Saari, Marisanna (2003)
Saari, Marisanna
Tampere University Press
2003
Keuhkosairausoppi - Pulmonary Diseases
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2003-09-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5746-3
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5746-3
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on uuden farmaseuttisen tekniikan soveltaminen keuhkoihin annosteltavan tulehdusta hillitsevän lääkkeen, beklometasonin, annosteluun. Lääkkeen annostelu liposomipartikkeleina voi tarjota uusia mahdollisuuksia lääkeaineen vaikutuksen optimoimiseksi. Tutkimuksessa seurattiin radioleimattujen beklometasoniliposomien keuhkojakaumaa ja -poistumaa terveillä koehenkilöillä sekä eriasteista astmaa sairastavilla potilailla. Lisäksi selvitettiin hoidon vaikutusta.
Tutkimuksen aluksi selvitettiin kahden eri tyyppisen radioaktiivisella teknetiumilla leimatun beklometasoniyhdisteen (DLPC ja DPPC) keuhkojakaumaa ja -poistumaa terveillä koehenkilöillä. Molemmat yhdisteet osoittautuivat hyvin sumuttimella annosteltaviksi. Sumutustehokkuus oli DLPC-liposomeilla kuitenkin parempi. Molemmat liposomit poistuivat keuhkoista hitaasti siten, että 4 tunnin kuluttua suurin osa aktiivisuudesta oli vielä todettavissa keuhkoissa.
Tämän jälkeen tarkasteltiin DLPC-liposomipartikkelien jakaumaa ja poistumaa keuhkoista lievää ja vaikeaa astmaa sairastavilla. Tuloksissa todettiin, että vaikeassa astmassa lääkeaineen jakauma painottui enemmän keskeisiin hengitysteihin verrattuna lievää astmaa sairastaviin. Lievässä astmassa jakauma keuhkojen ääreisosiin oli selvästi parempi. Liposomipartikkelien poistuma oli kummassakin astman vaikeusasteessa hidasta; lievässä astmassa vielä jonkin verran hitaampaa.
Lisäksi tutkittiin pitkävaikutteisen keuhkoputkia laajentavan lääkkeen, formoterolin, yhden viikon mittaisen hoitojakson vaikutusta DLPC-liposomin jakaumaan ja poistumaan keuhkoista astmaa sairastavilla potilailla. Hoitojakson jälkeen beklometasoniliposomien keuhkojakauma parani merkitsevästi. Puhalluskoearvoissa tapahtui vähäinen, muttei tilastollisesti merkitsevä muutos. Liposomien kokonaispoistumassa ei ollut eroa hoitoa edeltäneen ja hoidon jälkeisen tilanteen välillä.
Lopuksi tutkittiin 4 kuukauden inhaloitavan kortikosteroidihoidon vaikutusta liposomipartikkeleiden jakaumaan ja poistumaan ennen hoitojaksoa ja sen jälkeen astmaa sairastavilla potilailla. Tutkimuksessa liposomipartikkelien jakaumassa ja poistumassa ei todettu muutosta. Hengitysfunktiotutkimuksissa todettiin merkitsevä muutos nopeassa vitaalikapasiteetissä (FVC). Muissa hengitysparametreissä todettiin samansuuntainen muutos, mikä ei kuitenkaan saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä.
Tutkimuksen aluksi selvitettiin kahden eri tyyppisen radioaktiivisella teknetiumilla leimatun beklometasoniyhdisteen (DLPC ja DPPC) keuhkojakaumaa ja -poistumaa terveillä koehenkilöillä. Molemmat yhdisteet osoittautuivat hyvin sumuttimella annosteltaviksi. Sumutustehokkuus oli DLPC-liposomeilla kuitenkin parempi. Molemmat liposomit poistuivat keuhkoista hitaasti siten, että 4 tunnin kuluttua suurin osa aktiivisuudesta oli vielä todettavissa keuhkoissa.
Tämän jälkeen tarkasteltiin DLPC-liposomipartikkelien jakaumaa ja poistumaa keuhkoista lievää ja vaikeaa astmaa sairastavilla. Tuloksissa todettiin, että vaikeassa astmassa lääkeaineen jakauma painottui enemmän keskeisiin hengitysteihin verrattuna lievää astmaa sairastaviin. Lievässä astmassa jakauma keuhkojen ääreisosiin oli selvästi parempi. Liposomipartikkelien poistuma oli kummassakin astman vaikeusasteessa hidasta; lievässä astmassa vielä jonkin verran hitaampaa.
Lisäksi tutkittiin pitkävaikutteisen keuhkoputkia laajentavan lääkkeen, formoterolin, yhden viikon mittaisen hoitojakson vaikutusta DLPC-liposomin jakaumaan ja poistumaan keuhkoista astmaa sairastavilla potilailla. Hoitojakson jälkeen beklometasoniliposomien keuhkojakauma parani merkitsevästi. Puhalluskoearvoissa tapahtui vähäinen, muttei tilastollisesti merkitsevä muutos. Liposomien kokonaispoistumassa ei ollut eroa hoitoa edeltäneen ja hoidon jälkeisen tilanteen välillä.
Lopuksi tutkittiin 4 kuukauden inhaloitavan kortikosteroidihoidon vaikutusta liposomipartikkeleiden jakaumaan ja poistumaan ennen hoitojaksoa ja sen jälkeen astmaa sairastavilla potilailla. Tutkimuksessa liposomipartikkelien jakaumassa ja poistumassa ei todettu muutosta. Hengitysfunktiotutkimuksissa todettiin merkitsevä muutos nopeassa vitaalikapasiteetissä (FVC). Muissa hengitysparametreissä todettiin samansuuntainen muutos, mikä ei kuitenkaan saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4862]