Pohjoismaisilta juurilta kohti maailmanlaajuista toimijuutta? Suomalaisen kansanopiston toimintakulttuuri ja sen kansainvälisyys 2000 -luvun alussa
Koskinen, Helena (2003)
Koskinen, Helena
Tampere University Press
2003
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2003-09-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5736-6
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5736-6
Tiivistelmä
Toimintakulttuurit kansainvälistyvät
Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuva kansainvälistyminen on jo puolen vuosisadan ajan haastanut koulujen toimintakulttuureita kansainvälistymään. Tänään monikulttuurisuus ja kansainvälinen yhteistoiminta ovat monella tapaa koulun arkea. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisen kansanopiston toimintakulttuurin profiloitumista ja kansainvälisyyden näkyvyyttä siinä sekä eri toimijoiden kansainvälisyyskokemuksia siirryttäessä 2000 luvulle. Toimintakulttuurin muutoksen hallitsemiseksi on tärkeää tiedostaa toiminnan kulttuuriset käytännöt. Kansanopistojen pohjoismaiset juuret ovat luoneet pohjaa kansainvälisille kontakteille, mutta yleisesti laajeneva monikulttuurisuus ja kansainvälinen yhteistoiminta sekä verkostoituminen koetaan edelleen haasteena sekä opetustarjonnan, yhteistoiminnan että toimintaympäristön rakentumisen näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan ei voida puhua toteutuneesta kansainvälistyneestä toimintakulttuurista vaan muutos on jatkuvaa. Tutkimus osoitti myös, että ei ole identifioitavissa yhtä yhtenevää kansanopiston toimintakulttuuria. Aineistoon perustuen muodostettiin neljä toimintakulttuurityyppiä, joissa kaikissa kansainvälisyys on vaikuttavana osatekijänä.
Yleisesti kansainvälisyys vaikuttaa positiivisesti oppilaitoksen toiminnan ajankohtaisuuteen ja markkina-arvoon sekä luo monikulttuurista toimintailmapiiriä. Kansanopistoilla on haasteena vahvistaa rooliaan kulttuurien tuntemuksen, kielitaitoisuuden ja muiden yhteistoimintataitojen kouluttajana.
Kansanopistojen vahvuustekijät: vuorovaikutus ja muutosorientoituneisuus
Suomalaisten kansanopistojen toimintakulttuurisiksi vahvuustekijöiksi tutkimus osoitti vuorovaikutuksellisuuden, asiakaskeskeisyyden ja muutosorientoituneisuuden. Vuorovaikutus oppimisympäristössä keskustelu ja yhteistoiminnallisuus koetaan oppimista edistävänä. Vuorovaikutusta ohjaavat opiskelijakeskeisyys ja asiakkuus. Asiakkuus huomioidaan yksilötasolla henkilökohtaisten opetussuunnitelmien toteuttamisessa ja yksilöllisenä palveluna sekä toisaalta yhteisötasolla koulutuspalvelujen tuottamisessa eri yhteistyötahoille. Muutosorientoituneisuus on herkkyyttä ajankohtaisille haasteille omaehtoisena tehtävänhakuna tai ulkoapäin tulevana paineena.
Kielitaito yksilötason keskeinen kansainvälistymistekijä
Tutkimus vahvisti, että kielitaitoisuus on yksilötasolla kansainvälistymisen avaintekijä. Lisääntyvässä määrin kansainvälisiä kontakteja tuottavassa toimintaympäristössä selviytyminen edellyttää tietoja ja taitoja sekä asenteellisia valmiuksia, jotka mahdollistavat laajenevan tietoisuuden työelämästä, opiskelusta ja aktiivisesta kansalaisuudesta. Kansanopistojen ja koko aikuiskoulutuksen erityisenä haasteena on vieraiden kielten oppimismahdollisuuksien tarjoaminen aikuisille, jotka eivät ole koulutusurallaan opiskelleet vieraita kieliä, mutta toimivat kansainvälistyneessä, monikulttuurisessa toimintaympäristössä.
Tutkimusaineisto koostui kansanopistojen esittelymateriaaleista, rehtoreille suunnatusta kyselystä ja kirjeistä, joissa eri toimijat kertoivat kansainvälisyyskokemuksistaan oppilaitoksissa. Aineiston keruu suoritettiin kolmessa vaiheessa ja aineiston analysointiin sovellettiin sanastoanalyysiä, kategorisointia sekä diskurssiivista luentaan. Tutkimustulokset kehystävät ajankohtaista keskustelua ja tarjoavat materiaalia oppilaitoskohtaiseen toimintakulttuurianalyysiin ja kehittämistyöhön.
Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuva kansainvälistyminen on jo puolen vuosisadan ajan haastanut koulujen toimintakulttuureita kansainvälistymään. Tänään monikulttuurisuus ja kansainvälinen yhteistoiminta ovat monella tapaa koulun arkea. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisen kansanopiston toimintakulttuurin profiloitumista ja kansainvälisyyden näkyvyyttä siinä sekä eri toimijoiden kansainvälisyyskokemuksia siirryttäessä 2000 luvulle. Toimintakulttuurin muutoksen hallitsemiseksi on tärkeää tiedostaa toiminnan kulttuuriset käytännöt. Kansanopistojen pohjoismaiset juuret ovat luoneet pohjaa kansainvälisille kontakteille, mutta yleisesti laajeneva monikulttuurisuus ja kansainvälinen yhteistoiminta sekä verkostoituminen koetaan edelleen haasteena sekä opetustarjonnan, yhteistoiminnan että toimintaympäristön rakentumisen näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan ei voida puhua toteutuneesta kansainvälistyneestä toimintakulttuurista vaan muutos on jatkuvaa. Tutkimus osoitti myös, että ei ole identifioitavissa yhtä yhtenevää kansanopiston toimintakulttuuria. Aineistoon perustuen muodostettiin neljä toimintakulttuurityyppiä, joissa kaikissa kansainvälisyys on vaikuttavana osatekijänä.
Yleisesti kansainvälisyys vaikuttaa positiivisesti oppilaitoksen toiminnan ajankohtaisuuteen ja markkina-arvoon sekä luo monikulttuurista toimintailmapiiriä. Kansanopistoilla on haasteena vahvistaa rooliaan kulttuurien tuntemuksen, kielitaitoisuuden ja muiden yhteistoimintataitojen kouluttajana.
Kansanopistojen vahvuustekijät: vuorovaikutus ja muutosorientoituneisuus
Suomalaisten kansanopistojen toimintakulttuurisiksi vahvuustekijöiksi tutkimus osoitti vuorovaikutuksellisuuden, asiakaskeskeisyyden ja muutosorientoituneisuuden. Vuorovaikutus oppimisympäristössä keskustelu ja yhteistoiminnallisuus koetaan oppimista edistävänä. Vuorovaikutusta ohjaavat opiskelijakeskeisyys ja asiakkuus. Asiakkuus huomioidaan yksilötasolla henkilökohtaisten opetussuunnitelmien toteuttamisessa ja yksilöllisenä palveluna sekä toisaalta yhteisötasolla koulutuspalvelujen tuottamisessa eri yhteistyötahoille. Muutosorientoituneisuus on herkkyyttä ajankohtaisille haasteille omaehtoisena tehtävänhakuna tai ulkoapäin tulevana paineena.
Kielitaito yksilötason keskeinen kansainvälistymistekijä
Tutkimus vahvisti, että kielitaitoisuus on yksilötasolla kansainvälistymisen avaintekijä. Lisääntyvässä määrin kansainvälisiä kontakteja tuottavassa toimintaympäristössä selviytyminen edellyttää tietoja ja taitoja sekä asenteellisia valmiuksia, jotka mahdollistavat laajenevan tietoisuuden työelämästä, opiskelusta ja aktiivisesta kansalaisuudesta. Kansanopistojen ja koko aikuiskoulutuksen erityisenä haasteena on vieraiden kielten oppimismahdollisuuksien tarjoaminen aikuisille, jotka eivät ole koulutusurallaan opiskelleet vieraita kieliä, mutta toimivat kansainvälistyneessä, monikulttuurisessa toimintaympäristössä.
Tutkimusaineisto koostui kansanopistojen esittelymateriaaleista, rehtoreille suunnatusta kyselystä ja kirjeistä, joissa eri toimijat kertoivat kansainvälisyyskokemuksistaan oppilaitoksissa. Aineiston keruu suoritettiin kolmessa vaiheessa ja aineiston analysointiin sovellettiin sanastoanalyysiä, kategorisointia sekä diskurssiivista luentaan. Tutkimustulokset kehystävät ajankohtaista keskustelua ja tarjoavat materiaalia oppilaitoskohtaiseen toimintakulttuurianalyysiin ja kehittämistyöhön.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4862]