Our Places - Their Spaces. Urban Territoriality in the Northern Irish Conflict

Abstract

Pohjois-Irlannin konflikti paikallisten ihmisten arkielämässä

Pohjois-Irlannin konflikti on usean vuosikymmenen ajan ollut median mielenkiinnon kohteena. Varsinkin 1990-luvulla alkanut rauhanprosessi on usein nostanut Pohjois-Irlannin otsikoihin eri puolilla maailmaa. Rauhanprosessista huolimatta on kuitenkin aiheellista kysyä onko Pohjois-Irlannissa todella rauha? Millaista on elää Pohjois-Irlannissa ja kuinka konflikti on vaikuttanut paikallisten ihmisten arkielämään. Teoreettisesti haastava kysymys on myös se kuinka tilan hallinta ja konfliktin uusintaminen ovat yhteydessä toisiinsa. Näihin kysymyksiin väitöskirjani Our Places-Their Spaces vastaa.

Pohjois-Irlannin konfliktin juuret ovat paljon kauempana historiassa kuin yleensä oletetaan. Viimeistä kolmeakymmentä vuotta voidaankin kutsua modernin konfliktin vaiheeksi, sillä ensimmäiset väkivaltaiset yhteenotot on tiettävästi käyty jo 1200-luvulla. Väitöskirjassani olen tutkinut Pohjois-Irlannin konfliktia paikallisten ihmisten tilakäsityksen kautta. Paikallinen territoriaalisuus eli tilan hallinnan politiikka luo turvallisuutta paikallisyhteisöille. Tiukasti rajattu elinympäristö, rajojen (fyysisiä sekä mentaalisia) luominen, sekä dikotomiat (me ja muut, protestantit ja katoliset, ystävä ja vihollinen, unionistit ja nationalistit) määrittävät paikallisten ihmisten arkikäytäntöjä. Me ja muut jaottelu näkyy muun muassa asuinalueiden segregoitumisessa: katoliset ja protestantit asuvat usein omilla alueillaan. Sosiaalinen kanssa käyminen rajoittuu oman yhteisön hallitsemille asuinalueille, koulujärjestelmä perustuu valtion kouluihin, joissa protestantti lapset käyvät ja katolisen kirkon omistamiin kouluihin.Konflikti on luonut monia käytäntöjä, jotka omalla tavallaan ovat mahdollistaneet elämisen konfliktin ja jännitteiden repimässä yhteiskunnassa. Nämä käytännöt ovat kuitenkin luoneet nk. territoriaalisen ansan. Territoriaalisella ansalla tarkoitetaan sosiaalisten ja tilallisten ulottuvuuksien rajoittuneisuutta. Erityisen selvästi territoriaalisuus näkyy kaupungeissa. Tätä ilmiötä olen tutkimuksessani kutsunut urbaanin rajamaan (urban borderland) muodostumiseksi. Urbaani rajamaa tarkoittaa "meidän paikkojen" (our places), jotka ovat turvallisuuden saarekkeita, erottamista "toisten tiloista" (their spaces), jotka ovat pelon paikkoja.

Tutkimuksessani analysoin paikallisten ihmisten kokemuksia konfliktista, territoriaalisesta ansasta ja uudesta nk. haastavasta yhteiskunnallisesta diskurssista, jota rauhanprosessi monine uudistuksineen edustaa. Väitöskirjani tutkimuskohde urbaani rajamaa on Derry/Londonderryn kaupunki. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla (vuonna 2000), joita oli yhteensä seitsemän. Kaksi ryhmistä oli muodostettu pelkästään protestanteista, kolme pelkästään katolisista ja kaksi ryhmää joissa oli molempien paikallisyhteisöjen edustajia. Näiden keskustelujen pohjalta työssäni paneudutaan moniin arkielämän käytäntöihin; kuinka yhteisö rajaa ja rakentaa "meidän paikkoja", miten yhteisöjen välisiä rajoja kommunikoidaan, miten väkivalta näyttäytyy arkielämän kokemuksessa, millaisia selviytymisstrategioita ihmisillä on ja lopulta kuinka rauhanprosessi vaikuttaa tilan hallinnan problematiikkaan.

