Auscultatio Medici: Kerrottu identiteetti, neuvoteltu sukupuoli

Abstract

Tutkimuksen kohteena on lääkäri-identiteetti, jota tarkastellaan pääasiassa omaelämäkerrallisten aineistojen kautta. Kolmekymmentä nuorta lääkäriä kertoi haastattelijalle elämäntarinansa tilanteessa, jossa heidän valmistumisestaan (eli vuodesta 1995) oli kulunut vuosi- pari aikaa. Narratiivisesti, tarinallisesti ajatellen identiteetti syntyy oman tarinan kertomisen luomistyössä. Kertoja kuvaa ja tulkitsee oman elämänsä tapahtumia vastatakseen kysymyksiin siitä, kuka hän on ja miten hänestä on tämä tullut. Kerrotun identiteetin normina ei välttämättä ole selkeys ja yksiselitteisyys, vaan elettyä voi tarkastella monista näkökulmista, kertoa monin äänin. Elämäntarinan kautta lääkäri-identiteetistäkin tulee moniääninen, kertoja neuvottelee siinä erilaisista lääkäriyksistä. Tässä tutkimuksessa kuunnellaan näitä identiteettineuvotteluita: millaisen kuvan lääkäristä moniäänisyyden korostus tuottaa?

Professioteoriassa ja -ideologiassa uraa on perinteisesti tarkasteltu muista elämänalueista ja muista sitoumuksista irrallaan. Tällöin tullaan samalla olettaneeksi uralla etenijän sukupuoli, ainakin siinä tapauksessa, että hänellä on myös perhe tai vastuu muista läheisistä. Kulttuurissa vastuu lapsista mielletään kuuluvaksi ensisijaisesti äidille, ja perheellinen naislääkäri tasapainoilee lääkärimyytin ja äitimyytin välillä; molemmat myytit vaatisivat täydellistä sitoutumista. Tässä tutkimuksessa nimitetään myyttiseksi lääkäriksi eräänlaista ammattikulttuurista peruskertomusta. Myyttinen lääkäri sitoutuu työhönsä ehdoitta, ja työ on hänelle elämän keskeinen sisältö. Hän etenee urallaan suunnitellusti ja katkottomasti. Hän on rationaalinen, vakaa ja kykenevä tekemään päätöksiä. Hän on henkisesti vahva ja fyysisesti haavoittumaton, ikään kuin tiedollisesti hallitsemansa sairausilmiön yläpuolella myös ruumiineen. Hän on tarkka sekä omastaan että koko ammattikuntansa arvosta ja arvostuksesta eikä toimi tavalla, joka kyseenalaistaisi profession tieteellistä ja eettistä perustaa.

Lääkärit eivät useinkaan omaksu myyttiä sellaisenaan identiteettinsä ihanteeksi, vaan myytti toimii normistona, joka kuuluu sekä tuntea että osata kyseenalaistaa: myytti moniäänistää lääkärin. Professionaaleiksi arvoiksi usein mainitut eettisyys ja sitoutuminen saavat kunkin lääkärin identiteetissä omaelämäkerrallisen sisällön. Kun lääkäriyttä tarkastellaan elämänkokonaisuuden ja elämäntarinan osana, kuten tässä tutkimuksessa on tehty, myyttisen lääkärin ehdoton sitoutuminen työhön ja uraan kyseenalaistuu jo lähtökohtaisesti. Tasa-arvon ja uuden isyyden ideologioiden turvin lääkäri-isätkin haastavat uran ensisijaisuuden ja sitoutuvat myös lapsiin ja perheeseen. Vaikka tasa-arvon merkitys on erilainen miehen ja naisen puheessa, tutkimuksessa esitetään, että työuran tarkasteluun tulisi ylipäätään sisällyttää perhe ja muut sitoumukset.

