Determinants of Clinical Course and Outcome of Puumala Hantavirus-induced Nephropathia Epidemica
Mäkelä, Satu (2003)
Mäkelä, Satu
Tampere University Press
2003
Sisätautioppi - Internal Medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2003-11-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5792-7
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5792-7
Tiivistelmä
Myyräkuume on hantavirusten ryhmään kuuluvan Puumala-viruksen aiheuttama akuutti infektiotauti. Puumala-virus tarttuu ihmiseen metsämyyrän eritteistä ilmeisesti hengitysteiden kautta. Myyräkuumeen tavallisimmat oireet ovat äkillinen kuume, päänsärky, pahoinvointi, vatsa- ja selkäkivut sekä ohimenevät näköhäiriöt. Sairaala-aineistoissa useimmilla potilailla todetaan ohimenevä, vaikeusasteeltaan vaihteleva munuaisten vajaatoiminta ja joskus joudutaan turvautumaan keinomunuaishoitoon. Poikkeavina laboratoriolöydöksinä havaitaan valkuais- ja verivirtsaisuutta, veren kreatiniinipitoisuuden nousua sekä verihiutaleiden vähyyttä. Taudinkuva vaihtelee oireettomasta vaikeaan ja kuolemantapauksiakin on kuvattu. Aikaisemmin on havaittu, että kudossopeutuvuusjärjestelmän alleelit HLA-B8 ja HLA-DRB1*0301(DR3) assosioituvat vaikeaan myyräkuumeeseen, joten geneettisillä tekijöillä ajatellaan olevan vaikutusta taudin kulkuun.
Sytokiinigeeneissä on polymorfiaa (DNA:ssa esiintyvää perinnöllistä rakennevaihtelua), joka saattaa vaikuttaa kyseisen sytokiinin tuotantoon, ja sitä kautta taudin vaikeusasteeseen. Sytokiinit ovat solujen tuottamia liukoisia välittäjäaineita, ja niillä on merkitystä tulehdusreaktioissa. Tutkimuksessa määritettiin 87 myyräkuumepotilaan sytokiinigeenien (tuumori nekroosi tekijä alpha (TNF), interleukiini(IL)-1-alpha, IL-1-beta ja IL-1 reseptori antagonisti) genotyypit PCR-tekniikalla verinäytteistä. Kontrolleina käytettiin terveiltä verenluovuttajilta saatuja näytteitä. Osoittautui, että TNF:n (polymorfismi paikassa 308) 2-alleelin kantajilla oli vaikeampi tauti kuin niillä henkilöillä, joilla tätä alleelia ei ollut. Kuitenkin tiedetään, että yksilö perii usein laajentuneen haplotyypin, joka sisältää sekä TNF:n 2-alleelin että HLA-B8 ja -DR3 alleelit. Niinpä jatkotutkimuksessa selvitettiin myyräkuumeen kliinisen kuvan yhteyttä HLA-B, HLA-DRB1 ja TNF(-308) alleeleihin 116 potilaalla, jotka olivat joutuneet hakeutumaan sairaalahoitoon myyräkuumeen vuoksi. HLA-B8-DR3 haplotyypin todettiin liittyvän vaikeaan tautiin ja TNF:n 2-alleelin vaikutus tuli näkyviin vain em. laajentuneen haplotyypin kautta.
Lisäksi selvitettiin sytokiinien osuutta myyräkuumeen akuutin vaiheen munuaislöydöksissä. Tutkimuksessa määritettiin sytokiinipitoisuuksia (TNF, IL-6, IL-1-beta, IL-1 reseptori antagonisti) 70 potilaan veri- ja virtsanäytteistä ELISA-menetelmällä. Havaittiin, että erityisesti IL-6:n ilmeneminen lisääntyi sekä veressä että virtsassa akuutin infektion aikana. Virtsan IL-6 eritys korreloi voimakkaasti virtsan albumiinin eritykseen.
Tutkimuksessa selvitettiin myös myyräkuumeen sairastaneiden henkilöiden pitkäaikaisennustetta. Tutkimukseen osallistui 46 myyräkuumeen keskimäärin 5 vuotta aikaisemmin sairastanutta henkilöä ja 38 tervettä verrokkia. Myyräkuumeen sairastaneilla havaittiin korkeampi systolinen verenpaine ja syketaso verenpaineen vuorokausirekisteröinnissä, suurempi glomerulussuodos (määritettynä 51CrEDTA-menetelmällä) ja enemmän proteiinin erittymistä virtsaan vuorokausikeräyksessä kuin terveillä verrokeilla. Lisäksi kuvattiin viisi potilasta, joille ilmaantui histologisesti varmistettu mesangiokapillaarinen glomerulonefriitti myyräkuumeen toipumisvaiheessa.
