ELÄMÄÄ PANKKITYÖN JÄLKEEN Tapaustutkimus liiketoimintaorganisaation rakennemuutoksen seurauksena työta vaille jäävien ihmisten sopeutumisesta uuteen elämäntilanteeseen
Rouvinen, Mervi (2003)
Rouvinen, Mervi
Tampere University Press
2003
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2003-12-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5802-8
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5802-8
Tiivistelmä
Vuonna 1995 tiedotettiin Kop:n ja Syp:n yhdistymisestä Merita Pankiksi. Tutkimus selvittää fuusion johdosta Merita Pankista poistuneiden henkilöiden uudelleensijoittumista ja sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen yksilötasolla. Tutkimuksen kohteena on työnsä menettäneet sekä organisaatiosta vapaaehtoisesti poistuneet henkilöt. Tutkimuksessa tarkastellaan henkilöiden vaiheittaista poistumista organisaatiosta (vuosina 1995-1997) ja vaiheittaisen poistumisen merkitystä sopeutumisprosessille. Tutkimusta henkilöstön vaiheittaisesta poistumisesta organisaatiosta yrityssaneerausten johdosta ei ole aikaisemmin Suomessa tehty. Vaiheittaisuuden huomioon ottaminen tutkimuksessa antaa uutta tietoa ajallisesti pitkittyneen epätietoisuuden vaikutuksista henkilön työn menetyksestä aiheutuvaan sopeutumisprosessiin ja uudelleensijoittumiseen sekä viitteitä työyhteisön ilmapiiristä. Tutkimus tuo myös näkökulman muuttuvan ja kriisiytyvän organisaation selviytymiseen ja hallintatapoja käsittelevään tutkimukseen.
Tutkimusaineisto muodostuu postikyselystä, haastatteluista ja Tilastokeskuksen henkilörekisteriajoihin perustuvasta muistiosta. Tutkimusmetodi on pääosin kvantitatiivinen. Haastatteluja on käytetty tutkimustulosten kuvailemisessa.
Tutkimuksessa havaittiin sukupuolella, iällä, koulutuksella, ammattiasemalla, asuinpaikalla ja vaiheittaisella poistumisella organisaatiosta olevan vaikutuksia henkilöiden uudelleensijoittumiseen, turvattomuuden kokemiseen ja työn menetyksen hyväksymiseen. Samoin johtamistavalla ja esimiehen toiminnalla havaittiin yhteys henkilöiden sijoittumisessa työelämään ja uuteen elämäntilanteeseen. Vastaavasti organisaation järjestämillä tukitoimilla ei havaittu merkittävää suoraa vaikutusta henkilöiden uudelleentyöllistymiseen. Ensimmäisessä vaiheessa vapaaehtoisesti organisaatiosta poislähteneet uudelleen työllistyivät ja sopeutuivat uuteen elämäntilanteeseen myöhemmin poislähteneitä paremmin. Työyhteisön ilmapiirissä oli myös nähtävissä muutoksia henkilövalintojen pitkittyessä. Entiset pankkilaiset olivat voimakkaasti sitoutuneet organisaatioon. Tutkimuksessa tuli esiin, että pankkiorganisaatio oli muodostunut useille vastaajille ns. "kultaiseksi häkiksi", jolloin henkilöt eivät osanneet edes nähdä muita vaihtoehtoja elämässään, saati toimia aktiivisesti niiden saavuttamiseksi.
Tutkimuksessa käytetyt aineiston keruumenetelmät tarjoavat mahdollisuuden jatkaa tutkimusta. Aineistossa korostui tutkimushetkellä tyytyväisyys työn menetyksen suomaan vapauteen. Tämän johdosta kiinnostavaksi jatkotutkimuksen kohteeksi nousee, onko organisaation tarjoamilla tukijärjestelyillä jopa hidastava vaikutus henkilöiden uudelleensijoittumiseen ja sopeutumiseen tarkasteltaessa pitkällä aikavälillä. Toiseksi mielenkiintoiseksi jatkokysymykseksi nousee, muuttuuko työorganisaation kriisien luonne, niiden kokeminen ja selviytymiskeinot. Ottamalla voimakkaampi identiteetin näkökulma yksilöiden elämäntilanteiden tulkitsemiseen mahdollistaisi jatkossa myös kiinnostavan tutkimusasetelman. Tutkimus antaa käytännön ohjeita henkilösupistusten toteuttamiseen yksilön näkökulmasta tarkasteltuna.
Tutkimusaineisto muodostuu postikyselystä, haastatteluista ja Tilastokeskuksen henkilörekisteriajoihin perustuvasta muistiosta. Tutkimusmetodi on pääosin kvantitatiivinen. Haastatteluja on käytetty tutkimustulosten kuvailemisessa.
Tutkimuksessa havaittiin sukupuolella, iällä, koulutuksella, ammattiasemalla, asuinpaikalla ja vaiheittaisella poistumisella organisaatiosta olevan vaikutuksia henkilöiden uudelleensijoittumiseen, turvattomuuden kokemiseen ja työn menetyksen hyväksymiseen. Samoin johtamistavalla ja esimiehen toiminnalla havaittiin yhteys henkilöiden sijoittumisessa työelämään ja uuteen elämäntilanteeseen. Vastaavasti organisaation järjestämillä tukitoimilla ei havaittu merkittävää suoraa vaikutusta henkilöiden uudelleentyöllistymiseen. Ensimmäisessä vaiheessa vapaaehtoisesti organisaatiosta poislähteneet uudelleen työllistyivät ja sopeutuivat uuteen elämäntilanteeseen myöhemmin poislähteneitä paremmin. Työyhteisön ilmapiirissä oli myös nähtävissä muutoksia henkilövalintojen pitkittyessä. Entiset pankkilaiset olivat voimakkaasti sitoutuneet organisaatioon. Tutkimuksessa tuli esiin, että pankkiorganisaatio oli muodostunut useille vastaajille ns. "kultaiseksi häkiksi", jolloin henkilöt eivät osanneet edes nähdä muita vaihtoehtoja elämässään, saati toimia aktiivisesti niiden saavuttamiseksi.
Tutkimuksessa käytetyt aineiston keruumenetelmät tarjoavat mahdollisuuden jatkaa tutkimusta. Aineistossa korostui tutkimushetkellä tyytyväisyys työn menetyksen suomaan vapauteen. Tämän johdosta kiinnostavaksi jatkotutkimuksen kohteeksi nousee, onko organisaation tarjoamilla tukijärjestelyillä jopa hidastava vaikutus henkilöiden uudelleensijoittumiseen ja sopeutumiseen tarkasteltaessa pitkällä aikavälillä. Toiseksi mielenkiintoiseksi jatkokysymykseksi nousee, muuttuuko työorganisaation kriisien luonne, niiden kokeminen ja selviytymiskeinot. Ottamalla voimakkaampi identiteetin näkökulma yksilöiden elämäntilanteiden tulkitsemiseen mahdollistaisi jatkossa myös kiinnostavan tutkimusasetelman. Tutkimus antaa käytännön ohjeita henkilösupistusten toteuttamiseen yksilön näkökulmasta tarkasteltuna.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4983]