Assessing motivation and the use of learning strategies by secondary students in three international schools
Kivinen, Kari (2003)
Kivinen, Kari
Tampere University Press
2003
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2003-01-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5556-8
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5556-8
Kuvaus
Research Centre for Vocational Education - Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata lukiolaisten itsesäätelyä, oppimistrategioiden käyttöä ja heidän motivationaalisia orientaatiota ja tahdonalaisia itsesäätelyjärjestelmiä.
Tutkimukseen on osallistunut 198 lukiolaista Helsingin ranskalais-suomalaisesta koulusta, Helsingin saksalaisesta koulusta sekä Luxemburgin Eurooppa-koulusta vuosien 1998 -1999 aikana. Tutkimusmenetelmänä on käytetty pääasiassa Paul Pintrichin kehittämää MSLQ-lomakekyselyä, joka on analysoitu tilastollisin menetelmin. Lisäksi käytettiin erillistä tahdonalaisia itsesäätelyjärjestelmiä mittaavaa kyselyä. Aineiston keruuseen liittyi myös pieni vapaamuotoinen kirjoitelma siitä, miten oppilaat valmistautuvat seuraavan päivän kokeeseen. Tämä osuus analysoitiin sisältöanalyysin avulla.
Tutkimuksen keskeisimmät kysymykset ovat:
Minkälaisia motivaationaalisia ja tahdonalaisia itsesäätelystrategioita lukiolaiset käyttävät?
Onko strategioissa eroja kolmen eri kansainvälisen koulun oppilailla?
Mitä strategioita lukiolaiset käyttävät saavuttaakseen asettamansa tavotteet?
Käytetäänkö matematiikan ja äidinkielen oppimisessa erilaisia strategioita?
Mitä yhteyksiä on löydettävissä motivaatioteorioiden ja tahdonalaisten itsesäätelyprosessejen välillä?
Tutkimuksen teoriaosassa itsesäätelevä oppiminen esitetään syklisenä prosessina, jossa erotetaan kolme vaihetta:
1) esivalmistelu, suunnittelu ja aktivointi (sitoutuminen),
2) toiminnan kontrolli ja tarkkailu sekä
3) reaktiot ja reflektio.
Itsesäätely viittaa "itse tuotettuihin" ajatuksiin, tunteisiin ja toimintoihin, jotka ovat suunnitelmallisia ja syklisesti sidoksissa henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseen (Zimmerman 2000).
Teoriaosassa keskitytään erityisesti motivaatioon sekä tahdonalaisiin itsesäätelyjärjestelmiin. Motivaatioon liittyvät prosessit viittaavat oppijan tavoiteorientaatioon ja itseä koskeviin arvioihin (esimerkiksi itseluottamukseen, tulosodotuksiin ja attribuutiotulkintoihin). Tahdonalaiset prosessit liittyvät lähinnä minän ja oppimistehtävän hallintaan: kykyyn reflektoida, ymmärtää ja kontrolloida omaa oppimistaan.
Tutkimukseen osallistuneilla englantilaisilla, ranskalaisilla, saksalaisilla, ja suomalaisilla lukiolaisilla oli paljon yhteistä. Kieliryhmien ja koulujen väliset erot olivat pieniä. MSLQ-lomakekyselyn summamuuttujat korreloivat opiskelijoiden arvosanojen kanssa mielenkiintoisella tavalla. Opiskeluun liittyvät tehokkuususkomukset (oppijan oma tulkinta siitä, miten kykenevä hän on organisoimaan ja toteuttamaan toimia, jotka ovat välttämättömiä spesifisestä tehtävästä suoriutumiselle) olivat selkeästi yhteydessä opintomenestykseen. Oppilaat, jotka uskovat itse omiin mahdollisuuksiinsa ja kykyhinsä, menestyvät. Taitaviksi oppimisen itsesäätelijöiksi voidaan luonnehtia oppilaita, jotka ovat sisäisesti motivoituneita, työtään arvostavia, ja jotka käyttävät kognitiivisia ja metakognitiivisia oppimistrategioita. Metakognitiiviset strategiat auttavat oppijaa suunnittelemaan, säätelemään, tarkkailemaan ja muokkaamaan omia kognitiivisia prosessejaan. Tutkimukseen osallistuneet tytöt olivat motivoituneempia opiskelijoita kuin pojat. He olivat myös monipuolisempia ja taitavampia opiskelustrategioiden käyttäjiä, mikä heijastui hyvänä koulumenestyksenä.
