Representation of a Changing Self: An EU Performance in the Middle East
Kurikkala, Flora (2003)
Kurikkala, Flora
Tampere University Press
2003
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2003-11-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5812-5
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5812-5
Tiivistelmä
Tutkimus osallistuu kansainvälisen politiikan alan teoreettiseen keskusteluun konstruktivistisista lähtökohdista käsin. Se tarkastelee kansainvälistä toimijuutta ja identiteetin muotoutumista vuorovaikutussuhteessa muiden toimijoiden kanssa. Toimijuuden kehittyminen nähdään nelivaiheisena prosessina, johon kuuluu itseyden kuvittelu, nimeäminen, esitys/suorittaminen (performance) ja tunnustaminen/tunnistaminen. Esityksellä on olennainen sija. Siinä kollektiivinen toimija asettaa edustajan toimimaan nimissään ja luomaan tai vahvistamaan aktiivista vuorovaikutussuhdetta muihin toimijoihin.
Tutkimuksen keskeinen tavoite on teoreettisesti jäsentää kansainvälisten toimijoiden toiminnan tarkoituksia. Tutkimuksen mukaan kansainvälisen toimijan edustaja osallistuu edustamansa kollektiivin identiteetin muotoutumiseen. Konstruktivistisen näkökulman eräs lähtöoletus on, että kollektiivinen identiteetti on ensisijainen suhteessa kollektiivin intresseihin. Näin ollen muotoutumassa olevan kollektiivin asettaman edustajan ensisijainen tehtävä on osallistua edustamansa kollektiivin rakentamiseen. Edustuksella on kuitenkin myös kaksi muuta tarkoitusta. Yhtäältä edustajan toiminta nähdään välineenä yleisesti hyväksyttyjen päämäärien toteuttamiseen toimintaympäristössä. Tämä viittaa toimijan moraaliseen velvoitteeseen vaikuttaa asioiden kulkuun. Toisaalta edustamiseen sisältyy myös sellainen sopimuksenvarainen ulottuvuus, joka ei välttämättä suoranaisesti palvele yleisesti hyväksyttyjä päämääriä, vaan hyödyntää annettua toimintatilaa esimerkiksi edustautuvan kollektiivin omien etujen ajamiseen.
Tutkimuksen empiirinen osa käsittelee Euroopan unionin ulkopoliittista edustusta Lähi-idässä. Tutkimusaineistona on käytetty pääasiassa haastatteluja. Hermeneuttinen tutkimusote nostaa aineistosta selkeästi esiin kolme edellä mainittua toiminnan tarkoitusta, joiden teoreettisessa tarkastelussa on tutkimuksen painopiste. Ensinnäkin EU:n Lähi-idän edustajalla voidaan havaita olleen merkitystä EU:n institutionaalisen identiteetin muotoutumisessa sen pyrkiessä kohti laaja-alaista ulkopoliittista toimijuutta. Toiseksi erityisedustajalla on ollut rooli rauhanprosessin edistämisessä, joskin palestiinalaisten toisen kansannousun aikana väkivallan kierre on romuttanut niitä aikaansaannoksia, joita alueella nähtiin Oslon prosessin alettua vuonna 1993. Kolmanneksi voidaan arvioida, että ulkopoliittinen edustus osaltaan myös turvaa edustautuvan kollektiivin ja sen jäsenten intressejä. EU:n kyseen ollessa tämän kolmannen tarkoituksen tukeminen kuitenkin edellyttäisi Lähi-idän erityisedustajalta nykyistä korkeampaa poliittista profiilia sekä unionilta kokonaisuutena sellaista yhtenäisyyttä, jota sillä ei nykyisellään ole.
Tutkimuksen keskeinen tavoite on teoreettisesti jäsentää kansainvälisten toimijoiden toiminnan tarkoituksia. Tutkimuksen mukaan kansainvälisen toimijan edustaja osallistuu edustamansa kollektiivin identiteetin muotoutumiseen. Konstruktivistisen näkökulman eräs lähtöoletus on, että kollektiivinen identiteetti on ensisijainen suhteessa kollektiivin intresseihin. Näin ollen muotoutumassa olevan kollektiivin asettaman edustajan ensisijainen tehtävä on osallistua edustamansa kollektiivin rakentamiseen. Edustuksella on kuitenkin myös kaksi muuta tarkoitusta. Yhtäältä edustajan toiminta nähdään välineenä yleisesti hyväksyttyjen päämäärien toteuttamiseen toimintaympäristössä. Tämä viittaa toimijan moraaliseen velvoitteeseen vaikuttaa asioiden kulkuun. Toisaalta edustamiseen sisältyy myös sellainen sopimuksenvarainen ulottuvuus, joka ei välttämättä suoranaisesti palvele yleisesti hyväksyttyjä päämääriä, vaan hyödyntää annettua toimintatilaa esimerkiksi edustautuvan kollektiivin omien etujen ajamiseen.
Tutkimuksen empiirinen osa käsittelee Euroopan unionin ulkopoliittista edustusta Lähi-idässä. Tutkimusaineistona on käytetty pääasiassa haastatteluja. Hermeneuttinen tutkimusote nostaa aineistosta selkeästi esiin kolme edellä mainittua toiminnan tarkoitusta, joiden teoreettisessa tarkastelussa on tutkimuksen painopiste. Ensinnäkin EU:n Lähi-idän edustajalla voidaan havaita olleen merkitystä EU:n institutionaalisen identiteetin muotoutumisessa sen pyrkiessä kohti laaja-alaista ulkopoliittista toimijuutta. Toiseksi erityisedustajalla on ollut rooli rauhanprosessin edistämisessä, joskin palestiinalaisten toisen kansannousun aikana väkivallan kierre on romuttanut niitä aikaansaannoksia, joita alueella nähtiin Oslon prosessin alettua vuonna 1993. Kolmanneksi voidaan arvioida, että ulkopoliittinen edustus osaltaan myös turvaa edustautuvan kollektiivin ja sen jäsenten intressejä. EU:n kyseen ollessa tämän kolmannen tarkoituksen tukeminen kuitenkin edellyttäisi Lähi-idän erityisedustajalta nykyistä korkeampaa poliittista profiilia sekä unionilta kokonaisuutena sellaista yhtenäisyyttä, jota sillä ei nykyisellään ole.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]