Ruumiillisuus ja mainonta. Diagnoosi tv-mainonnan ruumiillisuusrepresentaatioista
Sarpavaara, Harri (2004)
Sarpavaara, Harri
Tampere University Press
2004
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2004-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5953-9
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5953-9
Tiivistelmä
Millaisia esityksiä televisiomainonta tuottaa ruumiillisuudesta? Miten tämä merkityksellistäminen tapahtuu? Millaista kuvaa mainoselokuvat rakentavat mieheydestä ja naiseudesta? Entä miten nautinto, kurinalaisuus, voima, huolenpito, ruumiin huolto ja koominen ilmenevät mainoselokuvien ruumiillisuuskuvastossa? Onko ruumiillisuus mainoksissa sittenkään hedonismin läpitunkemaa?
Television mainoselokuvat kertovat paljon muustakin kuin vain mainostettavasta tuotteesta. Media- ja kulutuskulttuurissa mainonnasta on tullut keskeinen merkityksiä määrittelevä toimija. Mainosten tutkiminen onkin yksi tapa tehdä näkyväksi nykykulttuurissa risteileviä ideaaleja.
Tutkimuksessa tarkastellaan ruumiillisuutta television mainoselokuvissa. Lähtökohtana on, että ihmisen ruumiillisuus ei ole ainoastaan biologiaa ja fysiologiaa vaan myös kulttuurinen ilmiö, jonka merkityksellistämiseen mainonta nykykulttuurissa vahvasti osallistuu.
Tutkimuksen aineisto koostuu 167 Mtv3:n esittämästä mainoselokuvasta. Aineisto kerättiin vuonna 1999 tallentamalla systemaattisesti kuukauden ajan mainoselokuvia videonauhalle. Työssä analysoidaan näiden mainosten esityksiä, representaatioita, ruumiillisuudesta semioottisin ja tilastollisin menetelmin.
Ruumiillisuus vuosituhannen vaihteen televisiomainonnassa näyttäytyy tämän tutkimuksen valossa monisyisenä ilmiönä. Tutkimus ei tue niitä usein esitettyjä väitteitä, joiden mukaan kulutuskulttuurissa ruumiillisuus on täysin nautinnon ja halun läpäisemää. Ruumiillisuus ei mainoselokuvissa merkitse ainoastaan dionyysistä nautintoa vaan yhtä lailla myös apollonista kurinalaisuutta ja kontrollia. Ruumiillisuus kytkeytyy myös moniin muihin asioihin. Se ilmenee niin huolenpitona kuin voimana ja hallintana. Ruumiilliset toimijat huolehtivat toisistaan ja huoltavat omaa kehoaan. Ruumiillisuus on vakava asia, mutta sille voidaan myös nauraa. Mainonnan ruumiillisuuskuvasto toistaa ja päivittää vanhoja ideaaleja mutta myös kyseenalaistaa niitä.
Tästä monisyisyydestä johtuen tv-mainonnan ruumiillisuuskuvaston kuvaus ei taivu yhteen väitteeseen ellei sellaiseksi katsota nimenomaan kuvaston moniaineksisuutta. Yhden kokoavan väitteen sijaan tutkimuksen keskeisimmät tulokset voidaan tiivistää seitsemäksi teesiksi:
1. Ruumiillisuuteen liittyy yhtä usein yhtäältä dionyysinen nautinto ja toisaalta apolloninen kurinalaisuus.
2. Naisen ruumiillisuus liittyy useimmiten dionyysisyyteen ja miehen ruumiillisuus apollonisuuteen.
3. Pääsääntöisesti nainen pitää huolta ja mies käyttää voimaa.
4. Nainen on kuitenkin miestä vapaampi valitsemaan huolenpidon ja voiman välillä.
5. Ruumiin huolto on sekä ikä- että sukupuolispesifiä toimintaa: tyypillisin tämän toiminnan subjekti on nuori nainen.
6. Koomiset mainokset useimmiten uusintavat vakiintuneita ruumis- ja sukupuolirepresentaatioita.
7. Naurun kohteena on huomattavasti useammin mies kuin nainen.
Useimmiten mainoselokuvat tulevat uusintaneeksi traditionaalisen sukupuolijärjestelmän kuvastoa. Silloin kun järjestelmän horjuttamista ilmenee, se tapahtuu naisen toimintakenttää laajentamalla. Naisen on mainoksissa sallitumpaa rikkoa perinteisten ja stereotyyppisten toimintamallien rajat, miehen toimintakentän jäädessä huomattavasti kapeammaksi. Toisin sanoen naiseuden representaatiot näyttävät olevan mieheyden representaatioita moni-ilmeisempiä.
Työ avaa uusia näkökulmia tuttuun materiaaliin. Se lisää tietoa media- ja kulutuskulttuurin tavoista merkityksellistää ihmisen ruumiillisuus. Tutkimuksen yhteiskunnallinen merkitys liittyy ennen kaikkea siihen, että se keskustelee ruumiin kulttuurisista merkityksistä niitä tuottavan kulttuurin kanssa, ja lisää näin kulttuurin itseymmärrystä arvoistaan ja ihanteistaan. Valottamalla mainoselokuvien merkitystuotantoa tutkimuksessa tullaan samalla osoittaneeksi ruumiillisuudelle annettujen merkitysten sopimuksenvaraisuus. Tätä kautta tutkimus avaa mahdollisuuden kulutuskulttuurin ruumiillisuudelle antamien merkitysten kriittiseen arviointiin ja ruumiillisuutta koskevien itsestäänselvyyksien kyseenalaistamiseen.
