Auttava kanssakäyminen - Substantiivinen teoria kriittisesti sairaan potilaan läheisen ja hoitavan henkilön välisestä yhteistyöstä
Potinkara, Heli (2004)
Potinkara, Heli
Tampere University Press
2004
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2004-06-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5989-X
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5989-X
Tiivistelmä
TEHOHOIDOSSA OLEVAN POTILAAN LÄHEINEN TARVITSEE MYÖS AUTTAMISTA
Väitöskirjatutkimuksen aihe on kriittisesti sairaan potilaan läheisen ja hoitavan henkilön välinen yhteistyö. Tätä aihetta ei ole aiemmin tutkittu ja myös suomalaista tehohoitotyötä koskevaa väitöskirjatasoista tutkimusta on vähän. Tutkimuksen tiedonantajina olivat teho-osastolla olevien potilaiden läheiset, teho-osaston sairaanhoitajat ja lääkärit. Tutkimuksessa yhdistettiin eri tiedonantajien näkemykset tutkittavasta aiheesta yhdeksi kokonaisuudeksi. Tutkittavat ilmaisivat oman näkemyksensä kielen kautta kuvaamalla suullisesti ja kirjallisesti yhteistyötä. Tutkimuksen tuloksena syntyi substantiivisen teoria. Analyysin perustoimintoja olivat kysyminen ja vertaaminen tarkoituksena todellisuuden käsitteellistäminen ja käsitteiden välisten suhteiden löytäminen. Tarkoituksena oli myös löytää sellainen käsite, joka kuvasi tutkittavana olevan aiheen yleistä luonnetta.
Tutkimuksen tulosten mukaan yhteistyö on auttavaa kanssakäymistä. Auttavassa kanssakäymisessä myös läheinen on avuntarvitsija potilaan lisäksi. Hän tarvitsee apua hoitavalta henkilöltä selvitäkseen vaikeasta tilanteesta ja jaksaakseen auttaa potilasta tämän sairaudessa. Avun antaminen on läheisen kanssa keskustelemista, hänen huolenpitoaan, uskon vahvistamistaan ja lohduttamistaan. Keskeistä on hoitavan henkilön tiedon antaminen potilaasta läheiselle. Tiedon tulee olla realistista, rehellistä ja oikea-aikaista. Tulosten mukaan sairaanhoitajilla on suuri vastuu tiedon antamisessa potilaan läheiselle, koska lääkäri on ajallisesti vähemmän läheisen kanssa. Läheiselle on tärkeää se, että hän saa tarvitsemansa tiedon, jolloin oleellista ei ole se antaako tiedon sairaanhoitaja vai lääkäri. Kuitenkin lääkärin tehtävänä on antaa yksityiskohtainen lääketieteellinen tieto.
Avun tarvitsijan lisäksi läheinen on potilaan auttaja. Hän vaikuttaa osaltaan potilaan terveydentilaan. Auttaminen on sekä konkreettisia toimintoja että läsnäoloa potilaan kanssa. Konkreettisesti läheinen voi osallistua potilaan hoitoon antamalla tietoa potilaasta hoitavalle henkilölle, osallistumalla pieniin arkipäivän hoitoihin ja ottamalla osaa potilaan hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Mitä läheisempi potilaan ja läheisen välinen suhde on, sen tärkeämpää on läheisen kanssakulkeminen potilaan elämäntilanteessa. Tällöin läheinen läpikäy yhdessä potilaan kanssa tehohoitoon ja sairauteen liittyviä asioita. Läheinen on yhteys potilaan elämään sairaalan ulkopuolella antaen tuttuutta ja turvallisuutta.
Hoitavalla henkilöllä tulee olla kykyä kohdata potilaan läheinen inhimillisesti ja samanarvoisesti. Hänen tulee olla aito ja avoin. Hoitavan henkilön tulee olla läsnä kohtaamistilanteessa ja hänen tulee omata kykyä ymmärtää läheistä: missä tilanteessa tämä on ja millaista apua hän tarvitsee. Sairaanhoitajalla ja lääkärillä on oma tehtävänsä läheisen kohtaamisessa. Sairaanhoitajan tehtävä on kokonaisvaltainen läheisen auttaminen, kun lääkärin tehtävänä on antaa tietoa ja tehdä päätöksiä potilaan hoidossa.
Onnistunut yhteistyö synnyttää läheisessä luottamusta potilaan hoitoa ja hoitavia henkilöitä kohtaan. Luottamus on läheisen sekä kokemusta että arviointia hoidon ja hoitavan henkilön hyvyydestä ja ammattitaidosta sekä hoitopäätösten oikeellisuudesta.
Tutkimuksen tuloksia voidaan suoraan hyödyntää käytännön tilanteissa, jossa kriittisesti sairaan potilaan läheinen ja hoitava henkilö kohtaavat. Ne auttavat tiedostamaan kohtaamisen moninaisen luonteen ja antaa välineitä läheisen auttamiseksi. Kuka tahansa meistä voi olla jonakin päivänä läheisenä teho-osastolla, jolloin jokainen meistä haluaa tulla kohdatuksi ja autetuksi ehkäpä elämän vaikeimmassa tilanteessa.
