Informaatioyhteiskunnan teoriat ja sähköisen viestinnän todellisuus

Abstract

Väitöskirja analysoi ja vertailee ensiksi erilaisia informaatioyhteiskuntateorioita (Daniel Bell, Manuel Castells, Frank Webster, Adair Turner, Peter F. Drucker ja Nico Stehr) ja tutkii erityisesti niissä esitettyjä näkemyksiä verkoistoitumisesta, palvelujen kehityksestä ja globalisaatiosta.

Toiseksi tarkastellaan Yhdysvaltojen ja EU:n sähköisen viestinnän rakennetta ja konvergenssia sekä sähköisen median ja teletoiminnan sisältöjen eli ohjelmien ja palvelujen kehitystä taustana erityisesti Internet- ja teleyritysten kuplatalouden puhkeaminen. Väitöskirjan lopussa pohditaan teoreettisten näkemysten ja todellisuuden ilmiöiden välisiä suhteita ja ristiriitaisuuksia.

Sähköinen joukkoviestintä ja teletoiminta ovat viime vuosien sääntelyn purkamisesta huolimatta edelleen reguloituja aloja. Väitöskirja arvioi eri politiikkojen merkitystä niin verkostoitumiseen, sisältöjen kehitykseen kuin globalisaatioon. Väitöskirjassa arvioidaan myös EU:n informaatioyhteiskuntapolitiikan onnistumista ja epäonnistumista.

Castells katsotaan väitöskirjassa kuuluvaksi Daniel Belliin juontuvaan informaatioyhteiskuntateoreettiseen traditioon, vaikka hän korostaakin Belliä enemmän teknologisen kehityksen ja informaatio- ja viestintäteknologian merkitystä. Castellsin käyttämä informaatioyhteiskuntaa kuvaava termi on verkostoyhteiskunta ja yleisemmällä tasolla informationaalinen kapitalismi. Castellsin teoriassa korostuu verkostoitumisen välttämättömyys. Samalla monikansallisen yrityksen vertikaalinen integraatio hajoaa ja siitä tulee enemmän horisontaalinen eli yritykset muuttuvat verkostoiksi ja liiketoimintaprojekteiksi.

Peter F. Drucker ja Nico Stehr korostavat informaatioteknologian sijaan tiedon merkitystä kapitalismin kehitystä ohjaavana tekijänä ja haluavat käyttää nimitystä tietoyhteiskunta (knowledge society) tai tietotalous (knowledge economy). Samalla Drucker ja Stehr näkevät tiedon toiminnan ja johtamisen resurssina ja välineenä.

Frank Webster kokee informaatioon ja tietoon liittyvien elementtien kasvun yhteiskunnassa määrälliseksi ilmiöksi ja nostaa esiin erityisesti globalisaation kapitalismin kehitystä ohjaavana tekijänä. Globalisaatiota ei kuitenkaan hänen mukaansa tulisi nähdä suoraviivaisen yhdenmukaistavana voimana, mutta hänen mukaansa olisi yhtä naiivia ehdottaa, että globalisaatio ei heijastele valtaeroja, jotka suuresti ajavat eteenpäin merkittävää yhdenmukaistumista. Yhteenvetona hän toteaa, että globalisaation eri dimensiot edellyttävät ja edistävät informaation infrastruktuureja, jotta voitaisiin tulla toimeen maailmanlaajuisten operaatioiden muuttuneiden jännitteiden kanssa. Myös Castellsilla globalisaatio on keskeinen elementti, myös teoreettisesti (kansainväliset rahoitusmarkkinat uutena kapitalistina). Stehr suhtautuu globalisaatioon kriittisesti.

Adair Turner näkee palveluyhteiskunnan nousun, eikä halua korostaa globalisaation merkitystä kehittyneiden maiden näkökulmasta, vaikka näkee sen merkittävänä tekijänä kehittyvien maiden talouksien kannalta. Turnerin mukaan kaikkia markkinoita ei kuitenkaan tarvitse liberalisoida ja on muutamia markkinoita, joita ei tulisi globaalisti lainkaan liberalisoida. Tällaisina markkinoina hän näkee kulttuuripalvelut kuten elokuvat ja tv-ohjelmat.

Eri tutkijoiden välillä havaitaan olennaisia eroja suhteessa informaation ja tiedon merkitykseen nyky-yhteiskunnassa.