Tutkimukseen osallistuneista lukiolaisista löytyi myös 7 pojan ryhmä, jotka olivat valinneet itselleen strategioita, jotka eivät tähtää opinnoissa menestymiseen vaan alisuoriutumiseen. MSLQ-lomakekyselyn summamuuttujien lisäksi tutkimuksessa testattiin tahdonalaisia itsesäätelyjärjestelmiä kartoittavaa mittaria. Mittari osoittautui jonkinasteiseksi pettymykseksi. Tahdonalaisia itsesäätelyjärjestelmiä on vaikea mitata, ja lomakekysely ei ole ehkä paras tiedonhankkimistapa. Mittarilla pystyttiin kuitenkin identifioimaan kolme strategiafaktoria: keskittymistä kontrolloivat strategiat, itse-ohjaus strategiat ja itse-auttamis-strategiat. Vapaamuotoinen kirjoitelma analysoitiin sisältö analyysinmenetelmin. Suurin osa (88 %) tutkimukseen osallistuneista lukiolaisista käytti metakognitiivisia strategioita kontrolloidakseen tai säädelläkseen tarkkaavaisuuttaan, motivaatiotaan, tunteitaan tai käyttäytymistään. Monet (69 %) lukiolaiset käyttivät resurssienhallintastrategioita, jotka auttavat oppijaa kontrolloimaan saatavilla olevia resursseja aikaa, ponnisteluja ja ulkopuolista apua selviytyäkseen tehtävistä. Noin puolet opiskelijoista kertoi säätelevänsä motivaatiotasoaan erilaisin keinoin. Noin 40 % lukiolaisista käytti kognitiivisia opiskelustrategioita ja kolmannes opiskelijoista sääteli tunnetilojansa (esim. rauhoitu, ota rennosti) valmistautuessaan kokeeseen.
Oppimistrategioiden käyttö on selkeästi yhteydessä tehtävään ja tilanteeseen. Matematiikan ja äidinkielen opiskelussa käytetetään jossain määrin erilaisia strategioita. Kaikki tutkimukseen osallistuneet opiskelijat saivat halutessaan palautetta omasta profiilistaan. Hämmästyttävän monet nuoret yllättyivät omasta tuloksestaan. He eivät tuntuneet tuntevan itseään oppijoina kovinkaan tarkasti, ja monella tuntui olevan jossain määrin väärä ja yksipuolinen käsitys itsestään opiskelijoina.
Itsesäätelytaitoja voidaan oppia ja niitä voidaan opettaa. Niiden hallitsemisesta on opiskelijoille kiistatonta hyötyä. Erityisesti erityisoppilaille näiden taitojen tiedostamisesta ja hallinnasta olisi apua. Tutkimuksen ja käytännön välillä on tällä hetkellä kuitenkin ammottava aukko. Koululaitos on vähitellen siirtymässä opettamisesta oppimiseen. Opettajat ovat tiedostaneet oppilaiden yksilölliset tarpeet ja heille laaditaan oppilaiskohtaisia tavoitteita ja opetusta eriytetään muutenkin kiitettävästi. Tämän ohella tulisi kiinnittää huomiota myös oppimisen oppimiseen. Tämä alue on jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle. Tutkija esittelee tutkimuksessaan oppilas-suuntautuneen kaavion itsesäätelevästä oppimisesta, jota voidaan käyttää havainnollistamaan itsesäätelyteorioiden monitahoista käsitteistöä opettajille, opiskelijoille ja heidän vanhemmilleen. Kaavio antaa laajan yleiskuvan erilaisista itsesäätelymahdollisuuksista.
Opiskelijan tulisi tulla tietoiseksi omasta kognitiivisesta toiminnastaan ja motivaatiostaan. Olisi tavattoman tarpeellista kehittää helppokäyttöinen mittari, jota sekä opettajat sekä oppilaat voisivat käyttää halutessaan oppia tuntemaan paremmin oman profiilinsa. Toisaalta koululaitoksen tulisi tarjota opiskelijoille malleja itseäätelystä ja antaa heille mahdollisuuksia erilaisten oppimisstrategioden soveltamiseen käytännössä.