Väitöskirjatutkimuksen aihe on kriittisesti sairaan potilaan läheisen ja hoitavan henkilön välinen yhteistyö. Tätä aihetta ei ole aiemmin tutkittu ja myös suomalaista tehohoitotyötä koskevaa väitöskirjatasoista tutkimusta on vähän. Tutkimuksen tiedonantajina olivat teho-osastolla olevien potilaiden läheiset, teho-osaston sairaanhoitajat ja lääkärit. Tutkimuksessa yhdistettiin eri tiedonantajien näkemykset tutkittavasta aiheesta yhdeksi kokonaisuudeksi. Tutkittavat ilmaisivat oman näkemyksensä kielen kautta kuvaamalla suullisesti ja kirjallisesti yhteistyötä. Tutkimuksen tuloksena syntyi substantiivisen teoria. Analyysin perustoimintoja olivat kysyminen ja vertaaminen tarkoituksena todellisuuden käsitteellistäminen ja käsitteiden välisten suhteiden löytäminen. Tarkoituksena oli myös löytää sellainen käsite, joka kuvasi tutkittavana olevan aiheen yleistä luonnetta.
Tutkimuksen tulosten mukaan yhteistyö on auttavaa kanssakäymistä. Auttavassa kanssakäymisessä myös läheinen on avuntarvitsija potilaan lisäksi. Hän tarvitsee apua hoitavalta henkilöltä selvitäkseen vaikeasta tilanteesta ja jaksaakseen auttaa potilasta tämän sairaudessa. Avun antaminen on läheisen kanssa keskustelemista, hänen huolenpitoaan, uskon vahvistamistaan ja lohduttamistaan. Keskeistä on hoitavan henkilön tiedon antaminen potilaasta läheiselle. Tiedon tulee olla realistista, rehellistä ja oikea-aikaista. Tulosten mukaan sairaanhoitajilla on suuri vastuu tiedon antamisessa potilaan läheiselle, koska lääkäri on ajallisesti vähemmän läheisen kanssa. Läheiselle on tärkeää se, että hän saa tarvitsemansa tiedon, jolloin oleellista ei ole se antaako tiedon sairaanhoitaja vai lääkäri. Kuitenkin lääkärin tehtävänä on antaa yksityiskohtainen lääketieteellinen tieto.
Avun tarvitsijan lisäksi läheinen on potilaan auttaja. Hän vaikuttaa osaltaan potilaan terveydentilaan. Auttaminen on sekä konkreettisia toimintoja että läsnäoloa potilaan kanssa. Konkreettisesti läheinen voi osallistua potilaan hoitoon antamalla tietoa potilaasta hoitavalle henkilölle, osallistumalla pieniin arkipäivän hoitoihin ja ottamalla osaa potilaan hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Mitä läheisempi potilaan ja läheisen välinen suhde on, sen tärkeämpää on läheisen kanssakulkeminen potilaan elämäntilanteessa. Tällöin läheinen läpikäy yhdessä potilaan kanssa tehohoitoon ja sairauteen liittyviä asioita. Läheinen on yhteys potilaan elämään sairaalan ulkopuolella antaen tuttuutta ja turvallisuutta.
Hoitavalla henkilöllä tulee olla kykyä kohdata potilaan läheinen inhimillisesti ja samanarvoisesti. Hänen tulee olla aito ja avoin. Hoitavan henkilön tulee olla läsnä kohtaamistilanteessa ja hänen tulee omata kykyä ymmärtää läheistä: missä tilanteessa tämä on ja millaista apua hän tarvitsee. Sairaanhoitajalla ja lääkärillä on oma tehtävänsä läheisen kohtaamisessa. Sairaanhoitajan tehtävä on kokonaisvaltainen läheisen auttaminen, kun lääkärin tehtävänä on antaa tietoa ja tehdä päätöksiä potilaan hoidossa.
Onnistunut yhteistyö synnyttää läheisessä luottamusta potilaan hoitoa ja hoitavia henkilöitä kohtaan. Luottamus on läheisen sekä kokemusta että arviointia hoidon ja hoitavan henkilön hyvyydestä ja ammattitaidosta sekä hoitopäätösten oikeellisuudesta.
Tutkimuksen tuloksia voidaan suoraan hyödyntää käytännön tilanteissa, jossa kriittisesti sairaan potilaan läheinen ja hoitava henkilö kohtaavat. Ne auttavat tiedostamaan kohtaamisen moninaisen luonteen ja antaa välineitä läheisen auttamiseksi. Kuka tahansa meistä voi olla jonakin päivänä läheisenä teho-osastolla, jolloin jokainen meistä haluaa tulla kohdatuksi ja autetuksi ehkäpä elämän vaikeimmassa tilanteessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4945]