Väitöskirjan toisen osan muodostaa itse sähköisen viestinnän rakenteiden analyysi. Yhdysvaltojen sähköisen median havaitaan vertikaalisesti keskittyneen. Markkinoille muodostuu keskenään kilpailevia vertikaalisia ketjuja, jotka yhdistävät tuotannon, ohjelmien paketoinnin ja jakelun. Teletoiminnassa 1980-luvulla AT&T-yrityksen hajottaminen kilpailupoliittisten toimien avulla loi horisontaalisemman markkinarakenteen, mutta viimeaikaiset lainsäädännölliset ratkaisut ovat johtamassa siihen, että markkinoilla toimii yhä enemmän yhä monipuolisempia palveluja tarjoavia keskenään kilpailevia vertikaalisesti integroituneita yrityksiä.

Euroopassa taas havaitaan varsin horisontaalinen markkinarakenne sähköisessä mediassa. Pyrkimykset rakentaa vertikaalisia rakenteita EU:hun ovat viime vuosina epäonnistuneet resurssien puutteen takia kokonaan (Vivendi, Kirch). Kun lähes kaikki sähköisen median ja teletoiminnan yritykset Yhdysvalloissa ovat kaupallisia, EU:ssa televisiotoiminnan sektorissa toimii suuria julkisen palvelun yleisradioyhtiöitä, joiden perinne ulottuu aina radion aikakaudelle 1920-luvulle. Elokuvasektori on voimakkaasti tuettu sekä EU:n että kansallisella tasolla, eikä se muodosta millään lailla Hollywoodin rinnastettavaa sektoria.

Teletoiminnassa on ollut vallalla pyrkimys EU-tasolla liberalisointi ja kansallisella tasolla aluetta hallinneiden valtionmonopolien yksityistäminen. Liberalisointi on suoritettu loppuun, mutta monissa teleyrityksissä on vielä merkittävää valtionomistusta. Entisillä valtionmonopoleilla on hallitseva markkina-asema edelleen, vaikka matkapuhelintoiminnassa on kilpailua sekä EU-tasolla että kansallisesti.

Globalisaatiolla on pitemmät perinteet ja se on edennyt laajemmalle sähköisessä mediassa kuin teletoiminnassa. Markkinakonvergenssia on sähköisen median ja teletoiminnan välillä vähän, sillä yritykset eivät toimi toistensa alueella. Konvergenssi yleensäkin esiintyy lähinnä siten, että Internetin palveluja on saatavissa eri päätelaitteiden kautta enenevässä määrin.

Väitöskirjan keskeiset tulokset ovat seuraavat. Fyysiset verkot eli televerkot laajenevat, mutta yksi ainoa yhteen toimiva televerkko ei tule hallitsevaksi keskipitkällä aikavälillä, vaan useiden toistensa kanssa kilpailevien ja toisiaan täydentävien verkkojen kilpailu kuluttajista säilyy. Vertikaalinen markkinarakenne erityisesti Yhdysvalloissa rajoittaa yritysten verkostoitumista. Euroopassa on verkostoitumista edistävä horisontaalisempi rakenne markkinoilla.

EU:n suuri dilemma on, että toimet joilla pyritään edistämään markkinoiden toimintaa niin elokuvien kuin tv-toiminnan alueella, voivat johtaa vain elokuvateollisuuden ja televisiotoiminnan aseman heikentämiseen ilman että olennaista parantumista tapahtuisi näiden alojen yritysten kilpailukyvyssä suhteessa Yhdysvaltoihin. Tuki EU:ssa elokuvatuotantoon ja julkisen palvelun yleisradiotoiminnan erilliset rahoitusjärjestelmät ovat liian merkittäviä, eikä näitä voida kompensoida markkinoiden toiminnalla. Pyrkimys tähän johtaisi samalla eurooppalaisen kulttuuriperinteeseen nojaavan elokuvataiteen ja julkisen palvelun yleisradiotoiminnan olennaiseen heikentymiseen

Teletoiminta on liiketoimintana paljon laajempi kuin sähköinen media ja palvelujen osuuden kasvattaminen todella merkittävään mittaluokkaan teleyritysten liikevaihdosta on vaikea tehtävä. Teletoiminnan suuret visiot taloudellisesta kasvusta kuitenkin kaatuvat, jos merkittäviä uusia palveluja ei synny. Tämä on teletoiminnan dilemma niin Yhdysvalloissa kuin EU:ssakin. Jos laaja palvelutoiminta ei synny suuressa mitassa teletoiminnassa, mitään Adair Turnerin palveluyhteiskuntaa ei synny tältä osin.

