From Pregnancy to Middle Childhood. What Predicts a Child's Socio-Emotional Well-Being?
Luoma, Ilona (2004)
Luoma, Ilona
Tampere University Press
2004
Lastenpsykiatria - Paediatric Psychiatry
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2004-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5947-4
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5947-4
Tiivistelmä
Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin kouluikäisten lasten sosiaalista toimintakykyä sekä käytöksen ja tunne-elämän oireita ennustavia tekijöitä. Erityisesti tutkittiin perheen rakenteen ja äidin eri ajankohtina esiintyneiden masennusoireiden yhteyksiä 8-9-vuotiaiden lasten hyvinvointiin ja oireiluun. Lisäksi tarkasteltiin äidin lastaan koskevien odotusten ja havaintojen jatkuvuutta lapsen kehityksen myötä.
Tutkimus sisälsi poikkileikkaustutkimuksen, joka tehtiin 5813 lasta käsittävästä valtakunnallisesta aineistosta, sekä vuonna 1989 käynnistyneen seurantatutkimuksen, jonka aineisto koostui tamperelaisista ensisynnyttäjistä ja heidän esikoislapsistaan. Seurantatutkimus alkoi raskausaikana ja viimeisin kyselylomakekartoitus tehtiin lasten ollessa kouluikäisiä. Äidin odotuksia ja havaintoja vauvastaan sekä äidin raskaudenaikaisia, synnytyksenjälkeisiä ja ajankohtaisia masennusoireita kartoitettiin äidin täyttämin kyselylomakkein. Kouluikäisen lapsen sosiaalista toimintakykyä ja oireiden esiintymistä mitattiin vanhempien ja opettajien täyttämin kyselylomakkein.
Poikkileikkaustutkimuksessa todettiin eniten käytöksen ja tunne-elämän oireita sijaishuollossa olevilla lapsilla ja vähiten molempien vanhempiensa kanssa asuvilla lapsilla. Vanhemmat raportoivat eniten oireita sisarussarjan esikoisilla ja opettajat ainoilla lapsilla.
Seurantatutkimuksen aineistossa isät arvioivat kouluikäisten lastensa käytöksen ja tunne-elämän oireiden esiintyvyyden matalammaksi kuin äidit. Lapsen sosiaalista toimintakykyä vanhemmat arvioivat yhtenevästi. Äidin ajankohtaiset masennusoireet olivat yhteydessä lapsen käyttäytymisen oireisiin molempien vanhempien arvioiden mukaan ja lapsen matalampaan toimintakykyyn opettajan arvion mukaan. Äidin synnytyksenjälkeiset masennusoireet, yksinhuoltajuus, korkeampi ikä ja lapsen sukupuoli (poika) ennustivat lapsen matalampaa sosiaalista toimintakykyä äidin näkökulmasta. Erityisesti äidin raskaudenaikaiset masennus- ja ahdistusoireet ennustivat lapsen oireilua kouluiässä. Äidin arviota kouluikäisen lapsen ongelmista ennusti myös se, jos äiti sekä ennakoi ongelmia vauvallaan raskauden aikana että havaitsi vauvalla ongelmia synnytyksen jälkeen.
Kahden vanhemman perhe on lapsen kehitystä suojaava tekijä, kun taas perheen rakenteen muutokset ja niihin liittyvät prosessit lisäävät riskiä lapsen oireiluun. Äidin masennus- ja ahdistusoireet ovat lapsen hyvinvoinnin riskitekijä kehityksen jokaisessa vaiheessa, jo raskauden aikana. Lisätutkimuksia tarvitaan sen selvittämiseksi, millä mekanismeilla äidin masennus- ja ahdistusoireet vaikuttavat lapsen oireilun syntyyn eri kehitysvaiheissa.
Tutkimus sisälsi poikkileikkaustutkimuksen, joka tehtiin 5813 lasta käsittävästä valtakunnallisesta aineistosta, sekä vuonna 1989 käynnistyneen seurantatutkimuksen, jonka aineisto koostui tamperelaisista ensisynnyttäjistä ja heidän esikoislapsistaan. Seurantatutkimus alkoi raskausaikana ja viimeisin kyselylomakekartoitus tehtiin lasten ollessa kouluikäisiä. Äidin odotuksia ja havaintoja vauvastaan sekä äidin raskaudenaikaisia, synnytyksenjälkeisiä ja ajankohtaisia masennusoireita kartoitettiin äidin täyttämin kyselylomakkein. Kouluikäisen lapsen sosiaalista toimintakykyä ja oireiden esiintymistä mitattiin vanhempien ja opettajien täyttämin kyselylomakkein.
Poikkileikkaustutkimuksessa todettiin eniten käytöksen ja tunne-elämän oireita sijaishuollossa olevilla lapsilla ja vähiten molempien vanhempiensa kanssa asuvilla lapsilla. Vanhemmat raportoivat eniten oireita sisarussarjan esikoisilla ja opettajat ainoilla lapsilla.
Seurantatutkimuksen aineistossa isät arvioivat kouluikäisten lastensa käytöksen ja tunne-elämän oireiden esiintyvyyden matalammaksi kuin äidit. Lapsen sosiaalista toimintakykyä vanhemmat arvioivat yhtenevästi. Äidin ajankohtaiset masennusoireet olivat yhteydessä lapsen käyttäytymisen oireisiin molempien vanhempien arvioiden mukaan ja lapsen matalampaan toimintakykyyn opettajan arvion mukaan. Äidin synnytyksenjälkeiset masennusoireet, yksinhuoltajuus, korkeampi ikä ja lapsen sukupuoli (poika) ennustivat lapsen matalampaa sosiaalista toimintakykyä äidin näkökulmasta. Erityisesti äidin raskaudenaikaiset masennus- ja ahdistusoireet ennustivat lapsen oireilua kouluiässä. Äidin arviota kouluikäisen lapsen ongelmista ennusti myös se, jos äiti sekä ennakoi ongelmia vauvallaan raskauden aikana että havaitsi vauvalla ongelmia synnytyksen jälkeen.
Kahden vanhemman perhe on lapsen kehitystä suojaava tekijä, kun taas perheen rakenteen muutokset ja niihin liittyvät prosessit lisäävät riskiä lapsen oireiluun. Äidin masennus- ja ahdistusoireet ovat lapsen hyvinvoinnin riskitekijä kehityksen jokaisessa vaiheessa, jo raskauden aikana. Lisätutkimuksia tarvitaan sen selvittämiseksi, millä mekanismeilla äidin masennus- ja ahdistusoireet vaikuttavat lapsen oireilun syntyyn eri kehitysvaiheissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4772]