Tutkimukseen on osallistunut 198 lukiolaista Helsingin ranskalais-suomalaisesta koulusta, Helsingin saksalaisesta koulusta sekä Luxemburgin Eurooppa-koulusta vuosien 1998 -1999 aikana. Tutkimusmenetelmänä on käytetty pääasiassa Paul Pintrichin kehittämää MSLQ-lomakekyselyä, joka on analysoitu tilastollisin menetelmin. Lisäksi käytettiin erillistä tahdonalaisia itsesäätelyjärjestelmiä mittaavaa kyselyä. Aineiston keruuseen liittyi myös pieni vapaamuotoinen kirjoitelma siitä, miten oppilaat valmistautuvat seuraavan päivän kokeeseen. Tämä osuus analysoitiin sisältöanalyysin avulla.
Tutkimuksen keskeisimmät kysymykset ovat:
Minkälaisia motivaationaalisia ja tahdonalaisia itsesäätelystrategioita lukiolaiset käyttävät?
Onko strategioissa eroja kolmen eri kansainvälisen koulun oppilailla?
Mitä strategioita lukiolaiset käyttävät saavuttaakseen asettamansa tavotteet?
Käytetäänkö matematiikan ja äidinkielen oppimisessa erilaisia strategioita?
Mitä yhteyksiä on löydettävissä motivaatioteorioiden ja tahdonalaisten itsesäätelyprosessejen välillä?
Tutkimuksen teoriaosassa itsesäätelevä oppiminen esitetään syklisenä prosessina, jossa erotetaan kolme vaihetta:
1) esivalmistelu, suunnittelu ja aktivointi (sitoutuminen),
2) toiminnan kontrolli ja tarkkailu sekä
3) reaktiot ja reflektio.
Itsesäätely viittaa "itse tuotettuihin" ajatuksiin, tunteisiin ja toimintoihin, jotka ovat suunnitelmallisia ja syklisesti sidoksissa henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseen (Zimmerman 2000).
Teoriaosassa keskitytään erityisesti motivaatioon sekä tahdonalaisiin itsesäätelyjärjestelmiin. Motivaatioon liittyvät prosessit viittaavat oppijan tavoiteorientaatioon ja itseä koskeviin arvioihin (esimerkiksi itseluottamukseen, tulosodotuksiin ja attribuutiotulkintoihin). Tahdonalaiset prosessit liittyvät lähinnä minän ja oppimistehtävän hallintaan: kykyyn reflektoida, ymmärtää ja kontrolloida omaa oppimistaan.
Tutkimukseen osallistuneilla englantilaisilla, ranskalaisilla, saksalaisilla, ja suomalaisilla lukiolaisilla oli paljon yhteistä. Kieliryhmien ja koulujen väliset erot olivat pieniä. MSLQ-lomakekyselyn summamuuttujat korreloivat opiskelijoiden arvosanojen kanssa mielenkiintoisella tavalla. Opiskeluun liittyvät tehokkuususkomukset (oppijan oma tulkinta siitä, miten kykenevä hän on organisoimaan ja toteuttamaan toimia, jotka ovat välttämättömiä spesifisestä tehtävästä suoriutumiselle) olivat selkeästi yhteydessä opintomenestykseen. Oppilaat, jotka uskovat itse omiin mahdollisuuksiinsa ja kykyhinsä, menestyvät. Taitaviksi oppimisen itsesäätelijöiksi voidaan luonnehtia oppilaita, jotka ovat sisäisesti motivoituneita, työtään arvostavia, ja jotka käyttävät kognitiivisia ja metakognitiivisia oppimistrategioita. Metakognitiiviset strategiat auttavat oppijaa suunnittelemaan, säätelemään, tarkkailemaan ja muokkaamaan omia kognitiivisia prosessejaan. Tutkimukseen osallistuneet tytöt olivat motivoituneempia opiskelijoita kuin pojat. He olivat myös monipuolisempia ja taitavampia opiskelustrategioiden käyttäjiä, mikä heijastui hyvänä koulumenestyksenä.