Castellsin osalta voidaan huomauttaa, etteivät erityisesti sähköisen median yritykset verkostoidu Castellsin tarkoittamalla tavalla siellä, missä ne ovat todella menestyneet, vaan rakentuvat yhä enemmän hierarkkisiksi vertikaalisiksi rakenteiksi. Euroopassa horisontaalinen verkostoituminen on laajempaa, mutta rakenne on fragmentaarinen ja heikko.

Stehr ja Drucker korostavat tietopohjaisemman johtamisen merkitystä. Monien viestintäyritysten ­ ei kuitenkaan kaikkien ­ johtaminen on ollut kuplatalouden ja siihen liittyvän hypen oloissa todella heikkoa tieto- ja johtamisjärjestelmien kehityksestä huolimatta. Opiksi tulevaisuutta varten tarvittaisiin kokonaisesitys tästä johtamisesta ja virheisiin johtaneista syistä.

EU:n tietoyhteiskuntapolitiikan osalta väitöskirjassa todetaan sen epäonnistuneen pahasti kolmannen sukupolven UMTS-huutokauppojen harmonisoinnissa. Nämä huutokaupat muodostivat käännepisteen teletoiminnan nykyiseen lamaan. Ylimitoitetut huudot, yhteensä yli 100 mrd. euroa, olivat kuitenkin viime kädessä huutaneiden yritysten johdon karkeita virheitä.

Väitöskirja päätyy näkemykseen, jossa globalisaatio tarjoaa hyvän taustakehikon sähköisen median ja teletoiminnan tutkimiselle. Websterin jaon mukaisesti viestintää voidaan tutkia ainakin markkinoiden globalisaation, tuotannon globalisaation, rahoituksen globalisaation ja viestinnän vaikutusten globalisaation näkökulmista. Väitöskirjassa on tarkasteltu vain markkinoiden globalisaatiota.

In the first place, this study analyses and compares different theories of information society (Daniel Bell, Manuel Castells, Frank Webster, Adair Turner, Peter F. Drucker and Nico Stehr), and examines the views of these authors on networks and networking, on the development of services and on globalisation.

Secondly, the study examines the structures and convergence of electronic communications in the USA and in the European Union, and the development of the content, that is the programmes and services, of electronic media and telecommunications operations against the background of collapse of the Internet and the telecommunications boom market. Finally, the study considers the relationship and inconsistencies between theoretical views and reality.

Electronic mass media and telecommunication operations remain regulated fields despite the relaxation of regulations in recent years. The study assesses the significance of various policies on networking, on the development of content and on globalisation. The success or failure of the EU policy on information society is also evaluated.

The study discusses the classic theory of post-industrial society presented by Daniel Bell in 1973, which is seen to have been renamed almost as such as the theory of information society, a term also adopted by Daniel Bell. In the study, Castells, too, is seen as a member of the tradition of information society, although he, more than Bell, emphasises the significance of technological development and of information and communication technology. To describe this information society Castells uses the term network society , and, on a more general level, informational capitalism . Castells theory emphasises the necessity of networks and networking. Once introduced, and powered by information technology, information networks, through competition, gradually eliminate other organisational forms rooted in different social logic. Thus the vertical integration of a multinational enterprise disintegrates and becomes more horizontal as the companies evolve into networks and business projects.

Instead of information technology, Peter F Drucker and Nico Stehr emphasize the significance of knowledge as a steering factor in the development of capitalism and suggest the use of the term knowledge society or, at least, knowledge economy . At the same time, in Drucker s and Stehr s view, knowledge is a resource and an instrument of action and management.

In Frank Webster s view, the increase of elements of information and knowledge in society is a quantitative phenomenon, and he points to globalisation as a steering factor in the development of capitalism everywhere. According to Webster, globalisation should not be seen as simply a standardising force, but it would be equally naive to suggest that globalisation does not reflect the power differences that promote a major drive towards conformity. In his book published in 2002, Webster analyses globalisation on several levels, that is: the globalisation of markets, of production, of finance and of communications. In his summary he states that each of these dimensions of globalisation requires and promotes the infrastructures of information in order for us to relate to the altered tensions of worldwide operations. With Castells, too, globalisation is a basic element, also in theory (international finance markets as the new capitalist). However, Castells emphasises the economic element in his analysis of globalisation. Stehr takes a critical view of globalisation.