Tutkimuksessa vahvistui aikaisempi havainto perintötekijöiden merkityksestä myyräkuumeen taudinkulkuun. Erityisesti HLA-B8-DRB1*0301-yhdistelmä liittyi vaikeaan tautiin. Sytokiini IL-6:n eritys virtsaan oli lisääntynyt akuutin infektion aikana viitaten sytokiinin lisääntyneeseen paikallistuotantoon munuaisissa. Löydöksen patogeneettinen merkitys vaatii jatkotutkimuksia. Myyräkuumeen ennuste on hyvä, mutta joillekin taudin sairastaneille henkilöille saattaa kehittyä lieviä munuaisten toiminnanhäiriöitä ja kohonnut verenpaine.
Sytokiinigeeneissä on polymorfiaa (DNA:ssa esiintyvää perinnöllistä rakennevaihtelua), joka saattaa vaikuttaa kyseisen sytokiinin tuotantoon, ja sitä kautta taudin vaikeusasteeseen. Sytokiinit ovat solujen tuottamia liukoisia välittäjäaineita, ja niillä on merkitystä tulehdusreaktioissa. Tutkimuksessa määritettiin 87 myyräkuumepotilaan sytokiinigeenien (tuumori nekroosi tekijä alpha (TNF), interleukiini(IL)-1-alpha, IL-1-beta ja IL-1 reseptori antagonisti) genotyypit PCR-tekniikalla verinäytteistä. Kontrolleina käytettiin terveiltä verenluovuttajilta saatuja näytteitä. Osoittautui, että TNF:n (polymorfismi paikassa 308) 2-alleelin kantajilla oli vaikeampi tauti kuin niillä henkilöillä, joilla tätä alleelia ei ollut. Kuitenkin tiedetään, että yksilö perii usein laajentuneen haplotyypin, joka sisältää sekä TNF:n 2-alleelin että HLA-B8 ja -DR3 alleelit. Niinpä jatkotutkimuksessa selvitettiin myyräkuumeen kliinisen kuvan yhteyttä HLA-B, HLA-DRB1 ja TNF(-308) alleeleihin 116 potilaalla, jotka olivat joutuneet hakeutumaan sairaalahoitoon myyräkuumeen vuoksi. HLA-B8-DR3 haplotyypin todettiin liittyvän vaikeaan tautiin ja TNF:n 2-alleelin vaikutus tuli näkyviin vain em. laajentuneen haplotyypin kautta.
Lisäksi selvitettiin sytokiinien osuutta myyräkuumeen akuutin vaiheen munuaislöydöksissä. Tutkimuksessa määritettiin sytokiinipitoisuuksia (TNF, IL-6, IL-1-beta, IL-1 reseptori antagonisti) 70 potilaan veri- ja virtsanäytteistä ELISA-menetelmällä. Havaittiin, että erityisesti IL-6:n ilmeneminen lisääntyi sekä veressä että virtsassa akuutin infektion aikana. Virtsan IL-6 eritys korreloi voimakkaasti virtsan albumiinin eritykseen.
Tutkimuksessa selvitettiin myös myyräkuumeen sairastaneiden henkilöiden pitkäaikaisennustetta. Tutkimukseen osallistui 46 myyräkuumeen keskimäärin 5 vuotta aikaisemmin sairastanutta henkilöä ja 38 tervettä verrokkia. Myyräkuumeen sairastaneilla havaittiin korkeampi systolinen verenpaine ja syketaso verenpaineen vuorokausirekisteröinnissä, suurempi glomerulussuodos (määritettynä 51CrEDTA-menetelmällä) ja enemmän proteiinin erittymistä virtsaan vuorokausikeräyksessä kuin terveillä verrokeilla. Lisäksi kuvattiin viisi potilasta, joille ilmaantui histologisesti varmistettu mesangiokapillaarinen glomerulonefriitti myyräkuumeen toipumisvaiheessa.
Tutkimuksessa vahvistui aikaisempi havainto perintötekijöiden merkityksestä myyräkuumeen taudinkulkuun. Erityisesti HLA-B8-DRB1*0301-yhdistelmä liittyi vaikeaan tautiin. Sytokiini IL-6:n eritys virtsaan oli lisääntynyt akuutin infektion aikana viitaten sytokiinin lisääntyneeseen paikallistuotantoon munuaisissa. Löydöksen patogeneettinen merkitys vaatii jatkotutkimuksia. Myyräkuumeen ennuste on hyvä, mutta joillekin taudin sairastaneille henkilöille saattaa kehittyä lieviä munuaisten toiminnanhäiriöitä ja kohonnut verenpaine.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4864]