Television mainoselokuvat kertovat paljon muustakin kuin vain mainostettavasta tuotteesta. Media- ja kulutuskulttuurissa mainonnasta on tullut keskeinen merkityksiä määrittelevä toimija. Mainosten tutkiminen onkin yksi tapa tehdä näkyväksi nykykulttuurissa risteileviä ideaaleja.
Tutkimuksessa tarkastellaan ruumiillisuutta television mainoselokuvissa. Lähtökohtana on, että ihmisen ruumiillisuus ei ole ainoastaan biologiaa ja fysiologiaa vaan myös kulttuurinen ilmiö, jonka merkityksellistämiseen mainonta nykykulttuurissa vahvasti osallistuu.
Tutkimuksen aineisto koostuu 167 Mtv3:n esittämästä mainoselokuvasta. Aineisto kerättiin vuonna 1999 tallentamalla systemaattisesti kuukauden ajan mainoselokuvia videonauhalle. Työssä analysoidaan näiden mainosten esityksiä, representaatioita, ruumiillisuudesta semioottisin ja tilastollisin menetelmin.
Ruumiillisuus vuosituhannen vaihteen televisiomainonnassa näyttäytyy tämän tutkimuksen valossa monisyisenä ilmiönä. Tutkimus ei tue niitä usein esitettyjä väitteitä, joiden mukaan kulutuskulttuurissa ruumiillisuus on täysin nautinnon ja halun läpäisemää. Ruumiillisuus ei mainoselokuvissa merkitse ainoastaan dionyysistä nautintoa vaan yhtä lailla myös apollonista kurinalaisuutta ja kontrollia. Ruumiillisuus kytkeytyy myös moniin muihin asioihin. Se ilmenee niin huolenpitona kuin voimana ja hallintana. Ruumiilliset toimijat huolehtivat toisistaan ja huoltavat omaa kehoaan. Ruumiillisuus on vakava asia, mutta sille voidaan myös nauraa. Mainonnan ruumiillisuuskuvasto toistaa ja päivittää vanhoja ideaaleja mutta myös kyseenalaistaa niitä.
Tästä monisyisyydestä johtuen tv-mainonnan ruumiillisuuskuvaston kuvaus ei taivu yhteen väitteeseen ellei sellaiseksi katsota nimenomaan kuvaston moniaineksisuutta. Yhden kokoavan väitteen sijaan tutkimuksen keskeisimmät tulokset voidaan tiivistää seitsemäksi teesiksi:
1. Ruumiillisuuteen liittyy yhtä usein yhtäältä dionyysinen nautinto ja toisaalta apolloninen kurinalaisuus.
2. Naisen ruumiillisuus liittyy useimmiten dionyysisyyteen ja miehen ruumiillisuus apollonisuuteen.
3. Pääsääntöisesti nainen pitää huolta ja mies käyttää voimaa.
4. Nainen on kuitenkin miestä vapaampi valitsemaan huolenpidon ja voiman välillä.
5. Ruumiin huolto on sekä ikä- että sukupuolispesifiä toimintaa: tyypillisin tämän toiminnan subjekti on nuori nainen.
6. Koomiset mainokset useimmiten uusintavat vakiintuneita ruumis- ja sukupuolirepresentaatioita.
7. Naurun kohteena on huomattavasti useammin mies kuin nainen.
Useimmiten mainoselokuvat tulevat uusintaneeksi traditionaalisen sukupuolijärjestelmän kuvastoa. Silloin kun järjestelmän horjuttamista ilmenee, se tapahtuu naisen toimintakenttää laajentamalla. Naisen on mainoksissa sallitumpaa rikkoa perinteisten ja stereotyyppisten toimintamallien rajat, miehen toimintakentän jäädessä huomattavasti kapeammaksi. Toisin sanoen naiseuden representaatiot näyttävät olevan mieheyden representaatioita moni-ilmeisempiä.
Työ avaa uusia näkökulmia tuttuun materiaaliin. Se lisää tietoa media- ja kulutuskulttuurin tavoista merkityksellistää ihmisen ruumiillisuus. Tutkimuksen yhteiskunnallinen merkitys liittyy ennen kaikkea siihen, että se keskustelee ruumiin kulttuurisista merkityksistä niitä tuottavan kulttuurin kanssa, ja lisää näin kulttuurin itseymmärrystä arvoistaan ja ihanteistaan. Valottamalla mainoselokuvien merkitystuotantoa tutkimuksessa tullaan samalla osoittaneeksi ruumiillisuudelle annettujen merkitysten sopimuksenvaraisuus. Tätä kautta tutkimus avaa mahdollisuuden kulutuskulttuurin ruumiillisuudelle antamien merkitysten kriittiseen arviointiin ja ruumiillisuutta koskevien itsestäänselvyyksien kyseenalaistamiseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4548]