Myyttinen lääkäri toistaa kulttuurissa maskuliinisiksi määrittyviä piirteitä muutenkin kuin työhön sitoutumisen määrässä. Väitöskirjassa tarkastellaan fyysisen voiman ja haavoittumattomuuden odotusta kirurgiin liitettyjen ominaisuuksien kautta ja toisaalta sen kautta, miten moni haastatelluista nuorista lääkäreistä sisällytti elämäntarinaansa oman sairautensa tai muun ruumiillisen rajoituksen. Näitä kertomuksia kuunnellaan rinnakkain kulttuurissa yleisesti ja lääkäreiden ammattikulttuurissa erityisesti sairauteen liitettyjen merkitysten kanssa. Ammatillisessa käytännössä on harvoin aikaa ja paikkaa jakaa lääkärin oman sairauden kokemusta, kun taas elämäntarinassa se käy helpommin. Tämän tutkimuksen perusteella sairauden häpeällisyys ei ole lääkärin identiteettiin piirtynyt ominaisuus. Ennemminkin kyse on siitä, ettei omista vaivoista ole tapana kertoa, vaikka toisaalta on esitetty, että oma sairauden kokemus on pohjana potilaan empaattiselle kohtaamiselle.

Väitöskirjassa tarkastellaan lääkäri-identiteetin moniäänisyyttä sukupuolen ohella kahden muunkin aihealueen kautta. Toinen aihealue liittyy 1990-luvun alun lääkärityöttömyysvaiheeseen, joka ammattikunnan sisäisissä keskusteluissa aikanaan tulkittiin uhaksi perinteisille professionaaleille arvoille ja nuorten, työttömiksi valmistuvien lääkäreiden ammatti-identiteetille. Elämäntarina-aineiston ohella tutkimuksessa hyödynnetään kahta muuta aineistoa: kyselylomakkeella kerättyjä pieniä urakuvauksia, joissa näkökulmana on lääkärityöttömyys, ja ammattilehtien työttömyyskirjoituksia. Ennusteet pahenevasta työttömyydestä eivät toteutuneet, mutta aikanaan työttömyys oli suomalaiselle lääkärikunnalle uudenlainen tilanne, josta keskusteltiin vilkkaasti. Tässä tutkimuksessa kysytään työttömyyden merkitystä lääkäreille, mutta samanaikaisesti kysymys on lääkäri-identiteetistä yleisemmin. Työttömyysvaihe ymmärretään historian hetkenä, joka sai lääkärit esittämään identiteettiään koskevia kysymyksiä: mikä on työn merkitys lääkärille? Mikä on yhtenäisyyden merkitys ammattikunnalle?

Keskustelussa oli samalla kyse perustavammasta haasteesta, jonka tehokkuusvaatimukset esittivät - esittävät - professionaaleille arvoille. Työnkuvien erilaisuus ja keskinäinen kilpailu näyttivät uhkaavan ammattikunnan yhtenäisyyttä. Elämäntarinan näkökulmasta profession kohtaama haaste koskee sitä, miten vaalia ammattikunnan sisäistä erilaisuutta ja erilaisia lääkärin elämän, uran ja identiteetin toteutumia asettamatta niitä arvojärjestykseen.

Kolmas tutkimuksen aihealue on kertomusaineistojen analysoimisen metodologia: tutkimuksessa kehitetään menetelmiä, joiden avulla voi lukea tarinoista moninaisuutta ja sukupuolta. Näitä menetelmiä voi soveltaa tutkittaessa ammatillisuutta sukupuolen näkökulmasta tai identiteettikertomuksia moninaisessa, ristiriitaisessakin maailmassa elämisen näkökulmasta.

Varpu Löyttyniemi: Auscultatio Medici: Narrating Identity, Negotiating Gender Doctoral Dissertation Faculty of Medicine, School of Public Health, University of Tampere, Finland

This doctoral research dates back to the unemployment spell that actualised among the Finnish medical profession during the economic depression in the early 1990s. The unemployment rates among physicians never rose very high, but the benign outcome was not known when estimations were made about thousands of doctors out of work by the end of the century. There was a lively discussion about the topic where unemployment was given the meanings of threat and forced change. In this research, the meanings that physicians gave to unemployment are scrutinised. However, the focus is on the physician's identity more generally, and the period of actual unemployment in the early 1990s is considered to be a historical moment when physicians and the medical profession faced questions that were crucial to their identity: What is the meaning of work to a physician? What is the meaning of uniformity to the profession? By answering these questions doctors negotiated the grounds of the profession and professional - and a professional's personal - identity. In this study, these negotiations are auscultated.