Adair Turner can see the rise of the service society and does not want to emphasize the importance of globalisation from the point of view of the developed countries, even though he considers it a significant factor in the economics of the developing countries. According to Turner, there is no need to liberalize all markets and there are certain markets that should not be globally liberalized at all - cultural services such as films and television programmes.

There are essential differences between these scientists in their attitude to the importance of information and knowledge in today s society.

The second part of the study consists of an analysis of the structures of electronic media themselves. In the USA, electronic media appear to be vertically concentrated. Mutually competing vertical chains are forming in the market, combining production, packaging of programmes, and distribution. In telecommunication operations, the dissolution of the AT&T company in the 1980s by competition politics created a more horizontal market structure, but recent legislation is leading to more and more vertically integrated companies in competition with each other bringing ever more diversified services to the market.

In the European electronic media the market structure appears rather more horizontal. Recent attempts to create vertical structures within the EU have completely failed due to a lack of resources (Vivendi, Kirch). While almost all electronic media and telecommunications companies in the USA are commercial, there are major public service broadcasting companies running television operations in the European Union, with traditions going back to the era of radio in the 1920s. The film sector is heavily subsidised both on a European and on a national level, and cannot in any way be compared to Hollywood.

As for telecommunications operations, the tendency on the EU level has been towards liberalisation and on the national level towards privatisation of previously dominant state monopolies. The liberalisation process has been completed but there is still a considerable share of state ownership of many telecommunications operators. Former state monopolies still hold commanding market positions although, in the mobile phone field, there is competition both within the EU and on a national level.

Globalisation goes further back and has spread wider in the electronic media than in telecommunications operations. There is little market convergence between the electronic media and telecommunication operations as the companies do not operate in each others fields. On the whole, convergence is mainly evident in the way that Internet services are increasingly available via different terminals.

The basic results of this study are the following: the physical networks or telecommunications networks are growing but no single telecommunications network will become dominant within the time range of the study (5 years), instead, the competition of several mutually competitive and complementary networks will remain. The vertical market structure, particularly in the USA, will restrict networking between companies. In Europe, the market structure is more horizontal and conducive to networking.

The great dilemma in the EU is that the policy aimed at making markets function better in the film and television sector can only lead to a weakening of the film and television industries without any significant improvement in their competitiveness in relation to the USA. The EU support of the film industry and the separate financing systems of public service broadcasting are too substantial and cannot be compensated for on the markets. An attempt to resort to this would lead to a decline of cinematic art based on European culture and of public service broadcasting.

Telecommunications operations as business are much larger than electronic media, and increasing the share of services to a really significant share of the turnover of a telecommunications operator will be a difficult task. However, if no important new services are created, wide visions of economic growth in telecommunications operations will collapse. This is the dilemma of telecommunication operations both in the USA and in the EU. If the telecommunications operations cannot offer a wide-scale range of services, there will be no service society as visualised by Adair Turner. As for Castells, it can be pointed out that especially really successful electronic media companies do not create networks, in the way Castells indicates, but instead take on vertical hierarchical structures. Horizontal networking is more common in Europe but the structures are weak and fragmentary.

Stehr and Drucker emphasize the importance of more knowledge-based management. During the era of bubble economics and the related hype the management of many - but not all - communications companies has been really poor in spite of the development of information and management systems. An all-round representation of this kind of management and of the causes of its mistakes would be very edifying for the future.

The study comes to the conclusion that the EU policy on information society has failed badly in harmonising the auctions of the third generation UMTS systems. These auctions were the turning point leading to the current recession in the telecommunications operations. Overrated bids, totalling over EUR 100 billion, were, in the last instance, grave mistakes on the part of the managements of the companies taking part in the auctions.

The study concludes with a vision in which globalisation provides a good framework for research into electronic media and telecommunications operations. According to Webster, communications can be examined from the different points of view of the globalisation of markets, the globalisation of production, the globalisation of finance and the globalisation of the impact of communication. This study is concerned only with the globalisation of markets.