Hoitohenkilöstön ammatillinen kasvu hoitokulttuurissa

Abstract

Terveydenhuollon organisaatioissa, kuten yleensä työelämässä, eletään voimakasta myllerrysten aikaa; muutokset ovat useimmiten nopeita, ennakoimattomia ja monikerroksisia. Haasteista selviäminen edellyttää organisaatioilta ja sen työntekijöiltä organisaatiokulttuuria, jossa korostuvat moniammatillinen yhteistyö, asiakaslähtöisyys sekä kehittymiskyky ja -halu. On väistämätöntä, että muutos heijastuu voimakkaana henkilöstön ammatilliseen perus- ja täydennyskoulutukseen uudenlaisen osaamisen tuottamisena ja koulutustarjonnan laajentamisena. Henkilöstön ammatillinen kasvu ja asiantuntijuuden kehittyminen ovat parhaimmillaan sekä organisaation että siellä toimivien työntekijöiden etu.

Tutkimuksen tarkoituksena oli laajentaa ymmärrystä hoitokulttuurista ammatillisena kasvuympäristönä. Tavoitteena oli kuvata, analysoida ja tulkita tutkimuksen kohteena olevaa hoitokulttuuria fyysisenä ja sosiaalisena ympäristönä sekä välittömästi tai välillisesti vastaanottotilanteeseen liittyvänä näkyvänä ja kuuluvana käyttäytymisenä. Lisäksi tavoitteena oli arvioida hoitokulttuurin tarjoamia mahdollisuuksia hoitotyön asiantuntijuuteen kehittymisessä.

Tutkimus oli laadullinen, etnografinen. Tutkimuksen kohdeympäristö oli pääkaupunkiseudulla sijaitseva erikoissairaanhoidon poliklinikka. Aineistonkeruu kesti keväästä 1997 kevääseen 2001. Aineisto koostui vastaanottojen (N=110) sekä tutkimusyksikön vastaanottotoimintaan ja sen kehittämiseen liittyvien koulutus- ja kehittämispäivien (N=29) havainnoinnista, haastatteluaineistosta (N=9), tutkimus- ja havainnointipäiväkirjasta (sivut 1-215) ja dokumenteista. Aineiston analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällön analyysi.

Tutkimuksen ajankohtana tutkimusyksikön toiminnassa korostui käynti- ja poliklinikkakohtainen ajattelumalli, joka muistutti teollisuuden tuotantoliukuhihnaa. Hoitajien toiminta oli epäitsenäistä ja tehtäväkeskeistä. Työnjaolliset tekijät kavensivat tutkimusyksikön hoitajien ohjausvastuuta. Ohjaus oli perinteistä ja sairauskeskeistä. Hoitajien keskinäinen yhteistyö oli tiivistä ja sitä luonnehti perinteinen yksilöllisen asiantuntijuuden malli. Sen sijaan yhteistyö muiden ammattiryhmien kanssa oli vähäistä edustaen byrokraattista yhteistyömallia.

Tutkittu hoitokulttuuri ei tarjonnut siellä työskenteleville hoitajille riittävästi ammatillisen kasvun haasteita eikä siten tukenut hoitotyön asiantuntijuuteen kasvua. Oppimista luonnehti pikemminkin negatiivisuus ja tilanteisiin sopeutuminen kuin positiivisuus ja tilanteiden kehittäminen. Lisäksi viimeaikainen kehitys tutkimusyksikössä kavensi entuudestaan mahdollisuuksia kehittää hoitotyön asiantuntijuutta. Hoitotyöllä ei ollut omaa selkeää, itsenäistä tehtäväänsä tutkimusyksikössä, eikä toiminta ohjautunut hoitotieteestä käsin. Hoitotiede näkyi vasta ideologiassa ja julkiteorioissa. Tutkimusorganisaatiossa toteutuva laadun arviointi kuvasti kapeaa ja yksipuolista näkemystä hyvästä palveluprosessista. Henkilökunnan osaamista ja ammatillista kasvua ei arvioitu.

Tutkimustuloksia voi hyödyntää koulutuksen suunnittelussa ja arvioinnissa. Lisäksi hankittu tieto palvelee työelämän kehittämistoimintaa - joko oppilaitoksen kanssa yhteistyössä tapahtuvaa tai tutkimusyksikön omaehtoista kehittämistoimintaa. Usein organisaatiokulttuurin edustajat itse ovat sokeita omalle kulttuurilleen, minkä vuoksi tutkimuksen avulla hankittu diagnoosi nykytilanteesta lienee arvokas.

Professional development of nursing staff in a nursing culture

The purpose of the study was to increase understanding of a nursing culture as an environment for professional development. The aim was to describe, analyse and interpret the nursing culture that was the subject of the study as a physical and social environment and as observable behaviour that was either directly or indirectly associated with a consultation situation. Another aim to assess the opportunities offered by the nursing culture for developing expertise in nursing.

The study was qualitative, ethnographic. The target environment for the study was an out-patient clinic providing specialized medical care in the Helsinki metropolitan area. The material was collected from the spring of 1997 to the spring of 2001. It consisted of observing receptions (N=110) and training and development days (N=29) focusing on reception activities by a research unit, interview material (N=9), a study and observation diary (1-215 pages), and documents. A qualitative analysis of the contents was the method used for analysing the material.

The results of the study show that the research unit was pleasant as a physical and social environment. The nurses thought that their work was demanding and they were suited to working in an out-patient clinic. Their view of the patient was sickness and diagnosis-centred. The client-service process emphasized a smooth work flow based on the nursing staff and the organization. The nurses work centred on the idea of consultation situations and the clinic as a whole. Nursing was medically-oriented, task-centred and rule-oriented. The role of nursing and nurses in a consultation situation was narrow and subordinate; the day was filled by helping the doctor and various secretarial duties emphasis was laid on computer skills and technical qualifications. Providing support for the patient was relegated to a ritual function and the provision of guidance or advice was restricted in most instances to giving out written instructions. The nurses cooperated well with each other. Coopera! tion among those with different occupations, mostly consultation, was haphazard however. Quality assessment focused on financial and performance-centred values. Know-how and professional development were not assessed. The nurses development needs lay in the area of the medical treatment (being administered); diagnoses pointed the direction of the prfessional development. Development projects were typically of very short duration, dependent on motivation provided by the project leader and focused on individual tasks. The way nursing was organized did not support participation in development.

The nursing culture in question did not support the nurses or students in the unit in becoming experts with a wide range of skills in nursing. Nor did the nursing culture help with the adoption of an independent role of nursing. It did not provide students with a role model or nurses with the preconditions for professional development. The nurses day was controlled more by the expectations of the organization and other professional groups than by the intrinsic values and knowledge base of nursing. Nursing science and the fundamental values of nursing existed only ideologically. The professional development of nurses in the research unit had stopped at the level of providing support; they were mechanics and experts in routine procedures. Their professional skills were under-used. The nursing culture was weak and very unlikely to meet the targets laid down for health care.

The information acquired through the study can be used for various development projects by organizations in the health sector and for promoting the career of nurses. The information will also be of use in developing both professional education in the health sector and the supplementary learning in clinical environment that supports continuous professional development. The study showed the importance of the organizational and nursing culture and also the importance of taking it into account in assessing and developing professional education in the health sector.