OIDIPUS OLI MIES Psykohistoriallinen elämäkerta Eila Pennasesta vuoteen 1952 saakka

Abstract

Väitöskirjassa analysoidaan rinnakkain kirjailija Eila Pennasen elämää ja varhaistuotantoa. Analysointi painottuu kirjailijan elämään, jonka kulkua jäsennetään toisaalta päiväkirjojen, kirjeiden ja muiden arkostolähteitten kautta ja toisaalta Pennasen tuotannon kautta.

Tutkimuksen lähtökohtana on oletus, jonka mukaan Eila Pennanen on tietoisesti tai tiedostamattaan toistanut proosassaan tiettyjä, oman elämänsä kulussa ratkaisemattomia (esi)oidipaalisia perusasetelmia.

Tästä peruskysymyksestä avautuu useita muita kysymyksiä, joista keskeisin on Eila Pennasen kaltaisen naiskirjailijan ilmaisutila miesten hallitsemassa suomalaisessa kirjallisessa kulttuurissa 1940-1950 -luvuilla.

Kirjallisuudentutkimuksessa on aikaisemminkin käytetty hyväksi psykoanalyyttisen teorian kysymyksenasetteluja, mutta yleensä kyse on ollut tekstien sisäisestä tarkastelusta. Suomalaisissa kirjailijaelämäkerroissa oidipaaliteoria ei ole ollut ahkerasti sovellettu suuntaus. Psyko-orientoituneisiin kysymyksenasetteluihin on päin vastoin suhtauduttu viileän varauksellisesti.

Tämä tutkimus pyrkii ennen kaikkea olemaan dialogia etsivä avaus sellaisen kirjallisuudentutkimuksen suuntaan, jossa ei ole kyse joko näennäisen sukupuolineutraalista kirjailijasta tai hänen teoksistaan, vaan sekä jompaa kumpaa sukupuolta olevasta kirjailijasta että hänen teoksistaan.

In his essay "What is an Author?", published in 1969, Michel Foucault claims that the antagonism towards biografism is the reason for the neglect that the scholars have shown in dealing with the problems between the author and the literary work.

The purpose of my study is to show that, in the biographical study dealing with the motivations of an author, the gender of the physical author must also be taken into consideration. It has significance, for example, when observing the choices made by author-subjects in various works and the connections that these choices have with the physical author.

My study includes the first six novels by Eila Pennanen and one collection of her short-stories. In 1942 she published her first novel Ennen sotaa oli nuoruus. By publishing this novel she entered a historical context which defined female author also by their gender.

Eila Pennanen, a female author, has utilized in her prose and short stories the Oedipal theory of Sigmund Freud, especially the part which defines woman as inferior to a man. The fictional characters in Pennanen´s work represent the alternatives contained in the Oedipus theory and the relation of the author-subject to them.

Through the solutions of her author-subject Eila Pennanen describes particularly the ways of subordinating women controlled by the patriarchate.