Tutkimukseen osallistuneista lukiolaisista löytyi myös 7 pojan ryhmä, jotka olivat valinneet itselleen strategioita, jotka eivät tähtää opinnoissa menestymiseen vaan alisuoriutumiseen. MSLQ-lomakekyselyn summamuuttujien lisäksi tutkimuksessa testattiin tahdonalaisia itsesäätelyjärjestelmiä kartoittavaa mittaria. Mittari osoittautui jonkinasteiseksi pettymykseksi. Tahdonalaisia itsesäätelyjärjestelmiä on vaikea mitata, ja lomakekysely ei ole ehkä paras tiedonhankkimistapa. Mittarilla pystyttiin kuitenkin identifioimaan kolme strategiafaktoria: keskittymistä kontrolloivat strategiat, itse-ohjaus strategiat ja itse-auttamis-strategiat. Vapaamuotoinen kirjoitelma analysoitiin sisältö analyysinmenetelmin. Suurin osa (88 %) tutkimukseen osallistuneista lukiolaisista käytti metakognitiivisia strategioita kontrolloidakseen tai säädelläkseen tarkkaavaisuuttaan, motivaatiotaan, tunteitaan tai käyttäytymistään. Monet (69 %) lukiolaiset käyttivät resurssienhallintastrategioita, jotka auttavat oppijaa kontrolloimaan saatavilla olevia resursseja aikaa, ponnisteluja ja ulkopuolista apua selviytyäkseen tehtävistä. Noin puolet opiskelijoista kertoi säätelevänsä motivaatiotasoaan erilaisin keinoin. Noin 40 % lukiolaisista käytti kognitiivisia opiskelustrategioita ja kolmannes opiskelijoista sääteli tunnetilojansa (esim. rauhoitu, ota rennosti) valmistautuessaan kokeeseen.
Oppimistrategioiden käyttö on selkeästi yhteydessä tehtävään ja tilanteeseen. Matematiikan ja äidinkielen opiskelussa käytetetään jossain määrin erilaisia strategioita. Kaikki tutkimukseen osallistuneet opiskelijat saivat halutessaan palautetta omasta profiilistaan. Hämmästyttävän monet nuoret yllättyivät omasta tuloksestaan. He eivät tuntuneet tuntevan itseään oppijoina kovinkaan tarkasti, ja monella tuntui olevan jossain määrin väärä ja yksipuolinen käsitys itsestään opiskelijoina.
Itsesäätelytaitoja voidaan oppia ja niitä voidaan opettaa. Niiden hallitsemisesta on opiskelijoille kiistatonta hyötyä. Erityisesti erityisoppilaille näiden taitojen tiedostamisesta ja hallinnasta olisi apua. Tutkimuksen ja käytännön välillä on tällä hetkellä kuitenkin ammottava aukko. Koululaitos on vähitellen siirtymässä opettamisesta oppimiseen. Opettajat ovat tiedostaneet oppilaiden yksilölliset tarpeet ja heille laaditaan oppilaiskohtaisia tavoitteita ja opetusta eriytetään muutenkin kiitettävästi. Tämän ohella tulisi kiinnittää huomiota myös oppimisen oppimiseen. Tämä alue on jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle. Tutkija esittelee tutkimuksessaan oppilas-suuntautuneen kaavion itsesäätelevästä oppimisesta, jota voidaan käyttää havainnollistamaan itsesäätelyteorioiden monitahoista käsitteistöä opettajille, opiskelijoille ja heidän vanhemmilleen. Kaavio antaa laajan yleiskuvan erilaisista itsesäätelymahdollisuuksista.
Opiskelijan tulisi tulla tietoiseksi omasta kognitiivisesta toiminnastaan ja motivaatiostaan. Olisi tavattoman tarpeellista kehittää helppokäyttöinen mittari, jota sekä opettajat sekä oppilaat voisivat käyttää halutessaan oppia tuntemaan paremmin oman profiilinsa. Toisaalta koululaitoksen tulisi tarjota opiskelijoille malleja itseäätelystä ja antaa heille mahdollisuuksia erilaisten oppimisstrategioden soveltamiseen käytännössä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4983]