Health-related Quality of Life and Female Urinary Incontinence - Evaluation of Measurement and Predictive factors in Specialized Health Care

Abstract

Elämänlaadun mittaaminen on erittäin tärkeää sekä potilaiden näkökulmasta, että arvioitaessa laatua ja vaikuttavuutta varsinkin hyvänlaatuisten sairauksien hoidossa, kuten virtsankarkailu.

Tässä tutkimuksessa on arvioitu kolmen erilaisen elämänlaatumittarin (haitta-astekaavake, spesifinen VAS ja 15D) toimivuutta virtsankarkailu-naispotilailla. Lisäksi on mitattu virsankarkailusta kärsivien naisten elämänlaatua, selvitetty siihen vaikuttavia tekijöitä ja tutkittu inkontinenssin hoidon vaikuttavuutta elämänlaatuun. Tutkimusta varten on vuosina 1996-1999 perusteellisesti tutkittu ja haastateltu 123 (82 rekrytoitu) Tampereen Yliopistolliseen Sairaalaan virtsainkontinenssin hoitoon lähetettyä potilasta, sekä vertailuaineistona 29 lappeenrantalaista naista. 69 potilasta on tutkittu keskimäärin 13 kuukautta hoidon jälkeen. Haitta-astekaavake ja spesifinen VAS osoittautuivat hyvin valideiksi virtsainkontinenssi-spesifisiksi elämänlaadun mittareiksi, jotka soveltuvat sekä tutkimus- että kliiniseen käyttöön. 15D osoittautui hyväksi yleisen elämänlaadun mittariksi virtsankarkailun yhteydessä. Se soveltuu hyvin inkontinenssin hoidon tuloksellisuuden arviointiin varsinkin terveystaloustieteellisissä tutkimuksissa.

Tutkimuksessa on todettu, että naisten virtsankarkailu huonontaa elämänlaatua jopa enemmän kuin monet krooniset sairaudet. Pakko- ja sekamuotoisesta inkontinenssista kärsivien potilaiden elämänlaatu oli merkittävästi huonompi kuin ponnistusinkonssinensista kärsivillä. Virtsankarkailun vaikeusaste objektiivisesti mitattuna korreloi varsin heikosti koetun terveydentilan kanssa. Tutkituilla inkontinenssinaisilla oli enemmän vakavaa masennusta kuin normaaliväestössä. Korkea masennuksen aste vaikutti koetun virtsainkontinenssin haitta-asteeseen. Pakko- ja sekamuotoista virtsankarkailua sairastavilla oli vakavaa masennusta 44%:lla ja ponnistusvirtsankarkailu-potilailla 17.5%:lla. Tämä saattaa viitata siihen, että masennuksella ja pakkovirtsankarkailulla on jossain tapauksissa yhteinen syntymekanismi. Hoitoon hakeutuneet virtsankarkailupotilaat olivat liikunnallisesti yhtä aktiivisia kuin normaali naisväestö. Liikuntatottumukset voivat vaikuttaa hoitoon hakeutumiseen. Vastoin odotuksia, inkontinenssin hoidon tuloksesta riippumatta, liikuntatottumukset eivät muuttuneet.

Hoito paransi ponnistusinkontinenssi-potilaiden elämänlaadun normaalitasolle, mutta pakko-ja sekamuotoisesta inkontinenssista kärsivien potilaiden elämänlaatu jäi huomattavasti huonommalle tasolle. Pakkoinkontinenssi-potilaiden hoitotuloksien parantaminen onkin tulevaisuuden haaste. Erikoissairaanhoidon tasolla ponnistusvirtsankarkailu-potilailla leikkaushoito ennusti parempaa elämänlaatua kuin ohjattu fysioterapia.

The purpose of this study was to validate two disease-specific health-related quality of life (HRQoL) instruments: Urinary Incontinence Severity Score (UISS) and specific Visual Analogue Scale (VAS), to establish predictors of HRQoL impairment and to assess the effect of incontinence treatment on the HRQoL and its modifying factors in women referred to a specialized health care unit for symptomatic urinary incontinence. Eighty-two incontinent patients (mean age 52, range 28-80) were recruited for the study that included baseline investigation and re-evaluation 13 months (range 6-21) after treatment. Twenty-nine control women, who had urinary incontinence, but were not bothered by it, completed the HRQoL measurements. Patients underwent clinical and urodynamic evaluation, frequency/volume chart, 48h pad-test, estimated the degree of bother from urinary incontinence (UI) using VAS and completed two HRQoL instruments: disease-specific UISS and generic 15D. The psychiatrists evaluated the women¡¦s depression and anxiety using a structured interview of the Hamilton Depression Scale and the Hamilton Anxiety Scale. Physical activity was measured by a self-report questionnaire and an electronic motion sensor (Caltrac accelerometer) worn by the women for one week. Patients were classified on the basis of history and urodynamic evaluation into two diagnostic groups: stress urinary incontinence (SUI) (n=57) and idiopatic urge incontinence with or without stress incontinence UUI( bSUI) (n=25).

Validation of the HRQoL instruments was done by standard psychometric methods. Internal consistency and content validity of UISS was good. Both measures UISS and VAS were reproducible; Spearman rank correlation between test-retest was 0.88 and 0.85, respectively. The control women¡¦s UISS and VAS scores were significantly lower than patient¡¦s scores (p