Empiirisenä tuloksena esitän kolme narratiivia, jotka osoittavat kuinka pyrkimys hallita tilaa on vaikuttanut erilailla paikallisiin ihmisiin. Aktivistit (activists) toteuttavat vahvan territoriaalisuuden mallia, jossa tilan rajaaminen ja toiseuden ulkoistaminen ovat ainoita keinoja selvitä konfliktiyhteiskunnassa. Alistuneet (acquiescent) sen sijaan elävät territoriaalisessa ansassa mutta he eivät aktiivisesti osallistu konfliktin uusintamiseen. Tämän narratiivin omaksuneille territoriaalinen ansa näyttäytyy pysyvänä tilana, josta ei ole ulos pääsyä. Aivan päinvastainen lähtökohta löytyy visionäärien (visionaries) narratiivista. Heille territoriaalinen tilan hallinnan politiikka on muutettavissa oleva prosessi. Visionäärit haastavat vanhan jaotteluihin perustuvan yhteiskunnallisen tilanteen. Visionääri narratiivin kautta urbaani rajamaa ja monet sosio-spatiaaliset prosessit tulevat kokemaan suurimman muutos paineen.

Tällä hetkellä Pohjois-Irlannissa eletään muutosten aikakautta: vanha territoriaalinen tilan hallinta kohtaa rauhanprosessin haasteet. Yhtäältä paikallisten ihmisten ja yhteisöjen tulee ottaa kantaa aseistariisuntaan, uuteen maakuntahallitukseen ja muihin Belfastin sopimuksen tuomiin uudistuksiin, sekä toisaalta paikallisyhteisöt haluavat pitää kiinni omista kulttuurisista oikeuksistaan. Poliittinen rauhanprosessi onkin kohdannut ajoittain paljon vastustusta ja protestimielialaa paikallisesti. Selväksi on kuitenkin tullut, että yhteiskunnallinen tilanne on tullut haastetuksi sekä sisältäpäin että myös monien kansainvälisten toimijoiden taholta. Tutkimukseni johtopäätös on kuitenkin, että tilan hallinnan politiikka säilyy olennaisena osana Pohjois-Irlantilaista arkielämää. Jaottelut meidän paikkoihin ja niiden tiloihin ei välttämättä katoa rauhanprosessin myötä. Kuitenkin ajoittain ja paikoitellen on ollut mahdollista osoittaa kuinka territoriaalinen tilan hallinta on murenemassa tai ainakin muuttumassa vähemmän politisoituneeksi toiminnaksi kuin aiemmin.

This doctoral thesis discusses local territoriality in the context of the conflict-divided society of Northern Ireland. Territoriality is viewed as a social process and culturally contextual phenomenon. In my research I have focused on the experiences of territoriality among the local Catholic and Protestant communities. In particular, the urban borderlands of the city of Derry/Londonderry are analysed.

Urban territoriality includes socio-spatial processes such as categorisation, boundary drawing, and the politics of place. These practices construct dichotomised realities, in which us and them, our places and their spaces, Derry and Londonderry are formed. This socio-spatial complexity gives rise to various overlapping urban borderlands, both symbolic and material. Urban borderlands are constructed by many agents, institutions, and structures across various geographical scales. Whereas the main focus in this work is on local territorial practices, the influence of other geographical scales is also discussed. Most illustrative in this respect is the current peace process in Northern Ireland. Derry/Londonderry as an urban borderland consists of several local communities, contested spaces, political ideologies, and cultural and religious traditions. Restrictive territoriality, hostile community relations, and the legacy of long-lasting conflict are apparent in urban structures as well as in the everyday experiences of the people. This study analyses what the adaptation to a strict territorial discourse, living in a territorial trap, means for the local people and their orientation to the society. Segregated living environments with restrictive social rules for interaction, and politicised territories with effectively guarded boundaries, form the communal security structures for the people. However, for some people this fixity of the territorial trap is too oppressive and emancipation is sought by criticising the dominant perceptions of segregated identity politics and the politics of place.

The processes constructing the exclusive territorial discourse and inclusive challenging discourse are assessed through several real-life examples found in the empirical material collected for this study. Experiences of people in L/Derry were collected in seven focus group interviews, and altogether thirty-six individuals took part in these. Three collective narratives were established on the basis of Derry/ Londonderry experience: Activist, Acquiescent and Visionaries. The first two emphasise mainly the restrictive territorial order and the latter presents a challenging discourse. Contemporary Northern Ireland is living through a period of transformations in which the historical legacy of a territorially ordered society confronts new challenges from within and also from outside society, particularly through the new multi-scaled political peace process. It is, however, the conclusion of this research that physical segregation, the division between our places and their spaces, will not necessarily disappear even after several years of peace. Occasionally some examples of the alleviation of the territorial dichotomies and cultural confrontations can be seen locally today.