The research question as a broad problem-field thus concerns physician's identity as a multivoiced dialogue between individuals and the (professional) culture. The approach is narrative. Besides unemployment, the question of multiplicity is concretised through two other research themes: physician's sex or gender, and narrative methodology. What features of doctoring emerge in light of the premise that sex makes a difference to a physician's identity, career, and life story? How does a doctor's story sound when it is listened to as polyphonic, voiced by different physician figures? At the same time, analytical methods are developed that enable the researcher to focus on the multiple and gendered aspects of autobiographical and other kinds of narrative data.

The research material includes 1) young physicians' oral life stories, 2) texts about unemployment that were published in the Finnish Medical Journal and The Junior Physician (Nuori lääkäri) between 1991-1995, and 3) young physicians' short career descriptions that were collected with an open question that was included in the last questionnaire of a follow-up survey in 1998. Of these, the life stories are the material in four (out of six) articles included in this doctoral thesis. 30 doctors who had graduated in 1995 from two Finnish medical faculties were asked to tell their life stories in the context of a research interview. Unemployment was not suggested to the narrators as their point of view but instead, the question is what are the meanings of uncertainty to the doctors who were faced with it during their medical education and the early years of their professional careers.

In the six articles, the empirical and methodological considerations are intertwined. The empirical results concerning professional identity can be summarized as six dialogues and potential identity dilemmas that are 1) the negotiation between life or career control on the one hand and letting go with the flow of life on the other, 2) the relation of economic efficiency demands to professionality, 3) the reconciliation of work/career and family, 4) the autobiographical definitions of ethics and commitment, 5) the dialogue between a critical attitude and trust, and 6) the fragility of the physician's own material body.

In this summary section, an image of the mythical doctor is created based on previous literature. The mythical doctor is rational, stable, and firm. He(sic!) is mentally strong and physically invulnerable, as if he was in control of the whole phenomenon of illness both materially and intellectually. He commits to his work, which is the central theme of his life (story). His career progress is steady and continuous. To him, the professional status and personal esteem are a main concern, and he would not do things that challenge the scientific and ethical basis of the profession. Individual doctors seldom adopt this myth as their models as such. Yet the myth provides them with the norm or expectation concerning their doctors' lives and stories. The myth claims to be acknowledged and questioned at the same time; it multivoices the physician. The empirical results of this research, the dialogues and dilemmas of being a doctor, can be heard as reactions to the all-demanding myth.

As to gender, it is essential that the myth is displayed noting how its implications are different to a woman and a man. The physician traditionally presented by professional theory and ideology is taken to be sexless. Yet he is by implication male when professional career is conceptualised as an autonomous structure that is not penetrated or disturbed by other life spheres and commitments. The expectation of commitment to work has different meanings to a physician who has children depending on if (s)he is the mother or father as the family is still considered to be a female responsibility. However, the autobiographical narratives in this research do hint at the fact that fathers, too, are challenging the myth, partly empowered by the ideologies of gender equality and new fatherhood. In this doctoral study, the autobiographical approach is chosen in order to question the mythical priority of the career and to make visible the different ways in which doctors commit themselves to career, family, and other people and affairs of consequence.

The developments of narrative analytical methodology include the concept of key dialogue and the method of wondering. When interpreting the key dialogue of a personal story and the narrated self, a key episode is first located. In key episodes, the linguistic evaluation is thickened and the substantial voices of the self meet. Key episodes are the moments of integration of the self in the narrative, yet the emphasis put on multivoicedness reminds that the purpose of personal stories is not only to create the coherence of the self but, also, to express and manage multiple, partly contradictory selves and experiences. Key dialogues of narrated selves take place between integration and disintegration, between unity and difference, and they consist of the substance of the many voices and the rhythm of their involvement.

The method of wondering stretches the field of narrative studies into the direction of phenomenology. The notion of wonder draws on Luce Irigaray's writings. In wondering, the researcher attempts to suspend her or his customary conceptions and natural ways of feeling and observing in order to create space for the narrator to appear different from those conceptions, which include the cultural expectations about the different sexes as well as conventional conceptions of professional identity and career. In Irigaray's ethics of sexual differece it is essential that the difference between woman and man, feminine and masculine, is not seen as dichotomous or hierarchic. In the research at hand, the same non-hierarchic difference is suggested between different kinds of medical careers and different ways of being a physician. Both notions of key dialogue and wondering put into scientific practice the emphasis on dialogue, which refers both to the multivoicedness of narratives and identities and to the negotiations of identity and gender between the one who narrates and the one who listens.